Arms

Rehellisesti sanottuna Armsin testaus Lontoossa ei tehnyt kummoista ensivaikutelmaa. Hetken ajan peli toi mieleen piirrosmaisen nyrkkeilyklassikon Ready 2 Rumble. Pidentyneet kädet taas loivat mielikuvan hauskasta teknologiademosta, joka tuskin jaksaa viihdyttää ensitestiä kauemmin.

Alkuperäinen mielikuva saattaa tietysti osoittautua oikeaksi tulevaisuudessa, mutta ensitestin perusteella yksinkertaisen pinnan alla on paljon ensivaikutelmaa monipuolisempi mätkintäpeli. Suurin osa tästä kunniasta kuuluu joy-con-ohjaimien monipuoliselle hyödyntämiselle. Kumpikin pelaaja tarvitsee kaksi ohjainta, ja joy-coneja käytetään sekä liikkumiseen että lyömiseen. Ohjaus toimii suorastaan loistavasti: liikuttaminen pääilmansuuntiin muuttaa pelihahmon asemoitumista, ja lyöminen tehdään tietysti lyömistä muistuttavasti.

Kokeillussa demossa näkyi monenlaisien ympäristöjen ja viiden erilaisen pelattavan hahmon ohella iso joukko muitakin pelillisiä vaihtoehtoja. Näin ollen saattaa kuin saattaakin käydä niin, että Armsista tulee hauska moninpeli kavereiden kanssa pelattavaksi.

Perinteisiin nappeihin verrattavaa tarkkuutta ei tokikaan ole luvassa, mutta pidentyvät kädet muuttavat kokonaisuutta merkittävästi. Tappelut nimittäin käydään ympäri areenaa eikä suinkaan totutusti lähietäisyydeltä. Jokaisella hahmolla on kolme erilaista hanskaparia valittavaksi. Nopeuden lisäksi hanskoilla on eroa esimerkiksi sen suhteen, miten nopeasti käsi palautuu takaisin "laukaisun" jälkeen. Hanskoja ei tarvitse käyttää parina, joten vasempaan käteen voi halutessaan valita nopean iskijän ja oikeaan hitaamman voimahanskan. Tämä yksistään lisää peliin taktisen elementin, jollaista ei lajityypin peleissä yleensä näe. Nokkelat pelaajat tietenkin katsovat, millaisia hyökkäyksiä on tulossa, ja valitsevat niin hanskan kuin oman liikkumistyylinkin sen mukaiseksi.

Jokainen hyökkäys on torjuttavissa, ja jokaiseen liikkeeseen on olemassa vastaliike. Luvassa on siis tiukkoja kohtaamisia tasoltaan samanlaisten vastustajien ottaessa yhteen. Hyppääminenkin luonnistuu, ja hypyn tekeminen toistuvasti saa oman hahmon leijumaan hetken aikaa ilmassa. Lyhyen matkan voi myös syöksyä eteenpäin, jonka voi sitten yhdistää hyppyyn tuottaen ilmassa tehdyn väistöliikkeen. Osa areenoista tarjoaa lisäksi mahdollisuuksia vaikuttaa otteluiden kulkuun. Esimerkiksi yhdessä kentässä on kehän ulkopuolella juokseva puomi, jolla omiin hyppyihin saa merkittävästi lisävoimaa. Toisella areenalla osan kentästä pystyy hajottamaan.

Lyöminen ei ole pelkkää oikean ja vasemman hutkimista. Lyömällä kummallakin kädellä yhtä aikaa voi vastustajaan tarttua, ja sitten suorittaa voimakkaan heittoliikkeen. Oman erityisen mittarin kivuttua huippuunsa pääsee tekemään voimakkaan erikoisliikkeen, joka oikein ajoitettuna voi päättää ottelun kertaiskulla.

Valittavana olleiden viiden taistelijan kesken oli joitakin havaittavia eroja. Esimerkiksi Ninjara pystyy väistämään iskuja katoamalla hetkeksi kokonaan, kun taas Mechanica leijuu pitkin kehää. Ribbon Girl on nopea maassa ja vahva ilmassa, kun taas White Mummy parantaa itseään torjumisen aikana. Springman on yleismies Jantunen, mutta samalla jokseenkin mitäänsanomaton. Toivottavasti tulevaisuus tuo mukanaan lisää hahmoja uusien liikkeiden kera: se olisi omiaan lisäämään Armsin koukuttavuutta ja monipuolisuutta.

Kokonaisuutena Armsin pelaaminen on hauskaa. Erityisen monimutkainen se ei ole, mutta konepellin alla on ensivaikutelmaa monipuolisempi nyrkkeilykokemus. Liikeohjaus toimii yllättävän hyvin, mikä johtaa kokemuksen myötä jatkuvasti parempiin ja parempiin matseihin. Toisen pelaajan mukaan saaminen edellyttää ylimääräisen joy-con-parin hankkimista, mikä tietenkin lisää kustannuksia. Testatussa demossa ei pelattu lainkaan tekoälyä vastaan, joten sen toimivuudesta on mahdotonta sanoa mitään tässä vaiheessa. Joka tapauksessa Arms voi hyvinkin olla niitä niin sanottuja parempia Switchin julkaisupelejä.