Suomi
JäSENARVIO

Guild Wars

Vuosi 2006... Istuskelen koneen ääressä tylsyydessäni. Nettiroolipelit ovat kiinnostaneet itseäni jo jonkin aikaa, mutta suosittu World of Warcraft on kuukausimaksullinen joten sen ostaminen ei käy mielessä. Messengerin hälyytysääni kilahtaa ja eräs mainitsee kuinka Neiti X on pelaamassa Guild Warsia... siis mitä? Ei aivan uusi käsite, muttei aikaisemmin ole kiinnostanut joten sinkoudun Googleen ja kuvahakujen hakusanaksi kyseinen nimi. Ruudulle iskeytyy kuvia sotureista ja velhoista taisteluissa tai upeista maisemista. Vaikuttaa perin kiinnostavalta joten matkustan pelin kotisivulle ja hieman infoselauksella löydän lauseen: "Online Game with NO FEES." Suuni loksahtaa auki ja totean, että tämä on pakko saada. Viikonloppu vierähtää ja maanantaina ostoksille.

Ja takaisin nykyaikaan...

Guild Wars on se peli, joka on vienyt eniten pelituntejani IKINÄ. Se on myös peli, joka aiheuttaa eniten nostalgiaa ajatellessani "niitä vanhoja hyviä aikoja." Se on nettiroolipeli ilman kuukausimaksuja ja pelisarja on myynyt yhteensä 6 miljoonaa kappaletta. Tässä on nykypäivän MMO, joka on antanut eniten haastetta WoWille. Kuinka se siis on onnistunut?

"The last day dawns in the kingdom of Ascalon."

Ensimmäinen lause koko pelissä ja sillä jo osoitetaan, että kyseessä MMO jossa onkin tarina mukana. Kyllä, en puhu mikäänlaisista "tapa possuja -tehtävistä", joilla johdettaisiin pelaaja uusille apajille, vaan kunnon täysiverisestä kamppanjatilasta. Dialogeineen, välivideoinen ja haastavine tehtävineen. Guild Warsin tarina on ehkä suurin syy miksi rakastan kyseistä pelisarjaa. Sitä on helppo, mutta silti erityisen mielenkiintoista seurata. Myöskin tarinaa avartaa se, että näissä ns. "missioneissa" tiimin johtajahahmo puhuu ennaltamäärättyjä vuorosanapätkiä. Se antaa eräänlaisen kuvan, ettei hahmot vain ole siinä seisoskelemassa kun NPCt jutustelevat keskenään. Toisinsanoen, peli pyörii pelaajahahmojen ympärillä.

Peli siis alkaa Ascalonista, tuosta kauniista maasta Tyrian maailmasta, jonka olisi voinut poimia suoraan satukirjasta. Kauneus loppuu lyhyeen, kun Ascalon joutuu Charrien, eräänlaisten leijonakaltaisten örkkien , taijan alle, tuhoten koko valtakunnan. Maailma on kuin ydinpommin jäljeltä ja taistelu Charreja vastaan vaikuttaa epätoivoiselta. Tämä alku on oikeasti voimakas tunteinen, se vie alun turvantunteen pois ja paiskaa pelaajan keskelle armotonta maailmaa. Tyrian maisemat vaihtelee kun peli etenee Ascalonista muualle. Maisemiin ei ehdi kyllästyä, kun uutta jo paiskataan tilalle.

Pelin tehtävät myös eroavat siinä määrin, että lähes jokaiseen tehtävään tarvitaan apureita. Jos pelaajia ei löydy, saa kaupungeista ja kylistä mukaansa tietokoneen ohjastamia NPC-hahmoja, jotka eivät maksa pelaajalle mitään. Pelaajalla ei ole huoli siitä, että joku toinen pelaaja ninjailisi kaikki viholliset oman nenän edestä, sillä kaikki kaupungin ulkopuoliset alueet ovat eristettyjä muilta pelaajilta, elleivät he ole samassa tiimissä kuin itse. Nämä alueet ovat siis kuin servereitä. Tämä on todennäköisin syy, minkä takia peliä ei tarvitse pyörittää kuukausimaksuin. Jos tämä idea saa jonkun kiinnostuksen lopahtamaan peliä kohtaan, mainitsen vielä että pelaajia siis toki tapaa kaikissa keskuspaikoissa(kaupungeissa, pienissä outpost-paikoissa, pvp-areenoiden ja missionien aloituspaikkojen luona).

Sooloilu ei nyt auta, tarvitsen joukkoja

Guild Warsin ydin on tiimipelaus. Pelaajalla ei ole lähes minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä aivan yksin ilman ennaltasuunniteltuja taitoja ja sekään ei ole helpoimmasta päästä. Voinenkin mainita, että en ole juurikaan sooloillut aloituspaikkaa ja muutamaa pientä kohtaa enempää. Muutoin olen ollut pelaajien kanssa seikkailemassa ja hätäisimmässä tapauksessa näiden NPC-apulaisten mukana.

