Assassin's Creed Odyssey - seitsemän tuntia seikkailua

Assassin's Creed Odysseyn alussa nähdään kuningas Leonidas tutussa tilanteessa. Elokuvan 300 tapahtumat ovat jälleen tapetilla, kun spartalaiset pitävät aisoissa mahtavaa Persian armeijaa. Valitettavasti spartalaiset petetään lopulta. Tällaisen intron pelaajat luultavasti tunnistavat parhaiten ohjaaja Zack Snyderin elokuvasta. Samalla esitellään kaksi pelin suuressa roolissa olevaa ominaisuutta: monipuoliset kyvyt ja suuren mittakaavan conquest-taistelut.

Sen jälkeen näkymä vaihtuu nykyaikaan ja Layla Hassaniin. En aio tyystin paljastaa, mitä nykyajassa tapahtuu. Joka tapauksessa Hassan on löytänyt rikkoutuneen kuningas Leonidaksen keihään, ja samalla löytyy kaksi erilaista DNA-rihmaa. Näin pelaajalle annetaan mahdollisuus pelata joko Alexiosilla tai Kassandralla, jotka ovat kumpikin Leonidaksen jälkeläisiä. Kyseessä ei ole kaksi erilaista tarinaa, sillä valinnasta riippumatta pelaajasta tulee se vanhempi sisaruksista, joka joutuu jo lapsena lähtemään maanpakoon.

Perheeseen liittyvä mysteeri on eräs tarinankerronnan kolmesta pääpilarista. Toisena mukana on Cult-tarinalinja, joka nivoutuu yhteen perhemysteerin kanssa: moiset ihmiset ovat vastuussa päähenkilöitä kohdanneesta tragediasta. Kolmas tarinalinja liittyy First Civilisationiin, joka esitetään mytologisilla teemoilla suurimmaksi osaksi nykyajassa Layla Hassanin välityksellä.

On tärkeää huomata, ettei Odyssey askella fantasian puolelle käsitellessään mytologian olentoja: selitykset nivoutuvat yhteen First Civilizationin muinaisesineiden kanssa. Ennakkokatsaus pelin alusta tarjoaa vinkkelin päätarinaan: miksi pelaaja on maanpakoon ajettu spartalainen, ja mikä on lopullinen motivaatio ryhtyä tutkimaan asioita. Pelattavana oli kaksi ensimmäistä Act-osiota, joka oli yhteensä noin seitsemän tunnin ajan pelaamista PS4 Pro'lla.

Peli alkaa Kefalonián saarella länteen Kreikan manneralueelta, jossa Alexios (tai Kassandra) huuhtoutuu rantaan orvoksi päätyneenä nuorukaisena. Sitten siirrytäänkin jo vuoteen 431 eKr., jolloin ollaan aikuisia palkkasotureita (muinaiskreikaksi misthios). Ensin tehdään diili kahden hampparin kanssa, jotka ovat liikkeellä "Kykloopin" toimeksiannosta. Kyseessä on paikallinen rikollispomo, joka ei ole hyvissä väleissä pelaajan kanssa. Jakso tutustuttaa pelaajan valintojen ja seurauksien maailmaan. Hampparit voi joko piestä ja päästää karkuun, tai tyystin tappaa heidät siihen paikkaan. Päätin laskea heidät karkuun, ja hieman myöhemmin kohtasin samat ruojakkeet uudelleen mukanaan tuomien kavereiden kera. Tämä havainnollisti lyhyen aikajakson seurauksia, mutta valinnoilla on myös kauaskantoiset seuraukset. Heti alussa tavataan myös nuori tyttö Phoibe, jolla on tärkeä rooli pelin alkupuolen tapahtumissa. Kanssakäyminen Phoiben kanssa liittyy myös siihen, kuinka tietyt tapahtumat tulevat pelissä hoitumaan.

Käy ilmi, että Markos-niminen mies pelasti Kefalonián rantaan huuhtoutuneen nuorukaisen, ja kasvatti tämän aikuiseksi. Nykyisin Markos toimii vaihtelevan tasoisena huijarina, jonka viimeisin idea on koettaa pyörittää omaa viinitarhaa. Markos jopa lainasi rahaa Kykloopilta perustaakseen viinitarhan, eikä poloinen wannabe-viljelijä nyt pysty maksamaan lainaa takaisin. Tämä johtaakin pelin alkupuolen "mene tuonne ja tee se, palaa sitten takaisin" -tyylin tehtäviin. Lopulta Kykloopista selviäminen avaa tarinan, joka johtaa päähenkilön perheensä historian jäljille.

