Bioshock Infinite

Olen aiemmin pelannut vain Bioshock kakkosta, jonka sain plussasta ilmaiseksi ja pidin siitä todella paljon. Kun kuulin tulevan uusi Bioshock ja sen tapahtumapaikka on Columbia lentävä, valoisa ja iloinen kaupunki (ainakin aluksi) en innostunut yhtään, sillä ihmettelin suuresti että paikka vaihtui ollenkaan, mutta näin jälkeen ajateltuna tapahtumapaikan vaihto teki pelisarjalle vain hyvää. Ja siitä että, miksi kerron seuraavaksi.

Pelin alussa Booker DeWitt niminen mies, joka on ilmeisesti ennenkin ollut aseellisissa tapahtumissa mukana, saapuu salaperäisten Ladyn ja Gentlemanin soutamalla veneellä majakalle, jossa näkyy, jos jonkinlaista yksityiskohtaa. Ovessa olevan lapun teksti on hyvin tärkeä tarinan kannalta ja ainoa ohje pelin alussa eli "Bring us the girl and wipe away the dept".Sen jälkeen sattuneista syistä Booker joutuu eräänlaiseen "lentävään hissiin", joka vie hänet Columbiaan ja siitä alkaa yksinkertainen pelasta prinsessa tornista tehtävä, mutta matkan aikana on niin paljon ihasteltavaa että se ei haittaa yhtään.

Kun Elizabeth on pelastettu alkaa vasta itse kunnon peli, joka on täynnä yllättäviä juonenkäänteitä ja muita siistejä sivu juttuja. Pelissä o myös vapaaehtoisia tehtäviä, joista saa yleensä palkkioksi rahaa tai kilpeä, elinvoimaa tai suolanmäärää (siihen palaan hetken päästä) parantavia Infusion pulloja.

Ja se suola, Booker saa pelin edetessä Vigor-voimia, joiden avulla voi heittää tulipalloja, huuhtoa viholliset pois Columbiasta tai vaikka käskyttää korpit tai ihan vain itse viholliset puolelleen. Ihmettelin runsaasti, miksi Plasmidien nimet vaihdettiin Vigoreiksi, mutta sille on syynsä pelissä. Vigorit käyttävät suolaa, jota saa sinisistä pulloista ja ruuasta, kuten ihme kyllä kahvista.

Elizabeth on todella suuressa osassa peliä ja hänellä on voimia joilla voi avata "tear" nimisiä aukkoja eri ulottuvuuksien välille. Lisäksi hän voi auttaa taistelussa ja muutenkin, koska hän heittelee Bookerille välillä suolaa, rahaa ja panoksia. Elizabeth voi myös avata portaaleja ja tuoda niistä kesken taistelun apujoukkoja, suojia ja aseita.

Sitten täytyy kyllä kertoa että Infiniten tarina on todellakin näkemisen ja pelaamisen arvoinen ja upein, mitä olen eläissäni nähnyt, mutta silti samalla loppukohtaus joka on ihmeellisen upea ja upean ihmeellinen, mutta jotenkin tutun tuntuinen. Aivan kuin olisin sen jo pelannut ja nähnyt, mutten ole todellakaan pelihän tuli vasta, mutta jotenkin vain alatajunnassani olen nähnyt sen jo vuosia sitten. Se, se on erikoinen tunne, joka on tullut aiemminkin.

Pelin tarinassa käsitellään niin rasismia, kuin uskontoakin ja propagandaa käyttää niin sanottu "profeetta" Comstock, joka on Columbian "pomo"/"diktaattori". Pelissä käsitellään myös Amerikkalaisuutta ja nauroin kovaan ääneen kun näin enkeliksi pukeutuneen Franklinin. Muutenkin Columbian arkkitehtuuri ja taiteellisuus on aivan upeaa, alussa tosiaan on tunne että tämä on täydellisyys uusi Eeden, jos ei lasketa mukaan sauhuttelevia pikkupoikia. Usein tuli tunne kun kaduilla käveli että täällä taivaalla ylhäällä, korkealla maanpinnasta täällä tepsutetaan, mutta sitä tunnetta ei tule niin vahvasti esille lopun sisäalueissa. Columbiassa on myös paha puoli ja se on se minkä tulet näkemään pian kun pelin aloitat. Ja loppuun asti vain tummuu ja tummuu maailma niin vertauskuvallisesti, kuin oikeastikin.

