Suomi
Gamereactor
ennakot
Far Cry Primal

Far Cry Primal

Esihistoriallisessa Far Cry -pelissä paukkuraudat on korvattu keihäillä ja jousipyssyillä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Ubisoft on tunkeutunut laaja-alaisesti avoimen maailman pelien markkinoille, ja firman tuotoksista löytyy hurja määrä lajityypin pelejä. Näitä ovat muun muassa Assassin's Creed, Watch Dogs ja Far Cry -sarjan pelit. Viimeksi mainitun uusin osa Far Cry Primal tuntuu tietyllä tavalla puhtaimmalta hiekkalaatikolta muihin verrattuna. Sen myötä ympäristön tutkiminen ja hahmon kykyjen kehittäminen tuntuvat mukavan luontevilta.

Koska Far Cry Primalin seikkailu sijoittuu kivikauteen, ei ihminen ole vielä ennättänyt nousta luomakunnan herraksi. Maastossa vaeltelee runsaasti vaarallisia eläimiä, mutta niitä voi onneksi kääntää omalle puolelleen kesyttämällä. Primal suorastaan pursuaa lupausta hienosta seikkailusta, jossa yksinäisen soturin täytyy kesyttää ja taivuttaa luonto heimonsa ikeeseen. Tämä vaatii kasvamista sekä henkisesti että fyysisesti, ja samaan aikaan luontoa täytyy kunnioittaa ja oppia sen lainalaisuudet.

Pääsin kokeilemaan Far Cry Primalia lyhyessä ennakkotestissä ja huomasin pian, että se on melkoisen kaukana aikaisempien osien räiskinnästä. Aseina ovat nimittäin tällä kertaa nuijat, keihäät ja jousipyssyt. Näiden lisäksi nappasin messiin vielä muutamia syöttejä ja lähdin tutkimaan läheisiä kukkuloita ja metsiä luotettavien kumppanieni kanssa, jotka olivat susi ja pöllö. Tuntui itse asiassa vapauttavalta samoilla pitkin mantuja ilman konekivääriä tai haulikkoa. Mukana toki on myös tuttuja piirteitä kuten vaikkapa radio-ohjattava lennokki. Toki se on tässä tapauksessa muutettu pöllöksi ja siivekkään ystävän silmistä katseleminen selitetään telepaattisella yhteydellä.

Far Cry Primal
Tämä on mainos:
Far Cry PrimalFar Cry PrimalFar Cry Primal

En tiedä päteekö seuraava havaintoni lopulliseen versioon, mutta testissä peli lähti liikkeelle hyvin neutraalista tilasta. Tarjolla ei ollut minkäänlaista tehtävää, vaan ympäristöä piti lähteä tutkimaan vapaasti. Hahmo on niin sanotusti vapaata riistaa, mutta samoin ovat myös muut maailman eläimet ja ihmiset. Huomasin pian, ettei selviäminen ole kiinni aseiden voimasta tai niiden käyttötaidoista. Toki niitäkin tarvitaan, mutta tärkeimmiksi nousivat tilannetaju ja ympäristön havainnoiminen. Välillä oli pakko pysähtyä kuuntelemaan hyvin tarkasti petojen varalta, jotta ne eivät pääsisi yllättämään. Ajoittain korviin kantautui taistelun ääniä, kun kilpailevan heimon jäsenet kävivät kotikyläni kimppuun. Apuun ei kuitenkaan ole pakko rientää, ja valinta jätetään täysin pelaajan harteille. Minikarttaa käytetään hyväksi siinä, mitä hahmo oikeastaan havaitsee. Kyseessä ei ole mikään tekninen vimpain, vaan esitystapa siitä miten hyvin metsästäjä on perillä ympäristönsä tapahtumista.

Onnistuin jo alussa kesyttämään suuren kissapedon, jonka myötä osa aikaisemmin aggressiivisista eläimistä loikki suosiolla karkuun. Niinpä sain taivaltaa rauhassa, eikä esimerkiksi susilaumoista tarvinnut enää välittää. Keihäillä ja jousipyssyillä varustetut ihmiset luulivat olevansa niskan päällä etenkin suuremmissa joukoissa, mutta oletus osoittautui nopeasti vääräksi. Kissimirri oli myös erittäin halukas käymään vihaisen karhun kimppuun. Eläinkumppanit eivät ole kuolemattomia, joten niitä ei kannata lähettää surman suuhun liian heppoisesti. Ei ole varmaankaan kaukaa haettua olettaa, että jossain vaiheessa päästään kokeilemaan mammutilla ratsastamista. Norsun selkäänhän päästiin jo Far Cry 4:ssä.

Mieleenpainuvin hetki demossa oli hyökkäys yhteen vihollisheimon leiriin. Lähetin pöllön edeltä, mutta se harhautui reitiltään. Etenimme kissapetoni kanssa varovasti kohti leiriä ja sitä todellakin vartioivat vihollisen valppaat soturit. Luotin kumppanini voimaan ja lähetin sen matkaan. Eikä se pettänyt odotuksiani, sillä kamppailu oli ohi noin minuutissa.

Tämä on mainos:

Far Cry Primal kutkuttaa varmasti myös niin pelaajien makuhermoja, jotka pitävät uusien paikkojen koluamisesta ja salaisuuksien etsimisestä. Löysin yhden rannekorun mielenkiintoisella tavalla, sillä sen luokse täytyi seurata aavemaisia ääniä. En osaa sanoa sitä, mitä hyötyä keräilykrääsästä oikein on, mutta Pókemonien tavoin kaikki on pakko kerätä, eikös vain?

Pelisessioni lähestyessä loppuaan tapahtumat kävivät koko ajan eeppisemmiksi, mutta valitettavasti aika loppui kesken. Olin juuri onnistunut ajamaan nurkkaan ja kesyttämään sapelihammastiikerin, jonka jälkeen olin suuntaamassa avustamaan naapuriheimoa. Tarkoituksena olisi ollut rakentaa heidän kylänsä uudestaan, mikä olisi varmasti johtanut uuteen nippuun tehtäviä.

Pelin tarina päähahmon noususta legendaariseksi petoja hallitsevaksi shamaanimestariksi sopii hienosti Far Cry -sarjan kehyksiin. Far Cry Primalista nauttimiseen ei edes tarvitse tutustua aikaisempiin osiin. Välillä joenvartta seuratessa mieleeni tuli Assassin's Creed III ja Connorin seikkailut. Sarjan perintö välittyy selvimmin ympäristöstä ja kuinka pelaaja voi vaikuttaa siihen. Hahmon kehitys tuntuu myös jatkuvalta ja sitä rytmittävät suurempien tukikohtien valtaamiset.

Vaikka sainkin vasta vain pienen silmäyksen pelin sisältöön, vaikuttaa Far Cry Primal jo tässä vaiheessa lupaavalta. Sen maailma suorastaan kutsuu seikkailemaan ja tutkimaan sen salaisuuksia. Se onnistuu lisäksi yllättämään aiheellaan ja tuomaan jotain uutta ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattuihin peleihin. Toivottavasti pelin sisältöä ei spoilata liikaa tulevina viikkoina, jotta yllätyksellisyys säilyy loppuun asti.

HQ
Far Cry PrimalFar Cry PrimalFar Cry PrimalFar Cry Primal
HQ
HQ

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä