Game of Thrones, 8. kausi

George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarjasta innoittunut Game of Thrones kuuluu päättyneen vuosikymmenen merkittäviin viihdenimikkeisiin. HBO:n tulkinta Westerosin valtaistuinpeleistä on kerännyt vuosien varrella kahmaloittain kehuja ja palkintoja, mutta viimeisimmät kaudet ovat saaneet kiihtyneen etenemistahtinsa ja mutkat suoriksi vetäneiden juonenkäänteidensä vuoksi fanit takajaloilleen. Onneksi viimeinen sesonki malttaa keskittyä asiaan, vaikka jaksomäärä on supistunut entisestään kuuteen episodiin. Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia kahdeksannen Game of Thrones -kauden tapahtumista.

Viimeinen tuotantokausi käynnistyy hyvin samalla tavalla kuin aikaisemmatkin sesongit - ensimmäiset jaksot kuluvat rattoisasti mutta hivenen yllätyksettömästi hahmojen asettautuessa paikoilleen. Suurin osa sankareista ja sankarittarista pyörii tällä kertaa samassa paikassa eli Talvivaarassa. Daenyrys Targaryenin (Emilia Clarke) harmiksi edessä häämöttää epätoivoinen puolustustaistelu valkoisia kulkijoita vastaan, vaikka Cersei Lannisterin (Lena Headey) tappaminen ja rautavaltaistuimelle pääsy houkuttaisivat. Pelottavan verenhimoinen lohikäärmekuningatar alkaa näyttää liittolaistensa silmissä entistä suuremmalta uhalta, ja pohjoisen väki joutuu Jon Nietosta (Kit Harington) myöten puntaroimaan, mihin Danyn puolella pysytteleminen lopulta johtaa.

Game of Thrones on tarjoillut aiemmilla kausillaan televisioviihteen näyttävimpiä ja messevimpiä toimintakohtauksia, eivätkä tekijät säästele lopun kynnykselläkään paukkujaan. Kahdeksannen kauden kolmas "The Long Night" -jakso levittää katsojan silmien eteen tiivistunnelmaisen Talvivaaran piiritystaistelun. Kahdeksankymmentäminuuttinen vääntö kaupunkia puolustavien ihmisten ja järkyttävällä ylivoimalla päälle hönkivien valkoisten kulkijoiden välillä on jännittävä elämys, joka villiintyy aina vain piinallisemmaksi kuvatessaan ihmisten rintamalinjojen lakoamista voittamattoman vihollisen edessä. Näyttävät tehostevyörytykset zombie-jättiläisineen ja jäälohikäärmeineen sekä Talvivaaran sisätiloissa tapahtuvat hiiviskelyosiot vuorottelevat jakson aikana ihailtavan luontevasti. Epätoivo leviää huomattavan tehokkaasti myös sohvanpohjalle asti, ja tämä "yhden yön juttu" lukeutuu henkilökohtaisiin Game of Thrones -suosikkihetkiini.

Pitkään kuumoteltu valkoisten kulkijoiden hyökkäys on samalla osoitus kiireestä, jolla HBO on pyrkinyt päättelemään valtaisan fantasiasaagan juonenlankoja. Ihmiset onnistuvat lyömään yliluonnollisen vihollisen lopulta aivan liian helposti ja yksinkertaisesti, minkä jälkeen sankarit surevat hetken kaatuneita tovereitaan ja sitten taas jatketaan eteenpäin kohti Kuninkaansatamaa. Valkoisten kulkijoiden vääjäämätön uhka Yön kuninkaineen on sävyttänyt koko Game of Thronesin etenemistä, ja ihmiskuntaa riepotteleva talvi sulatetaan käsikirjoittajien toimesta masentavan nopeasti olemattomiin.

