Ensikosketuksessa The Legend of Zelda: Link's Awakening

Vuonna 1998 Nintendo 64:lle julkaistu The Legend of Zelda: Ocarina of Time on yksi pelihistorian tärkeimmistä teoksista, mutta samalla se aloitti koko sarjaa ravisuttaneen murroksen. Kotikonsoleiden eeppisten 3D-seikkailujen aikana on päässyt vaipumaan unholaan saagan alkuaikojen ylhäältä kuvattu yksinkertainen eteneminen. Onneksi taskulaitteet ovat pitäneet juurista kiinni: Phantom Hourglassin, Minish Capin ja A Link Between Worlds muistuttavat ammoisista alkuajoista. Niissä ajoissa riittää roimasti muisteltavaa, kiitos SNES:in A Link to the Pastin (1992) sekä ihka ensimmäisen käsikonsoli-Zeldan, Link's Awakeningin (1993).

Link's Awakening ei ollut pelkästään kotikonsoliversion karvalakkimalli, vaan ehta Zelda. Teos on niin rakastettu seikkailu, että vain A Link to the Pastin uusioversiota vaikeroidaan enemmän. Eivätkä anelut ole jääneet Nintendolta kuulematta. Seikkailu nimittäin palaa syyskuun 20. päivä Switchille ehostettuna.

On ehdotonta huomata, että kyseessä on periaatteessa sama seikkailu kuin 25 vuotta sitten. Tuttuus pätee maailman rakenteeseen, hahmoihin, tehtäviin sekä pelimekaniikkaan. Ainoat merkittävät erot ovat audiovisuaalisuudessa sekä muutamissa täsmälisäyksissä.

Pääsimme kokeilemaan Switchin Link's Awakeningia ensimmäistä kertaa Los Angelesissa. Ja onhan se heti sanottava, että kyseessä on yltiösöpö tapaus. Tiedostamme kyllä osan faneista purnaavan tai olevan jopa raivoissaan uudesta tyylistä. Silti se erottuu muista ylhäältä kuvatuista Zeldoista puisella, harmaalla sekä kolmiuloitteisella visuaalisuudellaan. Tekninen toteutus tökki kokeilun aikana vielä pahasti, mutta Nintendo tunnetusti puunaa pelinsä julkaisua varten huippukuntoon.

Peli tuntuu loistavalta. Linkin liikkuminen, hyppiminen ja huitominen on täsmällistä: miekkaa voi huitoa kahdeksaan suuntaan, kun taas kilvellä torjutaan hyökkäykset neljästä ilmansuunnasta. Nämä ovatkin elintärkeitä, sillä alun vaikeuksista suurin on taisteluiden ajoittaminen, ei niinkään pulmakattaus.

On harmillisesti todettava, että E3-demon pituus osoittautui auttamattomaksi pettymykseksi. Pitkien jonojen välttäminen on kaunis ajatus, mutta olisimme halunneet pelata pidemään kuin vartin. Tästä syystä teimme ainoan loogisen päätöksen: pelasimme sen kahdesti, joista jälkimmäinen muodostui lähinnä speedrun-yritykseksi, kuten jutun ohessa olevalta videolta näkee. Samoin on helppoa havaita, että kaikkia ominaisuuksia esitellään kattavasti: mukana on miniluolastoja ja pomotaistoja. Sarjan konkareina kaipasimme haastavampaa pätkää, jonka perusteella olisi voinut tehdä suurempia johtopäätöksiä.

Pienen maistiaisen sisältöä ei parane kuitenkaan liikaa harmitella. Kyseessä on kuitenkin monille tuttu kohtaus, jonka muutokset ovat pelillisesti pieniä ja ulkoisesti suuria. Merkittävimmät erot näkyvät käytännöllisemmissä valikoissa sekä merkityissä kartoissa. Uudistukset ovat maltillisia mutta tervetulleita. Samalla muutamat klassisen kankeat tyyliratkaisut on säästetty, kuten vaikkapa täysin sattumanvaraisen palikan työntäminen Tail Cave -luolastossa taikaoven avaamiseksi.

Ja kun kerta luolastoissa puhuttiin niin ymmärrämme kyllä, että tämä oli Link's Awakeningin Switch-debyytti. Silti jäimme kaipaamaan vasta paljastettua Chamber Dungeon -peliä, sillä sen tarjoama mahdollisuus omien kaivosten rakentamiselle tuntuu kovin vahvalta pohjalta Zelda Maker -tyyppiselle pelille.

Joka tapauksessa Link's Awakening vaikuttaa ensituntuman perusteella erinomaiselta teokselta niin faneille kuin tulokkaillekin. Silti se voisi olla rohkeampikin. Onneksi julkaisuun on vielä pitkä aika, joten eiköhän ennen syyskuun loppupuoliskoa saada kunnon testisessio entistä syväluotaavamman ennakon rustaamiseksi. Sitä odotellessa kannattaa kuitenkin katsoa alla olevista videoista meidän ensitunnelmamme.