Playstation 5

Odotetut uuden sukupolven pelikonsolit ovat jo melkein pelaajien hyppysissä, ja valmiina viemään rakkaan harrastuksen uusille urille. Japanilainen pitkän linjan elektroniikkavalmistaja Sony pudotteli pitkään pikkiriikkisiä yksityiskohtia uutukaisen laitteensa ulkoasusta ja yksityiskohdista. Lisäksi sen jälleenmyyntihintaa sai odotella erityisen pitkään Sonyn ja Microsoftin kyttäillessä toistensa tekemisiä. Tiedoilla pihistely on nyt (melkein) historiaa, sillä pääsin mittaamaan laitteen todellisia toiminnallisuuksia omatoimisesti. Testipenkkiin saapui laitteen noin 500 euron hintainen levyasemallinen versio, jonka lisäksi valikoimissa on myös riisutumpi Digital Edition noin satasta halvemmalla. Näiden kahden eri konsolin tehot ovat identtiset, mutta jälkimmäinen on levyaseman poistamisen takia halvempi ja hieman kapeampi.

Laitteen koko ei liene yllätys enää kenellekään konsoliuutisiaan seuraavalle, mutta elävänä se onnistuu silti hieman hätkähdyttämään. Vaatimattomaan pahviboksiin pakattu mustavalkoinen monoliitti on nimittäin erittäin korkea ja leveä melkein millä tahansa hifi-laitteen mittapuulla. Ulkomitoiltaan 39 cm x 26 cm x 10 cm:n kokoinen konsoli on aidosti niin iso, että sen asettelua saattaa joutua pähkäilemään tovin jos toisenkin. Itse laitteen mukana paketissa tulee yksi Dualsense-ohjain, virtakaapeli, HDMI 2.1 -kaapeli, USB-C-johto ohjaimen lataamiseksi sekä pyöreä pohjatuki, jolla Playstationin voi asettaa joko tukevammin pystysuuntaan tai vaakasuuntaan. Tuki tuleekin tarpeeseen myös jälkimmäisessä tapauksessa, sillä konsolin molemmat sivut kaartavat sisäänpäin. Tämä futuristinen ulkoasu vähentää sen koosta johtuvaa yleisfiilistä valkoisten sivujen painautuessa tummaa keskustaa kohti.

Kasvaneiden tehojen ohella uusi Dualsense-ohjain ansaitsee erityistä huomiota. Sen uudet ominaisuudet esittelevä ja laitteen mukana tuleva uusi Astro's Playroom sisältää sekä pelattavan historiikin Sonyn konsoleista, että monipuolisen tavan tutustua Dualsensen adaptiivisiin liipaisimiin, parannettuihin tärinätoimintoihin ja niin edelleen. Itse ohjain on vanhoja Dualshockeja hieman suurempi ja pyöreämpi. Sen liipaisimet kaartuvat viimeinkin alareunoistaan hieman ulospäin, eivätkä lipsahda sormien alta pelaamisen aikana. Nämä uudet "adaptiiviset" liipaisimet havaitsevat painalluksen tasot entistä herkemmin, ja peli voi muokata niiden antamaa vastusta tilanteiden vaatiessa. Tätä ominaisuutta on Sonyn mukaan mahdollista säätää jopa jälkeenpäin digitaalisten päivitysten kautta. Muut napit ovat toiminnoiltaan pitkälti vanhojen standardien mallisia isoa kosketuspintapalikkaa myöten. Namikoissa on hieman liikkumavaraa, ja muistuttavat tuntumaltaan PS4:n vastaavia.

Ohjaimen ergonomia on tietysti aina käyttäjästä ja käsien koosta kiinni, mutta Dualsense tuntuu käsissä edeltäjiään jämäkämmältä ja miellyttävämmältä. Ladattavan akkunsa ja suurempien tärinämoottoriensa kanssa se on myös 33% Dualshockia painavampi, mikä saattaa vaikuttaa käyttömukavuuteen pitkissä sessioissa. Sen alalaidassa on vielä PS-napin lisäksi valaistu mikin mykistysnamikka, ja edelleen hieman kolkko kovaääninen peliäänen kanssa kikkailua varten.

Testatun Playstation 5 -version blu-ray-soitin on alkupyörähdyksen jälkeen hiljainen, lähes äänetön. Sen ruudulle kolmionapista pomppaava näppäinkartta on sen sijaan sekava yhteen tökätty möntti nappeja, eikä erityisen mukava käyttää. Leffoja tai sarjoja levyiltä paljon katsovalle erikseen ostettava kaukosäädin onkin harkitsemisen arvoinen, vaikka pelkällä ohjaimellakin toki pärjää. Kuvanlaadussa ei ole moitteen sanaa esimerkiksi Playstation 4:ään verrattuna. Pelilevyjä ei testivaiheessa ollut tarjolla, joten aseman äänekkyyden arvioiminen niiden kanssa jää myöhemmäksi.

