Total War Saga: Troy

Tunnustaudun heti aluksi Total War -pelien Saga-sarjan faniksi. Paremmin painopisteensä löytänyt niin strategiassa kuin eeppisissä taistoissa tämä Creative Assemblyn sarja on aina onnistunut kiskomaan minut maailmaansa. Total War Saga: Troy sijoittuu ehkä hieman yllättäen vesialueelle, eikä siis ole veden ympäröimä. Egeanmeressä ovat niin Kreikan kuin Troijankin kaupunkivaltiot, ja tämä toimii näyttämönä historian yhdelle tunnetuimmalle sodalle.

Yllätyksekseni luvassa ei ole lainkaan meritaisteluita: merellä toisensa kohtaavat joukot selvittävät välinsä saaritaistelussa. Yllättävää ei kuitenkaan ollut se, että kartta näyttää upealta. Teemaan sopiva symboliikka reunustaa auringossa kylpeviä saaria, jotka kutsuvat tutkimaan itseään.

Aloitin kampanjan Kreikasta Spartan hallitsijana Menelauksena. Valittavana on kaikkiaan kahdeksan johtajaa, ja sain valita joko Menelauksen tai Troijan Parisin. Molemmat olivat hämärästi vuoden 2004 Wolfgang Petersenin ohjaamassa elokuvassa nähdyn näköisiä. Jokaisella kahdeksalla johtajalla on omat paikalliset ongelmansa selvitettävänä, mutta se lopullinen tavoite on hallita koko aluetta. Tämä saavutetaan joko täydellisellä voitolla tai seuraamalla tarinan viitoittamaa tietä. En valitettavasti ehtinyt testihetkessäni lähellekään Troijan piiritystä. Huolimatta tehdyistä muutoksista pelin alku tuntui kaikkiaan hyvinkin tutulta.

Ensimmäinen tehtävä oli yhdistää omat maa-alueet saman hallitsijan vallan alle, eli siis tukahduttaa paikalliset kapinat ja liittää etelässä oleva kaupunkivaltio osaksi omaa aluetta. Diplomatia on keskeisellä sijalla, ja suhteita solmitaan moneen eri suuntaan. Tekoälyn vuorolla eri ryhmittymien johtajat esittivät monenlaisia vaatimuksia toisilleen ystävyyden ehdoksi. On hankala sanoa, millä tavalla nämä asiat vaikuttavat. Diplomaattisia vaihtoehtoja on useita, ja yleensä ne pyörivät pelin viiden erilaisen resurssin ympärillä. Sain useita epärealistisia pyyntöjä, joihin oli sitten vastattava omilla vastaehdotuksilla. Pelkona on, että peliajasta liian suuri osuus kuluu näiden erilaisten pyyntöjen läpikäymiseen.

Poliittinen monimutkaisuus johtaa myös siihen, että on oltava tarkka kenen kimppuun hyökkää. On helppoa löytää itsensä tilanteesta, jota ei enää pystykään odotetulla tavalla selvittämään. Itse suoritin hyökkäyksen viereiseen kaupunkivaltioon, ja selviydyin voittajana, mutta vain hädin tuskin. Sitten kyseisen kaupunkivaltion liittolaiset pelmahtivat paikalle, ja tuhosivat jäljellä olevan joukkoni täysin.

Tällä hetkellä niin sanotut sankariyksiköt tuntuvat liian tehokkailta. Esimerkiksi Menelauksella on kyky saada vihollisjoukot kauhun valtaan. Yhdessä vaiheessa joukkoni koostui kokonaisuudessaan vain kahdesta sankariyksiköstä, ja onnistuin niiden avulla voittamaan koko taistelun. Näin ollen voitto ei tuntunut ansaitulta.

Testisessiossa kokemani taistelut olivat pääasiassa kiinnostavia, ja kerran onnistuin jopa nousemaan voittoon pahasta tilanteesta asettamalla joukkoni oikealla tavalla maastoon. Tässä mielessä Troy tuo sarjaan uudistuksina sen, että taistelut tuntuvat aiempaa realistisemmilta, ja pelaajalla on aiempaa paremmin keinoja vaikuttaa taisteluiden kulkuun. Mistään suurista vallankumousluokan uudistuksista ei ole kysymys. Enemmänkin Creative Assembly on onnistunut parantamaan ja hiomaan jo ennestään kovaa osaamistaan.

Mukana on siis uusi resursseja painottava järjestelmä, ja pidin siitä. Pelkän rahan kartuttamisen sijasta nyt mukana on viisi erilaista resurssia. Kaupunkien parantaminen kohottaa tuotantoa, jota voi edelleen parantaa kaupankäynnillä. Lisää "boostia" saa niin ikään eräänlaisesta kykypuusta. Ruoka on se tärkein yksittäinen resurssi, mutta tarvitaan myös puuta, kiveä, pronssia ja kultaa. Odotetusti kulta on se harvinaisin kaikista. Jokainen resurssi vaikuttaa omaan osa-alueeseensa kasvavassa imperiumissa.

Pidän myös siitä, miten peli nivoo mukaan aikakauteen liitetyn mytologian. Erilaisia jumalia palvomalla voi saada etuja omaan laajentumiseensa. Suunnilleen 30 vuoroa ei ollut vielä riittävä aika havainnollistamaan tämän järjestelmän etuja, mutta olen erittäin kiinnostunut näkemään tämän osa-alueen toimivuuden. Lisäksi mukana on aiempaa enemmän agentteja, jotka siis eivät suoraan vaikuta taisteluiden kulkuun, mutta jotka suorittavat muun muassa sabotaasia. Troy-pelissä papittaret suorittavat rituaaleja, joiden avulla saa jumalan (yhden tai useamman) suosion puolelleen toimissaan.

Myös niin sanotut eeppiset agentit on sidottu aikakauden mytologiaan. Pelissä ei kuitenkaan ole yliluonnollisia elementtejä, vaan pelaaminen ankkuroidaan realismiin. Samalla halutaan silti lisätä mukaan muistoja siitä, mikä sai konfliktin painumaan niin lähtemättömästi historiaan.

Toistaiseksi on vaikeaa arvioida, miten hyvä Total War Saga: Troy tulee olemaan. En päässyt riittävän pitkälle nähdäkseni niitä ominaisuuksia, jotka tekisivät pelistä aidosti omanlaisensa verrattuna sarjan muihin peleihin. Pidän tehdyistä muutoksista, mutta niiden lopullisia vaikutuksia en päässyt testihetkessäni näkemään. Ainakin paperilla kaikki on paikoillaan, ja 13. elokuuta se sitten nähdään PC:llä (Epic Games Store), miten kävi.