Mount & Blade II: Bannerlord

Mount & Blade julkaistiin vuonna 2008, ja se tarjosi varsin kattavan näkymän keskiaikaiseen elämään. Joukkoja koottiin kylistä, taisteltiin eeppisiä taisteluita, heikkoja joko sorrettiin lisää tai heitä autettiin ja vallan askelmia kivuttiin ylöspäin. Lopulta sitten saatiin se oma alue. Peli oli sanalla sanoen rosoinen, mutta se jäi mieleen.

Perässä tuli Warband, joka esitteli monia ideoita. Näistä monet ovat mukana jatko-osassa Mount & Blade II: Bannerlord, joka on saapunut pelattavaksi Early Access -tilaan. Edeltäjänsä lailla Bannerlord sijoittuu Caldariaan, joka on kuvitteellinen keskiaikainen valtakunta. Mukana on tietysti myös toisilleen vihamielisiä ryhmittymiä. Tarina sijoittuu Warbandia 200 vuotta varhaisempaan aikaan, ja pelattavia ryhmittymiä on kahdeksan kappaletta. Jokaisella näistä on toki omat varusteensa ja erityiset yksikkönsä. Kuitenkin kolmella ryhmittymällä on toisiaan muistuttavat yksiköt (Eteläinen Imperiumi, Pohjoinen Imperiumi ja Läntinen Imperiumi). Kyseessä on niin sanottu hiekkalaatikkopeli, joten tehdä voi mitä haluaa. Pelaaja voi kehittää itsestään vaikkapa sotaisan lordin tai menestyneen kauppiaan. Tai miten olisi tulla kruunatuksi koko alueen kuninkaaksi? Tai vaikka mennä naimisiin ja saada lapsia? Tai miten olisi tehdä kaikki edellä mainittu samaan aikaan?

Bannerlordin ensivaikutelma on se, että tämähän on tuttua. Matka alkaa Training Field -osiolla, jossa tutustutaan ohjaukseen. Tämä osuus on jokseenkin sama kuin sarjan edeltävissäkin peleissä. Opastusosion jälkeen hyökätään rosvojen päämajaan, jonka voi halutessaan myös ohittaa kokonaan. Sitten pelaaja päästetään vapaaksi Caldariaan, ja loppu on hänestä itsestään kiinni.

Mount & Blade ei johdata pelaajaa kädestä sen suhteen, mitä pitäisi tehdä ja minne mennä. Bannerlordissa on joukko päätehtäviä, jotka johdattavat tiettyyn suuntaan, mutta sitä suuntaa ei ole pakko noudattaa. Päätehtäviä tekemällä peli kuitenkin aukeaa ohjatusti, jos sitä kokee tarvitsevansa.

Käytin ensimmäiset kahdeksan pelituntia siihen, että matkan varrella oli pysähdyttävä jahtaamaan rosvoja, pelaamaan lautapelejä, tekemään sivutehtäviä ja ottamaan osaa turnauksiin. Melkoisen suuri osuus pelin etenemisessä tarvittavasta tiedosta on luettava itse pelin sisäisestä encyclopediasta, joka ei jostain syystä ole helposti saatavilla päävalikosta. Onneksi pelaajien yhteisö on aktiivista, joten etsimänsä vastaukset löytää nopeasti verkosta. Bannerlordissa on niin paljon kaikenlaista kertomatta jäänyttä salaista ominaisuutta, että kehittäjien olisi pitänyt tehdä kokonaisuudesta käyttäjäystävällisempi. Toisaalta kysymyksessä on edelleen Early Access -peli.

Kaupankäynti erottuu selvästi edukseen. Markkinoilla kuulee huhuja, kun vain liikkuu kaupungista toiseen ja hintoja voi vertailla keskenään. Näin voi halutessaan kartuttaa omaisuuttaan ostamalla halvalla ja myymällä kalliimmalla. Alussa kyse on vain taskurahoista, mutta ajan kuluessa voitot kasvavat.

Rahan lisäksi Bannerlordissa ovat tärkeitä muutkin "valuutat", nimittäin Renown ja Influence. Renown-pisteitä tarvitaan sitä omaa klaania rakennettaessa, ja kyse on eräänlaisista kokemuspisteistä klaanin tasolle. Pisteiden karttuessa oman klaanin taso nousee, jolloin saa erilaisia lisäetuja. Klaanin taso määrittää senkin, pystyykö rakentamaan oman valtakunnan, vai onko alistuttava jonkun toisen vasalliksi. Influence puolestaan vaikuttaa siihen, miten paljon pelaajalla on sananvaltaa liittolaisiinsa verrattuna.

Pelissä on mukana runsaasti taisteluita, ja perusmekaniikka on tuttu sarjan veteraaneille. Mukana on muutoksiakin, joista erottuvin on paranneltu tekoäly. Harmillisesti vain soolona pääsee harjoittelemaan taisteluita, ja isomman joukon ohjastaminen on sitten opittava käytännössä. Mount & Blade tai Total War -sarjaa pelanneilla talon tavoille oppiminen on nopeampaa kuin ummikolla.

Jos taas taisteleminen ei kiinnosta, voi antaa tietokoneen simuloida taistelut. Tale Worlds on panostanut tähän lisäämällä mukaan aivan erityisen Tactics-taidon simulaatioita varten. Mitä korkeampi Tactics, sitä paremmin simuloidut taistelut luistavat. Tällä tavalla avautuu uusi tapa pelata Bannerlordia. Lisäksi on mietittävä pelaamisen poliittista puolta.

Mount & Blade II: Bannerlord on hyvin laaja keskiaikainen roolipeli, ja osa ominaisuuksista voi hyvinkin jäädä huomaamatta opastusosion kehnouden vuoksi. Tale Worldsilla ei selvästikään ole ollut listan kärjessä tehdä pelistään visuaalisesti näyttävä heti Early Access -tilan alkajaisiksi. Esimerkiksi kasvomallinnus ja liikeanimaatiot eivät missään tapauksessa ole nykystandardien tasolla. Lisäksi musiikki kuulostaa hyvin tutulta, sillä vanhoja sävelmiä on surutta kierrätetty. Tuohan se mukaan oman nostalgiansa, mutta jotain uutta olisi silti pitänyt pelaajille tarjota.

Toistaiseksi Caldariassa pelaaminen on hauskaa, ja tästä peli tietenkin muuttuu todennäköisesti vain paremmaksi. Vastaan tuli testausvaiheessa myös bugeja, joista yksi pakotti käynnistämään koko pelin uudelleen. Kokonaisuutena pelaaminen on kuitenkin ollut melko sujuvaa jo nyt.

Mount & Blade II: Bannerlordissa on paljon sisältöä, ja osa siitä on oikein hyvää. Ongelma on siinä, ettei peli anna vihjettä siitä, mitä se hyvä sisältö on, ja mistä sitä voisi ryhtyä etsimään. Jos Tale Worlds onnistuu tekemään pelistään aloittelijaystävällisemmän, on tässä ehdottomasti ainesta.