Pelikonsolin raaka laskentateho ei vielä kerro koko totuutta, ja lopullisen tuomion masiina saakin vasta, kun pelintekijät pääsevät toden teolla siihen käsiksi. Esimerkiksi testatun Spider-Man: Miles Moralesin kanssa näkee selvästi, miten uuden konsolisukupolven ensimmäiset pelit vertautuvat vanhan polven viimeisien pelien kanssa. Ero ei nimittäin ole niin suuri kuin olettaisi. Pleikkarin sisällä on joka tapauksessa AMD:n "Zen 2"-8-ydinprosessori, Radeon RDNA 2 -grafiikkaprosessori säteenseuranta/raytracing -tuella, 16 gigatavua GDDR6-muistia sekä ehkä merkittävimpänä supernopea 825 gigatavun kiinteä SSD-kovalevy, josta käytettävissä on noin 650 gigaa loppuosuuden jäädessä oletettavasti käyttöjärjestelmän hoiviin. Jäljelle jäävä tila on harmillisen pieni ottaen huomioon, että näyttävimmät ja laajimmat pelit lähestyvät tai jopa ylittävät 100 gigan haamurajan jo nyt.

Kiinteä SSD-levy nopeuttaa pelien latausaikoja huomattavasti, ja mahdollistaa eri pelien välillä siirtymisen paljon edellisiä sukupolvia nopeammin. Samalla mahdollistuvat tulevan Ratchet & Clank: Rift Apartin kaltaiset temput, joissa uusia maailmoja tai kenttiä voi tuoda salamannopeasti käynnissä olevan rinnalle ilman latausruutuja. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten tätä nyt vakiovarusteena tulevaa ominaisuutta käytetään peleissä jatkossa. Playstation 4 -kauden viimeiset ja näyttävimmät pelit puristavat joka tapauksessa tällä hetkellä vanhenevista konsoleista kaiken mahdollisen irti, joten samanlaista irtiottoa uudella sukupolvella joudutaan odottamaan, vaikka laskentatehoa onkin reippaasti enemmän tarjolla.

Playstation 5:n käyttöliittymä on huomattavan suoraviivainen ja vähäeleinen. Se ei yritäkään erityisesti myydä tai mainostaa mitään (kauppaa lukuun ottamatta), tai puskea esille ominaisuuksia, joita pelaaja ei halua käyttää. Mediaominaisuudet on siirretty omaksi "välilehdekseen" ja asetukset ylälaidan valikkoon, mutta muuten Sony on pitäytynyt PS4:n auraamilla poluilla. Pelin aikana PS-napista avattava alavalikko näyttää näppärästi sekä juuri avatut palkinnot ja pokaalit että tukun pikatoimintoja äänen säädöistä eri pelien välillä vaihteluun.

Sony panostaa vahvasti yksinoikeuspeleihin omien sekä omien studioidensa että muilta ostettujen yksinoikeuksien kautta. Osa peleistä on hieman myöhästynyt alkuperäisestä aikataulusta, mutta PS5:n julkaisuvalikoima on poikkeuksellisen kattava. Horizon: Forbidden West, Spider-Man: Miles Morales, Demon's Souls, Sackboy: A Big Adventure, Deathloop ja monet muut ison profiilin pelit ovat isossa roolissa sen ensimmäisten kuukausien aikana. Monet näistä lupaavat myös graafista karkkia ruudun täydeltä, mutta nähtäväksi jää, onnistuvatko ne irrottautumaan perinteisesti varsin jähmeiden julkaisupelien kirouksesta. Monestihan konsolin ensimmäiset pelit ovat olleet lähinnä kiiltävämpiä teknologiademoja ja korkeintaan lupauksia siitä, mihin suunta voisi olla menossa. Mukana on joka tapauksessa kovan luokan tekijöitä, joten ehkä nyt on lupa odottaa jotain suurempaa.

Sony Playstation 5 tulee varmasti olemaan onnistunut konsolijulkaisu. Suuri koko tulee aiheuttamaan hämmennystä ja televisiotasojen säätämistä, muttei liene kovinkaan monelle ehdoton ostopäätöksen este. Mustavalkoinen kurvikas estetiikka on kieltämättä varsin erilainen mustista ja kulmikkaista laitteistaan tunnetulle Sonylle. Suorituskyvystä ja pitkäkestoisuudesta voi tehdä johtopäätöksiä vasta pelivalikoiman kasvaessa, mutta nopean kiintolevyn ja kehittyneen Dualsense-ohjaimen kaltaiset uudistukset ovat ehdottomasti positiivisia ja kokeilemisen arvoisia. Sony lienee tunnistanut tämän itsekin, sillä mukana tuleva Astro's Playroom ottaa juuri näistä ominaisuuksista paljon iloa irti.

Teraflopseja, muistin nopeuksia sun muita voi pyöritellä ajasta ikuisuuteen, mutta uusi pelikonsoli lopulta elää tai kuolee pelivalikoimansa perusteella. Teknologia- ja muotoilupuolella pohja on jo kunnossa, joten pallo on nyt pelinkehittäjien päädyssä. Arvosanan antaminen tuntuu hieman keinotekoiselta, ja edustaakin tässä vaiheessa ennen kaikkea nykytilannetta PS5:n julkaisun kynnyksellä.