Aiemmin mainittu Phoibe on mukana sivutehtävässä, joka havainnollistaa hienosti valintojen tekemistä Assassin's Creed Odysseyksessa. Phoibe ihailee pelaajaa pitäen tätä melkein jumalana. Phoibe pyytää auttamaan läheisessä kylässä asuvaa ystäväänsä, johon on iskenyt ikävä sairaus. Aluetta lähestyessä näkyvät poltetut talot, ja pappi pitää perhettä vankina sotilasjoukon avulla. Pelaaja voi antaa sotilaiden ottaa perhe hengiltä (jolloin mahdollisesti tarttuva tauti saattaa levitä), tai sitten antaa papin tehdä aikomansa työ loppuun. Valinta vaikuttaa pelaajan ja Phoiben suhteeseen niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Lisäksi jos päättää palata myöhemmin Kefaloniáan, jotain dramaattista saattaa tapahtua. Ei ole mitään nopeaa ratkaisua lääkkeen tekemisen muodossa, vaan tehdyillä valinnoilla on kauaskantoiset vaikutukset.

Pelaaja saa tietää joukosta ulkomaalaisia, jotka ovat mahdollisesti yhteistyössä Kykloopin kanssa. Tämä Kyklooppi ei siis ole mytologian hahmo, vaan silmänsä menettänyt suurikokoinen mies. Pelaaja matkaa hylättyyn taloon ottamaan ulkomaalaisjoukkiota hengiltä. Kyseessä onkin Elpenorin asettama testi, joka jatkuu vieläkin pidemmälle. Elpenor haluaa pelaajan etsivän Penelopen käärinliinan läheiseltä Ithakan saarelta Odysseyksen palatsin raunioista. Tämä on jälleen hyvä esimerkki siitä, miten mytologia ja historia nivotaan yhteen Assassin's Creed Odysseyksessa. Käärinliinan noutamisen jälkeen Elpenor on tyytyväinen pelaajan kykyihin. Lisäksi kohdataan nainen nimeltä Odessa, joka väittää olevansa Odysseuksen jälkeläinen. Luvassa on siis oma sivutarinalinjansa, kunhan on ensin palattu Kreikan manneralueen puolelle.

Elpenor haluaa pelaajan matkaavan Megarikselle, jossa riehuu sota Ateenan ja Spartan kesken. Tehtävänä on murhata kuuluisa kenraali The Wolf of Sparta. Myöhemmin käy ilmi, että kenraalin kohtaamiselle on olemassa henkilökohtaisempikin motivaatio. Tarvitaan kuitenkin laiva, ja Kyklooppi ilmaantuukin saarelle sellaisella. Pomotaistelun jälkeen kapteeni Barnabas kiittelee pelaajaa pelastamisestaan, ja sitten onkin laiva alla ja suunta kohti Megarista.

Eri poluille risteävä tarinankerronta ja tehtävät valinnat ovat se suurin uusi lisäys Assassin's Creed -kaavaan, mutta silti suurin muutos pelattavuuteen on se, miten erilaiset kyvyt toimivat. Kyseessä on toimintaroolipeleille ominainen kaava, joten kaikki Diabloa pelanneet tietävät, miten homma toimii. Ensin kerätään adrenaliinipalkkia voidakseen käyttää kykyjä, ja koska kilpeä ei ole lainkaan, on taistelu selvästi aiempaa aggressiivisempaa. Tietysti pelaaja pystyy myös väistämään, torjumaan ja tekemään vastaiskuja. Taistelu on kaiken kaikkiaan suunniteltu rohkaisemaan riskinottoa.

Erilaiset kyvyt on jaettu kolmeen erilaiseen kykypuuhun: hunter, warrior ja assassin. Nämä merkitsevät noin suunnilleen pitkän matkan taistelua, lähietäisyyden lyömäasetappelua ja hiiviskelyä. odotetusti yhteen kykypuuhun keskittymällä saa lopulta todella merkittäviä keinoja käyttöönsä samaan tyyliin kuin vuosi sitten Assassin's Creed Originsissa. Kokemuspisteitään saa käyttää miten itse haluaa, joskin pieniä rajoituksia on koskien pelaajan saavuttamaa tasoa ja tarinassa edistymisen vaihetta. Käytin alussa runsaasti pisteitä warrior-kykyihin, ja kokeilin myös tietenkin paljon puhuttua Spartan Kick -kykyä nimeltä "This is Sparta!" Kikka on loistava keino hallita taisteluiden kulkua, eikä se käytä paljoa adrenaliinimittarin tehoa. Pahiksen kaaduttua maahan voi rientää paikalle tekemään lisää iskuja.

