Suomi
Gamereactor
ennakot
Alien: Isolation

Alien: Isolation

Unohda Aliens: Colonial Marinesin aiheuttama pettymys. Uusi Alien on aivan jotain muuta.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Alien-pelejä on tehty pian maailman sivu, mutta niiden taso ei ole tehnyt kunniaa alkuperäisille elokuvaklassikoille. Kaikki muistavat parin vuoden takaisen Aliens: Colonial Marinesin. Kehitys kusi nilkoille, peli ei ollut alkuunkaan ennakkodemojen näköinen ja julkaisuoikeuksia hallinnoiva Sega vedettiin oikeuteen. Sotku on edelleen osittain selvimättä.

Aika ei paranna haavoja, mutta hyvä peli voi niin tehdä. Alien: Isolation on jo lähtökohtaisesti kiinnostavampi kuin silmittömällä lahtauksella kyllästetyt edeltäjänsä. Nyt ollaan selviytymiskauhun maailmassa. Pelin idea kiteytyy ulkoavaruudelliseen kissa ja hiiri -leikkiin, jossa pelaaja on se hiiri. Tämä vastaa läheisesti niitä fiiliksiä, joita Ridley Scottin elokuva kuvasi kahdeksannen matkustajan purskahdettua Kanen rinnasta avaruusalus Nostromon lattialle.

Alien: Isolation
Motion trackerin reunalla oleva palkki kertoo, mihin suuntaan pitää mennä, mutta tämä ei vie pelistä haastetta. Kohteen löytäminen ole vaikeinta, vaan sinne pääseminen.

Testaamassani ennakkoversiossa seikkailtiin avaruusasema Sevastopolin käytävillä jossain pelin ensimmäisen puolikkaan puitteissa. Yksi sivuhahmoista on loukkaantunut ja Amanda Ripleyn - legendaarisen Ellen Ripleyn tyttären - on hankittava lääketarpeita kipinöiden ja veriläiskien värittämältä sairasosastolta.

Tämä on mainos:

Helppo nakki, kunnes parimetrinen Gigerin kauhistus kömpii esiin kattoluukusta. Juoksen pakoon - henki pois. Heitän paukkukranaatilla - henki pois. Ammun revolverilla - henki pois. Perhana, tätä alieniahan kannattaa opetella pelkäämään. Se on kaikin tavoin parempi kuin pelaajan hahmo, eikä se ole tapettavissa ainakaan niillä välineillä, joita Amandalla on pelin alkupuoliskolla käytössään. Pelaajan on turvauduttava perinteisiin hiippailutaktiikoihin ja varottava paljastumasta. Se on ainoa keino selvitä.

Alien on vieläpä aika ovela. Se ei raahusta jollain tietyllä vartioreitillä, kuten hiippailupeleissä on useimmiten tapana. Se tietää, että lähistöllä on ihmisiä ja haluaa löytää ne.

Ympäristöissä on onneksi ominaisuuksia, joita pelaaja voi käyttää hyväkseen. Käytävillä sikin sokin seisovat paarit käyvät hätätapauksessa suojapaikasta. Pöydän alle voi ryömiä. Tarpeeksi iso kaappi on hyödynnettävissä piilopaikkana. Suojan takaa on suhteellisen turvallista kuikuilla, mutta pelaaja ei voi ikinä olla varma muukalaisen liikkeistä. Ennen pitkää se löytää Amandan - vaikka sitten siitä vihoviimeisestä laatikosta - jos pelaaja jäätyy paikoilleen.

Eteenpäin päästäkseen on pysyttävä liikkeessä, mutta oltava jatkuvasti varpaillaan. Selviytyjätyyppi hiipii ja muistaa välillä tarkistaa liikkeentunnistimen pulssit, mutta ei sorru paniikinomaiseen juoksenteluun, joka johtaa vain surman suuhun. Toki tässä kohdin voisi huomauttaa, että eihän se ihan realistista ole, miten pelaaja pystyy ryömimään penkkirivin takana yliaistillisen alienin huomaamatta, mutta niin kauan kuin kuumottava jännitys säilyy, se ei ole mikään ongelma.

Tämä on mainos:
Alien: Isolation
Fuu! Alienin hönkiessä niskaan rupeaa helposti itsekin vilkuilemaan olkapäänsä yli. Peliä ei voi suositella heikkohermoisille.