Pelin taistelumekaniikka eroaa huimasti tavallisista nettiropeista. Taitojaan voi vaihdella vain kaupungeissa(kutsun kaupungeiksi nyt niitä alueita, joissa voi pelaajia tavata) ja taitoja voi olla mukana vain 8 kerrallaan. Joten siitä vain suunnittelemaan. Myöskin on yllättävän paljonkin väliä, minkälaisia hahmoja ottaa mukaansa. Pelissä on kuusi hahmoluokkaa ja näitä ovat soturi, samooja, munkki, nekromaanikko, elementalisti ja mesmer(jolle ei oikein ole minkäänlaista suomenkielistä vastinetta). Myöskin jo alkupuolella saa valita hahmolleen toisen toisen hahmoluokan, joten hienoja yhdistelmiä voi luoda. Taistelussa ei välttämättä suurtakaan hyötyä ole suojuksista ja aseista, sillä taidot ovat pääasiassa ne tärkeimmät asiat, mutta näitäkin on syytä päivittää. Mainittavin asia, jonka jotkut näkee huonon asiana, mutta itse en, on että Guild Warsissa pelaajan hahmon maksimitaso(eli level) on 20. Kyllä, luitte oikein. Tasotkaan eivät ole niinkään tärkeässä osassa taistelussa, tosin on syytä noteerata tiimiläisten tasot. Nimittäin kuin tasoja kertyy, voi lisäillä eräänlaisia taitopisteitä eri aloihin. Lähes jokainen taito kuuluu johonkin alaa, joten jos parantelee munkillaan Parannustaika-alaansa, hänen parannustaikansa tehot nousevat. Aika perusropemeininkiä siis.

Guild Wars eroaa myös muista nettiroolipeleistä siinä mielessä, että virallisesti se on CORPG elikkä Co-Operative Roleplaying Game, toisinsanoen Yhteistyömäinen roolipeli. Pelin on tarkoitus nähkääs keskittyä pelaajien väliseen taisteluun(onhan nimi Kiltasodat.. damn, kuulostaa nostalgiselta). PvP(Player versus Player, eli pelaaja vastaan pelaaja) on eri tavalla rakennettu kuin yleensä. Pelaajat voi koota haluamansa tiiminsä, yleensä koostuu neljästä pelaajasta, tai ottaa sattumanvaraisesti tiimitoverinsa. Jälkimmäinen kuulostaa huonolta vaihtoehdolta, mutta jos haluaa kaiken irti pvp:stä, täytyy voittaa muutama erä kyseistä pelityyppiä. Mahdollisuutena on myös 8 vastaan 8 matseja, joissa pelin todelliset taiturit ottavat mittaa toisistaan.

Nimestä päätellen killat ovat tärkeä osa peliä. Niistä on hyötyä(toki riippuen itse kiltojen painottumisista) kamppanjoissa kuin PvP-matseissa. Killallensa voi valita nimen ja tagin(lyhennelmän) lisäksi oman viitan, jolla ei kuitenkaan ole muuta kuin kosmeettista hyötyä. Kaikkein hienoin idea on kuitenkin Kiltahalli, johon killan jäsenet voivat kokoontua esimerkiksi vaihtelemaan tavaroita ja jutustelemaan. Lisäksi kiltahallillensa voi ostaa omia NPC-kauppiaita, joiden hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä. Kiltahalleja on monia eri teemaisia, joten vallinnanvaraa on. Tärkein hyöty kiltahalleilla on kiltojen väliset taistelut. Nämä koostuvat 16 hengen(8 molemmilla puolilla) taisteluista, joissa kaksi kiltaa ottavat toisistaan mittaa. Tämäkin vaatii taitoa ja taktikointia, mutta ei niin paljon kuin tuo aikaisemmin mainitsemani pelimuoto. Tässä yksinkertaisinkin taktiikka voi olla voitokas... tai kuolettava kuten yleensä omassa tapauksessani on käynyt.

Paras MMO-peli?

Oman mielipiteeni kuninkuudesta Guild Wars taistelee The Lord of the Rings Onlinen kanssa. Guild Wars on kuitenkin erittäin onnistunut peli. Se ei ole helppo, vaikka muita MMO-pelejä olisikin pelannut, sillä pelityyli on erilainen. Myöskin monet epäonnistumiset ovat osa peliä, eikä siitä tule lannistua. Pelaaja ei kuitenkaan menetä rahaa tai esineet eivät rikkoudu kuoltaessa, vaan pelaajan maksimienergiamäärä vähenee. Tämän voi kuitenkin helposti palauttaa normaalisti vain käymällä missä tahansa kaupungissa. Vaikka se ehkä kuulostaakin turhan helpolta pääsyltä kuolemasta, on se joskus harmillinen jos pitää matkustaa pitkiä matkoja. Onneksi Map Travel on olemassa, joten sen avulla voi suoraa matkustaa jo käydyissä paikoissa. Peli ei myöskään pakota etenemään tarinaa, mutta kaikkiin alueihin ei pääse käsiksi, ennenkuin on edennyt tarinassa tietyn verran. Jos kamppanja ja seikkailu ei kiinnosta, voi pelaaja luoda suoraan maksimitasoisen PvP-hahmon, jolla pystyy pelaamaan ainoastaan pelaajien välisiä taisteluja. Näillä ei siis pääse seikkailemaan tai etenemään tarinassa.

Jos tarinavetoinen MMORPG hyvin maustetulla PvP:llä kiinnostaa ja jossa grindaaminen ei ole pääasia kiinnostaa, on Guild Wars mainio valinta. Tämä peli ansaitsee täyden kympin.

Keskiarvo: 10/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10