Hunter-kykypuussa on niin ikään joitakin keskeisiä keinoja. Alussa päätin avata käyttöön Sixth Sensen, joka hidastaa aikaa jousella tähdätessä. Devastating Shot puolestaan tekee runsaasti vahinkoa silloin, kun pelaaja hiiviskelee.

Assassin-puusta valitsin Shadow Assassin -kyvyn, jolloin tuotetaan enemmän vahinkoa pahiksille hiiviskellessä. Rush Assassin -kikalla taas rynnätään varjoista tehden paljon vahinkoa Leonidaksen keihäällä.

Kokonaisuutena erilaiset kyvyt tekevät taistelemisesta hyvin erilaista verrattuna viime vuoden Originsiin, vaikkakin perusteet ovat edelleen samat. Itseään voi toteuttaa enemmän, ja järjestelmä on aiempaa intuitiivisempi pelaajan miettiessä keinoja vastuksien pieksämiseksi.

Kapteeni Barnabas antaa pelaajan ohjata alustaan, ja samalla esitellään pelin purjehduspelimekaniikkoja matkalla Megarikseen. Pelaaja voi esimerkiksi rekrytoida itselleen miehistöä ja nimittää heitä tiettyihin tehtäviin, kuten ampumaan nuolia tai heittämään keihäitä. Alusta myös päivitetään ajan kuluessa, ja näin aluksesta tulee pelaajan tukikohta. Alus kannattaa epäilemättä pitää viimeisen päälle kunnossa ja päivitettynä, vaikkei sitä juuri käytetäkään pelin alkuvaiheessa. Huomionarvoista ovat myös veisut, joita miehistö laulelee matkan aikana hieman Assassin's Creed IV: Black Flagin malliin.

Megaris sijaitsee melkein keskellä Kreikan manneraluetta, ja paikalle saavuttaessa peloponnesolaissota on täydessä käynnissä. The Wolf of Spartan luo ei voikaan vain kepeästi astella salamurha suorittaen. On tehtävä erilaisia palveluksia Spartan armeijalle, joka on lievästi alakynnessä Ateenaa vastaan kyseisellä alueella. Tällä tavalla pelaajalle esitetään alueiden valtaamisen pelimekaniikka, joka tapahtuu tehtäviä tekemällä, alueen johtajaa heikentämällä ja lopuksi conquest-taisto käymällä. Tätä prosessia toistetaan epäilemättä lukuisia kertoja Assassin's Creed Odysseyn aikana. Spartan alueen valloittamisen jälkeen saadaan Spartan johtaja polvilleen, ja hänet voi sitten mahdollisesti ottaa myöhemmin pois päiviltä niin halutessaan.

Kefalonián alueen toimiessa opastusosiona antaa Megaris paremman kuvan kokonaisuudesta. Odotetusti kyseessä on vaihteleva kattaus. Mukana ovat myös erilaiset kohdattavat henkilöhahmot, romanssimahdollisuudet ja niin edelleen. Alun perin Ithakan raunioissa kohdattu Odessa on yksi romanssivaihtoehto. Megariksessa Odessa kohdataan tämän jouduttua pulaan kaupungin johtajan kanssa, ja tämä tietysti tarkoittaa pelaajan suorittamia tutkimuksia.

Pelaajan roolina on olla palkkionmetsästäjä, ja pelissä on kokonaan oma Mercenary-systeemi. Ajan kuluessa noustaan tasossa ylöspäin kilpailijoita pois tieltä raivatessa, ja samalla käyttöön avautuu uusia kykyjä. Pelin aikana kohdataan muitakin palkkionmetsästäjiä. Osa hyökkää kimppuun, mikäli pelaajan päästä luvattu palkkio on riittävän korkea. Toiset taas eivät halua olla pelaajan kanssa missään tekemisissä. Toisilla, kuten Hyrkanos the Cunningilla, on yhteys pelin päätarinaan. Systeemi on mielenkiintoinen, ja se istuu muuhun kokonaisuuteen paremmin kuin Phylakes-systeemi Assasin's Creed Originsissa.

Ubisoft Quebec on esitellyt peliään paljon lehdistölle, ja moiseen itsevarmuuteen on syynsä. Odyssey tekee omia innovaatioitaan, ja kehittää Originsin toimintoja edelleen eteenpäin. Toisaalta on vielä liian aikaista sanoa, miten hyvin eri osa-alueet nivoutuvat yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi. Ainakin vuosi sitten Originsissa siinä onnistuttiin oikein hyvin. Luvassa on joka tapauksessa suuren luokan seikkailu, joka rakentaa Originsin luomalle perustalle tuoden mukaan myös runsaasti omaa juttuaan.