Sama kiire vaivaa "The Last of the Starks" -nelosjakson oikeasti kiinnostavia teemoja. Tyrionin (Peter Dinklage) ja Varysin (Conleth Hill) epäluulot Danya kohtaan alkavat voimistua, ja myös Starkien leiristä alkaa kuulua jos jonkinlaista huhu- ja vihapuhetta vierasta valloittajaa kohtaan. Liittolaisten kesken syntyvät rintamalinjat ja juonittelut edustavat Game Of Thronesia parhaimmillaan, ja on harmi, etteivät käsikirjoittajat suoneet edes yhtä lisäjaksoa tähän kohtaan jännitteiden äärimmilleen kasvattamiseksi. Erityisesti Dinklage tuo suulaaseen ja monissa liemissä keitettyyn hahmoonsa mielenkiintoisia lisätasoja puhtaan epätoivon muodossa, kun tämä tajuaa olevansa Danyn kanssa melkoisessa liemessä. Mainion näyttelijäntyön ja mahtavan nasevien repliikkien ansiosta on jälleen hienoa katsella, miten Tyrion kehittyy ja syvenee vielä sarjan loppupuolen käänteissäkin - Dinklage on antanut unohtumattomalla tavalla kasvonsa yhdelle valtaistuinpelin monitasoisimmista ja kiinnostavimmista hahmoista.

Dany on myös ollut yksi saagan unohtumattomimmista hahmoista. Pitkän matkan Westerosiin kulkenut lohikäärmekuningatar herätti viimeisen kauden viidennessä jaksossa fanien keskuudessa raivoa ja tuohtumusta ratkaisullaan, jonka seurauksena koko Kuninkaasatama tuhoutui - monet kokivat Danyn hahmonkehityksen edenneen aivan liian suorasukaisesti traagiseen päätökseensä. Danyn messiasmaisuutta ja ja kostonhimoa on kyllä avattu kiitettävästi aiempienkin kausien varrella, eikä antisankaritar ole ratkonut esimerkiksi orjuuden kaltaisia pikkujuttujakaan erityisen väkivallattomasti. Maanisen päämäärätietoinen ja lohikäärmeiden voimaan luottanut Dany on raivannut tiellään olevia esteitä armottomasti, ja toiseksi viimeisessä jaksossa Targaryen-suvussa perintönä kulkeva hulluus sitten pääsee valloilleen.

Kyseinen "The Bells" -jakso esittää Kuninkaansataman tuhon väkivaltaa ja tulista kuvastoa säästelemättä - Blu-Ray-version erinomaisen skarppi kuvanlaatu esittelee groteskit yksityiskohdat ja laadukkaan puku- ja kulissisuunnittelun parhaita puolia yksityiskohtaisesti. Täystuhon keskellä taistelevien ja omia tarkoitusperiään ajavien hahmojen seuraaminen vuorotellen koukuttaa katsojan seuraamaan, miten kansanmurhan mittakaavaa hipovan verilöyly lopulta päättyykään. Tuttujen hahmojen viimeiset hetket ja yllättävät kohtaamiset eivät taatusti jätä kylmäksi.

Viimeinen ja kuudes jakso taas kursii kauden kasaan onnistuneesti. Jakson alkupuolella häämöttävä Danyn ja kumppaneiden välienselvittely etenee vakaasti kohti traagista lopputulemaansa. Pölyn laskeutumista seuraava henkiin jääneiden keskushahmojen kohtaaminen on jälleen Game of Thronesia parhaimmillaan - pitkä dialogivetoinen kohtaus tarjoilee kiinnostavia yllätyksiä ja sarjan tapahtumia peilaavan katsauksen. Game of Thrones käärii itsensä kasaan varsin luontevalla tavalla, ja kauden päättävä epilogimainen montaasivyörytys jää taatusti kaikessa persoonallisuudessaan mieleen.

Ajoittaisesta hoppuilusta kärsivä ja lupaavia juonielementtejä turhan suorasukaisesti päätellyt viimeinen kausi ei ole välttämättä lopetus, jonka Game of Thronesin kaltainen eepos ansaitsisi, mutta ainakin itse koin lopputuloksen hoitaneen homman kotiin. Blu-Ray-version mainio ekstrakattaus syventää viimeistä Game of Thrones annosta pääosin tutuilla lisäsisällöillä - katsoja voi perehtyä käsikirjoittajien ja näyttelijöiden mietteisiin haastatteluiden ja kommenttiraitojen välityksellä sekä Westerosin salaisuuksia avaaviin animoituihin tietopläjäyksiin. Varsinainen sokeri pohjalla muodostuu kuitenkin Jeanie Finlayn ohjaamasta Game of Thrones: The Last Watchista. Parituntinen dokumenttileffa seuraa viimeisen kauden kuvaamista tallentaen pieniä hetkiä suurtuotannon kunnianhimoisimpien osuuksien tekemisestä ja näyttelijöiden keskinäisestä fiilistelystä.