Samsung Odyssey Neo G9

Laitteen poikkeukselliset mitat iskevät jo Samsungin massiivista 49-tuumaista Odyssey Neo G9:sta paketista poistettaessa. Sen 1000R-kaarevuus, HDR-tuki, futuristiset mustavalkoiset puitteet ja valtava leveys erottavat näytön melkein mistä tahansa aiemmin testatusta. Vaikuttavan ulkoasun lisäksi sen ominaisuuslistastakaan ei tunnu puuttuvan juuri mitään. Vastapainona tälle kaikelle toimii melkoinen hintalappu.

Suoraan scifi-elokuviin sopiva Neo G9 on melkoinen ilmestys, kunhan sen saa asennettua paikoilleen. Sen käsittelyyn kannattaa ottaa toinen käsipari avuksi, mutta muuten tämä 14-kiloinen mustavalkoinen mörkö kasautuu suhteellisen kivuttomasti. HDMI-liitännöistään huolimatta se kannattaa ehdottomasti kiinnittää Display Portiin, mikäli vain mahdollista. Ympäristöystävällistä vaihtoehtoa hakevien kannattaa etsiä muualta, sillä tämä paneeli on melkoinen virtasyöppö G-luokan energiatehokkuudessaan. Samsungin mukaan tyypillinen virrankulutus onkin 55 Watin luokkaa.

Kuvasuhde 32:9 vastaa käytännössä kahta täyskokoista monitoria vierekkäin, mutta vielä huomionarvoisempaa on, kuinka paljon näyttö kaareutuu katsojansa ympärille. Aivan puolipallosta ei ole kyse, mutta ensisilmäyksellä siltä se tuntuu. Kaarevuuteen tottuminen kestää aikansa, joten tietokoneliikkeessä tai pikakatsauksessa vaikutelma voi olla jopa negatiivinen. Jännittävänä yksityiskohtana tavalliseen lättänään näyttöön lopulta palattaessa se tuntui jopa koveralta, missä ei luonnollisesti ole mitään järkeä. Mutta sen verran voimakkaan vaikutuksen Neo G9 teki.

Leveä 5120x1440-resoluutio vaatii muultakin koneelta paljon, mutta kenties VR-valmiuksien myötä uudemmat näytönohjaimet eivät köhi valtavan pahasti graafisesti vaativammissa peleissäkään. Sujuvan ruudunpäivityksen eteen on toki uhrattava muutama silmäkarkki sieltä täältä, mutta näyttäviä maisemia loihtivissa peleissä kompensaatio on melkoinen. Cyberpunk 2077:n, Forza Horizon 4:n ja vaikkapa Valheimin maisemat ovat varsin erinäköiset, jos horisontti leviää näkökentän reunoille asti. G-Sync- ja FreeSync-tuki yhdessä 1 ms viiveen ja 240 hertsin virkistystaajuuden kanssa varmistavat, että ainakaan tekniikassa Neo G9 ei jää keneltäkään jälkeen. Paneelitekniikaksi valikoitunut VA onkin parhaimmillaan peleissä, sillä värintoistossa ja mustien syvyydessä se jää hieman IPS:ää jälkeen. Katselukulmia on puolestaan vaikea arvioida objektiivisesti muita, perinteisesti kaartumattomia näyttöjä vasten.

Näytön vaikuttavaa tekniikkaa varjostavat puolet ovat samoja, jotka ovat kiusanneet ultraleveiden näyttöjen omistajia jo vuosia. Valtaosa pelaajista käyttää edelleen vanhanaikaista 1080p-resoluutiota, eikä siirtymää leveämpien kuvasuhteiden pariin ole tapahtunut. Tästä seuraa, että pelinkehittäjien ei yksinkertaisesti kannata pistää valtavasti paukkuja ultraleveiden näyttöjen kunnolliseen tukemiseen. Pelien tuki G9:n kaltaisille monitoreille on siis harvassa. Hyvässä tapauksessa kuten vaikkapa Final Fantasy XIV:ssä koko käyttöliittymän voi asetella juuri sellaiseksi kuin haluaa pienintä piirtoa myöten. Huonossa mittarit on heitelty valtavan näytön äärireunoille, jolloin ne ovat lähes hyödyttömät etenkin nopeatempoisissa peleissä. Omien suosikkipelien tukea kannattaakin selvittää hyvissä ajoin ennen ostopäätöksiä. Monia pelejä joutuu myös pelaamaan Windowed-tilassa, mikäli äänichattia tai muita ohjelmia haluaa pitää yhtä aikaa näkyvissä.

Hyötykäytössä monitori ei kenties ota kaikkea tekniikastaan irti, mutta leveydestä sitten senkin edestä. Monet tilasyöpöt ammattilaisohjelmistot rakastavat keskeytymätöntä 1440p-korkeutta. Tällaiseen leveyteen totuttuaan ikkunoiden asettelun ja tilankäytön joustavuudesta on todella vaikea päästää irti. Poissa ovat useamman näytön, niiden rajojen ja mahdollisesti erilaisten resoluutioiden kanssa säätäminen ja Windows 10:n omaan makuun liian omapäinen tapa yrittää asetella ikkunoiden kokoja automaattisesti. Ja lienee sanomattakin selvää, että maisemakuvaajalle tällainen kuvasuhde on melkoista luksusta.

Onkin hieman erikoista, että Samsung Odyssey Neo G9 -näytön suurimmat ongelmat eivät ole varsinaisesti sen omaa vikaa. Vaikuttava ominaisuusvalikoima ja teknologia näyttävän ulkoasun kanssa eivät kykene hukuttamaan puutteellisen pelituen kaltaisia seikkoja. Sen merkittävimmät omat viat ovat jäätävä hintalappu ja sitä pitkällä tähtäimellä lisää ruokkiva energiankulutus. Yli 2000 euron hintaisena se kuitenkin sisältää lähestulkoon kaiken, jota tämän hintaluokan huippumonitorilta uskaltaisi odottaa.