Star Wars: The Mandalorian, 1. kausi

Osa faneista oli tyytyväisiä katsellessaan Star Wars: The Rise of Skywalkeria, mutta kokonaisuutena Star Wars -fanien elämä on ollut viimeiset vuodet jokseenkin epätasaista. Kaiken kaikkiaan on jäänyt vaikutelma, ettei Disney oikein tiedä, kuinka Star Warsia pitäisi hoitaa faneja miellyttävällä tavalla. Ja sitten tuli Disney+ -palveluun sarja The Mandalorian.

The Mandalorian kokeilee hieman uusia asioita, ja onnistuu varsin hyvin. Kauden alussa ei kauheasti katsoja tiedä, mistä oikeastaan on kyse. Paitsi tietysti sen, että nyt seuraillaan tunnettua palkkasoturia, joka ei Mandalorian-soturin valan mukaisesti koskaan riisu kypäräänsä. Myöhemmin katsojille esiteltiin mahtava uusi hahmo, jonka Internet risti Baby Yodaksi. Kaiken järjen mukaan hän on samaa lajia kuin ikoninen vihreä jedimestari. Kauden kuluessa esiteltiin jatkuvasti uusia henkilöhahmoja, kuten droidi IG, Carasynthia Dune ja Greef Carga. Lisäksi kausi linkitti sarjan tapahtumia osaksi suurempaa Star Wars -kokonaisuutta.

Kauden lopuksi vaikutuksen teki se, miten itsenäinen kokonaisuutensa The Mandalorian on. Sarja tuntuu olevan tyytyväinen keskittyessään päähenkilöönsä, mutta sen laajempaa ei välttämättä tarjoilla.

Kauden kuluessa esiintyi kuitenkin selviä ongelmia rytmityksessä. The Mandalorian ei esimerkiksi osaa päättää, edistyykö tarina rakenteellisesti jaksoittain vai kausittain. Ajoittain nähtiin jaksoja, jotka kertoivat oman tarinansa edistämättä sitä isoa juonta mitenkään. Mukana on myös huumoria, joista osa toimii, ja osa taas missään tapauksessa ei toimi. Tällainen tekijöiden uskonpuute omaan tarinaan ja henkilöhahmoihin, ja sen peittäminen huumorilla, on tullut liian tutuksi Star Warsin faneille. Onneksi suurimman osan ajasta The Mandalorian on hyvää kamaa. Virkistävää on se, että koko galaksin kohtalo ei ole tällä kertaa vaakalaudalla. Parrasvaloissa on vain joukko henkilöhahmoja omine ideoineen ja tulevaisuuksineen.

Näyttelijäsuoritukset auttavat myymään kokonaisuuden, ja The Mandalorianissa loistavat varsinkin Pedro Pascal, Gina Carano ja Carl Weathers. Onneksi henkilögalleria laajenee koko ajan, mutta samalla ketään ei jätetä sen vuoksi lapsipuolen asemaan.

The Mandalorian myös näyttää hyvältä. Värejä käytetään nokkelasti, lavastus on loistavaa ja kuvaus toimii hienosti. Värimaailma näyttää lainatun Rogue Onelta. Kunniaa on annettava myös säveltäjä Ludwig Göranssonille, jonka sävellykset luovat sarjaan henkilökohtaisemman tuntuman perinteisen pauhannan sijaan. Täsmälleen sama tapahtui Black Pantherissa hyvin tuloksin.

The Mandalorian on selvästi ainakin toistaiseksi tullut jäädäkseen. Toivottavasti sama laatu jatkuu myös tulevaisuudessa.