Inventaarion puolelta löytyy muun muassa hätäsoihtua, emp-miinaa ja mekastusmasiinaa. Kaikkia voi hyödyntää pattitilanteiden ratkaisussa. Pidemmällä pelissä Amandaa ei uhkaa vain alien, vaan myös muut selviytyjät ja androidit, jotka voivat olla vihamielisiä tai sitten eivät. Epävarmassa tilanteessa pelaaja voi käyttää alienia jopa edukseen: jos aseistautunut joukko uhkaa tukkia Amandan tien, heitä sekaan jokin houkutin, joka vetää alienin puoleensa. Alien ei katso, onko edessä pelaaja vai tekoälyihminen, vaan tekee yhtä selvää jälkeä kaikista.

Mukavaa syvyyttä lupaa mahdollisuus rakentaa ja päivittää varusteita pelin aikana kerättävillä komponenteilla. Esimerkiksi putkipommin voi rakentaa löytämällä siihen tarvittavan kaavakuvan ja tarpeelliset raaka-aineet. Peruspommin saa aikaan jo vähemmilläkin tarvikkeilla, mutta useat tyhjät paikat kielivät, että rakenteisiin voi ympätä lisäkomponentteja, jotka parantavat varusteen ominaisuuksia.

Vaihtoehtoja tilanteiden lähestymiseen pitäisi myös olla monia. Kehittäjien mukaan pelin voi läpäistä pääpiirteissään täysin pasifistisesti, mutta Amanda voi myös sohia aseilla. Kannattaa vain muistaa, että mitä isompi hälinä, sitä isompi riski on joutua itse suupalaksi.

Alien-elokuvien alkuperäinen ilme on vangittu kuvituksessa moitteettomasti. Nyt ei liikuta 2000-luvun scifissä, vaan vahvasti 1970-lukulaisessa näkemyksessä avaruusajasta. Tietokoneruudut ovat matalaresoluutioisia putkimonitoreita, kontrollipaneeleissa tuikkii värikkäitä nappuloita ja käytäviä peittävät pullean pehmusteiset seinät. Teknisesti erinomainen, tätä peliä varten luotu pelimoottori herättää koko komeuden eloon tavalla, joka saa takuulla jokaisen Alien-fanin hihkumaan riemusta.

Alien: Isolation
Uhka vai mahdollisuus? Selviytyjät ja androidit saattavat olla arvaamattomia, mutta joskus niistä on apua. Tämä ei ilmeisesti ollut avuliaimpia tyyppejä.

Lo-fi-tyylinen tekniikka näkyy kaikessa. Hakkerointityökalu on kaukana Watch Dogsin sofistikoituneesta älypuhelinkikkailusta ja ovikoodeja metsästetään päätelaitteiden tietokannoista. Käyttöliittymä on tahallisesti särisevä ja pikselöity. Tyyli pysyi ainakin rajallisen demon puitteissa yhtenäisenä. Tallennuspisteetkin ovat seiniin kiinnitettyjä hätäpuhelimia, joita Amandan on etsittävä ja käsin käytettävä. Modernit tallennussektorit eivät sopisi yhtälöön.

Avaruusasema ei tarjoa avointa maailmaan, mutta ei ihan suoraa putkeakaan. Kentät ovat itse asiassa klassiseen fps-tyyliin sokkelomaisia, ja pohjapiirrokset levittäytyvät kartalle pelaajan edetessä. Monet ovet ovat aluksi kiinni, mutta ne voi avata esimerkiksi ohjaamalla virtapaneelista virtaa eri paikkoihin, löytämällä ovikoodeja tai hankkimalla uusia varusteita. Pelissä on vähän sellaista vanhan koulukunnan kutinaa ja terävää haasteellisuutta. Tietenkään nuohoaminen ei ole pakollista, mutta lupaus tarinaa syventävistä äänitteistä, craftaukseen tarvittavista raaka-aineista ja mahdollisista lisätallennuspisteistä motivoi kyllä yrittämään. Tarina jättää ainakin tässä vaiheessa monia kysymyksiä, esimerkiksi miksi alien ylipäätään on Sevastopolissa.

Voisiko olla niin, että Sega on Aliens: Colonial Marinesin vastareaktioiden sisuunnuttamana viimein tosissaan? Aiemmin mainioita strategiapelejä tehtailleen Creative Assemblyn sorvissa on syntymässä visuaalisesti autenttinen ja tunnelmaltaan tiivis selviytymiskauhu, joka voi olla paitsi paras Alien-peli myös yksi painostavimmista peleistä pitkään aikaan. Älkää nyt mokatko tätä viime metreillä.

HQ
Alien: IsolationAlien: IsolationAlien: IsolationAlien: Isolation

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Alien: IsolationScore

Alien: Isolation

ARVIO. Kirjoittaja Jori Virtanen

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi. Ja huutoa riittää, kun muukalainen hiipii selkäsi taakse.



Ladataan seuraavaa sisältöä