Bluehole Studion kehittämä Tera rantautuu länsimaihin keväällä selvässä haastajan asemassa. Alati tiivistyvän verkkoroolipeligenren edustajana sillä ei ole samanlaisia valmiita kannuksia kuin esimerkiksi viime joulun Star Wars: The Old Republicilla tai muilla suureen nimeen luottavilla julkaisuilla. Tera pyrkii kuitenkin erottumaan massasta paitsi vinkeän korealaisella tyylillään, myös taistelupainotteisuudellaan.
Kehittäjät ovat mainostaneet pelin kohdalla reaaliaikaista taistelua, joka poikkeaa useimmista muista verkkoroolipeleistä. Pelissä ei esimerkiksi ole automaattista tähtäyslukitusta, eivätkä iskut tapahdu vain kohdetta klikkailemalla. Sen sijaan pelaaja liikuttaa kameraa käytännössä niin kuin yksinpeliin keskittyvissä roolipeleissä ja erilaiset miekaniskut ja loitsut tekevät kipeää vain viholliseen aidosti osuessaan. Samaan tapaan jousiampuja joutuu tähtäämään tähtäysristikolla vihollisia, jotta nuolet löytäisivät kohteensa. Vaikuttaa varsin lupaavalta - ainakin tähän asti.
Käytännön tuntuma ei ole aivan sitä, mitä voisi kuvitella. Vaikka peli lukeutuukin reaaliaikaisimpiin ja toiminnallisimpiin kokonaisuuksiin omassa lajissaan, ei pelimekaniikkaa voi väittää yksinpelien kaltaiseksi. Testatussa, toistakymmentä ensimmäistä tasoa kattaneessa betassa taistelu tuntui vielä melko yksinkertaiselta ja helpolta. Joidenkin hahmoluokkien hyökkäys- ja väistöliikkeet väläyttelivät kaksisuuntaista iskujen ja väistöjen dynamiikkaa, jossa onnistuminen ei ole sattumanvaraista noppapeliä, mutta vastustajien hyökkäyskuvioista ja hahmojen kyvyistä huokuvat silti lajityypin juuret. Se jousipyssyn nuolikaan kun ei lennä kuin lyhyehkön matkan eteenpäin, kadoten vaikutusalueen jälkeen kuin tuhka tuuleen. Kyseessä on ristiriitainen sekoitus, aivan kuin tekijät eivät olisi kyenneet tai halunneet viedä reaaliaikaisuutta niin pitkälle, että taistelu olisi aidosti eläväistä ja vallankumouksellista.
Myöskään eteen tulleet tehtävät eivät olleet juuri tavanomaista kummoisempia. Tasokehitystä boostataan alussa lähinnä eri variaatioilla tehtäväkaavasta "surmaa 10 tämäntyyppistä vihollista". Myös erilaisia nouto- ja viestinvientitehtäviä tuli vastaan. Paikoin pelaajan pompottelu hahmolta toiselle oli ärsyttävän keinotekoisen tuntuista, kun hahmot ovat melkein vierekkäin. Elävää dialogia Star Wars: The Old Republicin tavoin ei kannata odottaa, vaan tekstejä saa lukea, ja ne ovat melko geneeristä fantasiahuttua hyviksistä ja pahiksista. Vuorovaikutus rajoittuu tehtävien hyväksymiseen tai hylkäämiseen.
Toisaalta, mielenkiintoisiakin ideoita on mukana. Esimerkiksi sinne tänne ripotellut leiritulet parantavat taisteluissa syntyneet arvet ja ovat siten hyviä paikkoja kohdata muita pelaajia ja liittoutua ennen seuraavaan tehtävään hyppäämistä. Toisekseen pelissä ei valita puolia tarinan puitteissa, vaan pelaajien muodostamille ryhmittymille ja killoille tarjotaan vapaat kädet keskinäiseen kilpailuun ja politiikan harrastamiseen pelimaailmaa koskevissa asioissa. Kansansuosion myötä tietyt johtohahmot voivat nousta jopa lordeiksi tai kuninkaiksi. Tätä ominaisuutta ei kuitenkaan betan puitteissa päästy näkemään. Onkin alleviivattava, että pelin myöhemmät vaiheet voivat osoittautua varsin erilaisiksi, erityisesti jos taistelu muotoutuu isompien vastustajien myötä haastavammaksi ja jännittävämmäksi.
Ensikosketus Teraan jätti kaksijakoiset tunnelmat. Periaatteessa se vaikuttaa ihan kivalta uutuudelta värikkäine puitteineen, mutta tämä ei riitä herättämään intoa kuukausimaksujen maksamiseen. Riittävän yleisön ylläpitäminen saattaa lopulta olla pelille suurin haaste, kun kilpailijoita löytyy myös kuukausimaksuttomalta puolelta.