Sega Mega Drive Classic Console HD (2017)

Ihanalla 90-luvulla Nintendo ja Sega dominoivat konsolimarkkinoita kilpaa. Putkimiesten ja siilien paremmuudesta käytiin aikamoisia väittelyitä yhtä lailla kuin nykypäivänä Xboxin ja Playstationin välillä. Itse PC-pelaajana en päässyt käsiksi näihin klassikkokonsoleihin kuin kavereiden välityksellä, joten selvää kantaa paremmuudesta ei tarvinnut ottaa. Nyt kun Nintendo on julkaissut entisaikojen konsoleitaan uusiksi suurella menestyksellä, ei ollut kuin ajan kysymys, milloin Sega tekee saman perässä.

Sega Mega Drive Classic Console HD tulee retrotunnelmaa luovassa paketissa. Klassisen nimifontin lisäksi paketin kannessa on selkeästi esillä kuvat laitteesta ja sen muutamasta tunnetuimmasta pelistä. Erilliset suitsutukset klassikkopeleistä koristelevat laatikon kylkiä, ja mukana on myös tietoa paketin sisällöstä sekä informaatiota tekniikasta.

Paketin avaus paljastaa kertaheitolla itse laitteen, sen ohjaimet, ohjekirjan ja piuhat. Hiukan negatiiviseksi yllätykseksi yhtäkään osaa ei ole suojattu erillisellä suojapussilla, jonka ansiosta tavaroita paikallaan pitävä pahvituki on sotkenut kaiken hienojakoiseen teollisuuspölyyn. Suorastaan likaiselta näyttävästä konsolista jää ikävä tunne, ihan kuin ei olisi itse sen ensikäyttäjä, ja tätä vaikutelmaa vahvistaa myös paikaltaan irronnut virtajohto.

Konsoli itsessään on todella kevyt, saaden sen tuntumaan kädessä enemmänkin lelulta kuin oikealta pelilaitteelta. Halvan oloista lelumaista tunnetta vahvistaa myös yhtä lailla kevyet ohjaimet, jotka vaativat pattereita (2x AAA) toimiakseen. Tämä ja pölyiset pinnat eivät tee vakuuttavaa ensivaikutelmaa Segan klassikon uudelleen tulemisesta.

Laitteen lähempi tarkastelu kuitenkin alkaa poistamaan negatiivista ensivaikutelmaa. Konsolissa on irrotettava virtajohto ja HDMI-liitäntä, jonka avulla Mega Driven antia pääsee nauttimaan 720p-resoluutiossa. Laite ottaa vastaan alkuperäisiä Segan pelikasetteja ja löytyy siitä myös kaksi porttia alkuperäisohjaimillekin. Paketin mukana tulee ohjaimia kaksin kappalein ja nämä ovat kaiken lisäksi langattomia, joten useamman metrin päässä sohvalta pelaaminen onnistuu kätevästi kaverin kanssa. Tämän kaiken lisäksi konsoli mahdollistaa tallentamisen peleissä ja hauskana lisäominaisuutena pelejä voi kelata muutamia sekunteja taaksepäin mahdollisten korjausliikkeiden toivossa.

Aluksi pieneltä ja heppoisalta tuntunut ohjain istuu yllättävän kivasti käsiin. Sormet ylettyvät ohjaimiin hyvin ja kädet lepäävät mukavasti pitkänkin pelisession yli. Ristiohjaimen liian isolta vaikuttanut liikerata ja liian korkealle ohjaimen pinnasta nousevat napit osoittautuivat vääriksi luuloiksi pelatessa. Ristiohjaimesta saa napakan otteen ja entisaikojen pelien vaikeusaste ei ainakaan saa niskaotetta heikon ohjattavuuden takia. Myös nappeihin saa hyvän tuntuman niiden runsaasta lukumäärästä huolimatta.

Pelit edustavat hienosti 90-luvun kulta-aikaa. Klassikot, kuten Sonic tai Mortal Kombat, löytyvät konsolista useamman eri osan voimin ja jopa omista hakemistoistaan. Mukaan on myös laitettu muita ikivihreitä kuten Altered Beast ja Golden Axe, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Klassisten Segan pelien lisäksi on laitteeseen asennettu kymmenkunta kolmannen osapuolen pikkupeliä, jolloin laite sisältää yhteensä valmiina hulppeat 85 peliä nautittavaksi.

Selkeissä valikoissa on helppo liikkua ja yksityiskohtaiset ohjeet auttavat kohdatessa mahdollisia epäselvyyksiä. Ainoa hiukan mysteeriksi jäänyt ominaisuus oli pelien niin sanottu kelaaminen taaksepäin. Ohjaimen rewind-nappia painaessa peli hyppää kuusi sekuntia taaksepäin ja pelaa siitä eteenpäin samalla tavalla kuin aikaisemmin. Muutamia kertoja onnistuin muuttamaan aikaisemmin pelattua tilannetta mutta suurimmalla osalla kerroista kelaus loppui kesken tai palasi kohtaan josta kelauksen aloitin. Osassa kaksinpeleistä oli myös nähtävissä yleistä nykimistä. Muun muassa Crack Down -peli tökki pahemman kerran erityisesti nimeä kirjoittaessa listaan kuoleman jälkeen.

Sega laittaa Mega Drive Classic Console HD:lla hienosti kampoihin Nintendon minikonsolisarjalle, ja konsolisota on taas täydessä vauhdissa. Vaikka paketointivirheet ja lelumainen tuntuma hiukan harmittavatkin, ei käy kieltäminen laitteen kaikkia hienouksia. Tuki alkuperäislaitteistolle, kaksi langatonta ohjainta ja hulppea määrä klassikkopelejä tekevät Mega Drivestä varsin potentiaalisen ehdokkaan pukinkonttiin. Ilmoitettu noin 100 euron hintalappunen on selvästikin Nintendon laitteistojen sanelema ja ehkä hieman yläkanttiin, mutta ei se loppujen lopuksi ole paha hinta onnellisesta lapsuudesta.