Sitten lisää taistelusta. Jotkut sanovat sitä olevan liikaa, mutta itse näytän heille takamustani. Pelissä oli juuri aivan täydellinen määrä sitä ja ei muka ole hengähdys taukoja, ja pyh, läpäistyäni pelin olin pelannut sitä 12 tuntia ja niistä n. 3-5 taistelun merkeissä, eli ei edes puolia. Kakkosessakin oli sitä paljon enemmän. Mutta aiheeseen. Vigorien ja Elizabethin kykyjen ja sky-line:n ansiosta taistelu on mukavan monipuolista eikä kyllästymistä ole tapahtunut vieä itselleni, vaikka olen jo uuden pelikerran aloittanut. Sky-lainit ovat metalli kiskoja ilmassa joita pitkin Booker ja Elizabeth voivat liusua koukku apunaan, jota käytetään myös lähitaistelussa. Aseita, panoksia ja päivityksiä aseisiin ja vigoreihin on runsaasti ja niitä saa vendor pisteistä ympäri isoja alueita ja välillä myös käytäviä.

Vihollisiakin on mukava määrä ja mielestäni ne olivat tarpeeksi monipuolisia, varsinkin pidin eräästä "haamusta" lopussa ja Handymaneistä. Mutta myös muita vaikeampia vihollisia on. Varmasti monen lemppari on mystinen Songbird, joka ei pidä siitä että Booker kaappaa heitukan.

Pelissä voi myös hankkia asu kokonaisuuksia jotka parantavat voimia tai antavat uusia erikoiskykyjä, kuten 25% lisää damagea Handymaneja vastaan, mutta myös erikoisempiakin on.

Lopuksi sanon että tämä oli paras pelaamani peli hyvin pitkään aikaan ja olen todella iloinen ostoksesta ja läpäisystä. Sitä ei vain voinut lopettaa kesken, joten jouduin eilen pelaamaan lähes koko pelin läpi jättimäisessä maratonissa. Mutta ei siitä enempää. Suosittelen niin aiempien ystäville kuin muillekkin tarinavetoista fps peliä kaipaaville. UPEAA, täytyy myöntää. Ei olisi pitänyt epäillä hetkeäkään ja läpäisyn jälkeen yöllä kun aloin nukkumaan noin kello 2, olin aivan häkeltynyt. Kiitos Irrational games, KIITOS. Ja kiitos myös teille lukijat, kun jaksoitte tämän tosi pitkän arvion lukea, kiitos. Komnetoikaa, oliko tämä kuinka hyvä/huono ja kuinka voisi parantaa/huonontaa ;D.

Burial at sea: episode 1:

Lisäri oli kyllä odotuksen arvoinen.
Alussa herättiin työpöydän ääressä siihen, kun eräs Elizabeth niminen tyttö tuli sisään ovesta.
Päähenkilö (Booker) tietysti ei pitänyt siitä ennenkuin tyttö esittäytyi ja kertoi millä asialla on. Hän halusi löytää Sally nimisen tytön ja tiesi että Booker tuntee tämän. Siitä alkaa seikkailu, lyhyt sellainen, mutta aivan mahtava.

Pelin kontrollit ja mekaniikat ovat Infiniteä pelaneille tutut, paitsi että peliin on lisätty pari alkuperäisestä bioshockista tuttua juttua, kuten se että saa kaikki aseet kerralla "taskuun", eikä tarvitse päättää kahta vain.

Peli syventää alkuperäisen Bioshockin tarinaa ja myös Infiniten tarinaa, mutta siitä ei enempää, se kun olisi lopun spoilaaminen.

Kenttäsuunnittelu on hyvää ja varsinkin alku on jopa Infiniteä kauniimpi ja mielenkiintoisempi. Rapture vain on niin lumoava ja kaunis paikka ennen tuhoaan. Pelissä tosin ollaan hieman yli puolet ajasta ekan bioshockin tyylisissä tuhoutuneissa maisemissa ja paikkojen tutkiminen jää oikeastaan avin alkuun Infiniten tyylisesti.

Juonenkäänteitä on oikeastaan vain kaksi, alussa ja loppuhuipennus, mutta tarina on silti todella hyvä. Peliä vain vaivasi se että se oli todella lyhyt ja siinä, kun pystyi keräilemään Lockpickeja ja availemaan holveja sun muuta, niin se tuntui merkityksettömältä, varsinkin kun seuraavassa episodissa ei edes pelata enän Bookerilla.

Mutta annan 9/10, koska se oli vaan niin hyvä. :)