Suomi
Gamereactor
ennakot
The Evil Within

The Evil Within

Shinji Mikamin paluu eloonjäämiskauhun pariin ottaa vaikutteita Resident Evilin lisäksi Silent Hillistä sekä The Last of Usista.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

The Evil Withinin päähenkilö Sebastian Castellanos astuu rosoisesta mustavalkoisesta sivutodellisuudesta korppien reunustamalle metsäpolulle oudon deja vun saattelemana. Tämä pukee tunteensa sanoiksi tullessaan arvoituksellisen kartanon edustalle. Hän ei ole koskaan ollut täällä, mutta jotenkin kaikki tuntuu tutulta. Tätä samaa voi sanoa The Evil Withinistä kokonaisuutenakin, koska se sekoittaa tuttuja elementtejä uusilla tavoilla.

Kun The Evil Within julkistettiin, se nimettiin heti Resident Evilin luojan Shinji Mikamin paluuksi eloonjäämiskauhun pariin. Kyseessä on silti enemmän kuin pelkkä henkinen perillinen suositulle ja toiminnalliseksi muuttuneelle sarjalle. Sillä on itseasiassa tarinansa ja teemojensa puolesta enemmän yhteistä Silent Hillin kanssa. Mekaniikassa on puolestaan yhtenäisyyksiä The Last of Usiin ja osa kokemuksesta muistuttaa Dark Soulsista.

The Evil Within

The Evil Withinin aavistuksen epäinhimillisiä vihollisia ei voi hoidella yhtä suoraviivaisesti kuin zombeja. Pelissä voi piiloutua kaappeihin tai sänkyjen alle, harhauttaa heittämällä pulloja The Last of Usin tapaan ja hiippailla kohteensa niskaan yhden iskun lopetusta varten, mutta osan vihollisista joutuu myös polttamaan, etteivät nämä nousisi enää uudestaan. Palavan örmelön pitämä ääni on omiaan kylmäämään pelaajaa. Nyrkillä pieksemisestä ei ole paljoa hyötyä, mutta ainakin sillä saa vähän tilaa hengittää. Joidenkin vihollisten edessä voi tosin vain juosta.

The Evil Withinin testitilaisuudessa oli mukana karsitut versiot pelin neljännestä ja kahdeksannesta luvusta, joiden kontekstia oli hankala hahmottaa. Oli kuin joku olisi lyönyt käteen tusina palaa tuhannen palan palapelistä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että peli ammentaa yhtä paljon Silent Hillistä kuin Resident Evilistäkin. Myös American Horror Story ja Grave Encounters tulivat mieleen tätä E3:ssa nähtävää demoa pelatessa.

Neljännessä luvussa (Inner Recesses) Sebastian ohjasi Leslie-potilastaan etsivää tohtoria saattokodin lävitse. Rakennuksen ulkopuolella lymysi joukko vihollisia leiritulen äärellä, mikä tarjosi ensikosketuksen taisteluun. Korkeassa ruohossa kykkimällä (ja tässä pelissä muuten saa kykkiä) sain kaadettua pari ensimmäistä heppua, mutta kolmas vaati jo aseellista vastinetta.

The Evil Within

Herra tohtori ei ollut se kaikkein terävin kumppani, ja tekoälyttömyys ei haitannutkaan pelaamista, oli tämän dialogi huonosti ajoitettua. Kun Leslie löytyi, lähdimme pakenemaan rakennuksesta, mutta käytävään ilmaantunut hahmo tukki tien. Tohtorin mukaan hahmo oli Ruvik, jota ei kuulemma saanut seurata. Ainoa vaihtoehto oli tietenkin seurata Ruvikia, ja toiseen suuntaan lähteminen vain palautti naaman haluttuun suuntaan. Tilanne palautti mieleen amiraali Akbarin viisaat sanat.

Ja totta kai ansahan se oli. Jäimme jumiin valtavaan huoneeseen, jossa risteili ilmaan viritettyjä kävelyteitä ja keskellä valui ikävän näköistä tököttiä. Ruvik sulki uloskäynnin jollain lihapohjaisella taikuudella, ja nosti veritaiallaan suuren joukon vihollisia mönjän seasta. Ensiyrittämällä purin nopeasti huoneessa olevat ansat ja loin niiden rippeistä vasamia Agony-varsijouseen, jolla voi ampua vihollisia tai luoda uusia ansoja ympäristöön.

Tämä paljastui heikoksi suunnitelmaksi ammusten loppuessa pian kesken. Toisella yrityksellä jätin ansat paikalleen, jotta viholliset saattoivat juosta niihin, jonka jälkeen olikin helppoa mopata loput varsijousella pois maisemia pilaamasta. Tämän jälkeen matka jatkui lihasinetin tuolle puolen Ruvikin perään.

The Evil Within

Ruvikin sijasta törmäsimmekin olentoon, joka oli puoleksi nainen, puoleksi hämähäkki ja muistutti hieman Legionin Jäätelömiehestä. Sebastian katosi nopeasti parempiin suihin, mikä teki hyvin selväksi, että tässä tapauksessa pakeneminen on ainoa vaihtoehto. The Evil Withinissä tosin kannattaa kuolla välillä ihan vain nähdäkseen mitä tapahtuu.

The Evil Within tekee ovista oman taidemuotonsa. Niiden kanssa ei kerrota mitä nappia painaa, onko ovi lukossa vai johtaako se vaikka toiseen ulottuvuuteen. Ovet voi avata joko hitaasti tai ne voi kenkäistä levälleen. Jälkimmäinen tietenkin vetää vihollisten huomion, mutta joskus tästä saa etulyöntiaseman. Toisaalta hiljainen vaihtoehto paljastaa oven takana mahdollisesti piilevän kauhun siivu kerrallaan, joka nostaa jännitystä upeasti. Useimmiten oven voi tietenkin avata täysin turvallisesti, mutta juuri kun pelaaja alkaa rentoutumaan, jokin hyppää silmille.

Siinä missä neljäs luku keskittyi vahvasti taisteluun, nojasi kahdeksas (Cruelest Intentions) enemmänkin ongelmanratkaisuun ja paikkojen tutkimiseen. Tapahtumat sijoittuivat edellä mainittuun kartanoon, jossa tapahtui selvästi etiikanvastaista tutkimusta. Ilmeisesti nyt pahisten leiriin siirtynyt tohtori saattoi yhden kartanon asukkaista ovien lävitse, jotka menivät sitten lukkoon. Pelaajan tehtäväksi jäi tietenkin aukoa ovet soveltamalla lukkoon kolmea ikävää nestettä.

Kartanon kolme osiota tarjosivat kolme kirjaimellista aivopähkinää, joissa päähenkilön täytyi suorittaa sangen karkeita kokeita "elävillä" ihmisaivoilla. Seurasin äänitiedostojen ohjeita, mutta virheistä rangaistiin viemällä osa Sebastianin kestopisteistä. Pelkkää pelimekaniikkaa vai vihje siitä mistä oikeasti on kyse?

Tähän lukuun kuului myös satunnaisia kohtaamisia Ruvikin kanssa, joka näyttäytyi sinisenä haamuna, jota saattoi vain paeta. The Evil Within on tunnelmallinen ja säästelee säikäytyksiään, mutta suurin osa pelistä menee kyykyssä vihollisilta piilotellessa. Joskus lamppu on pakko sytyttää vain helpottamaan ympäröivän pimeyden painetta.

The Evil Within teki minuun parissa tunnissa ja parin luvun voimin vaikutuksen. Tekniikka ei ollut sen vahvinta tarjontaa, mutta genrelle keskeinen tunnelma oli vahvasti läsnä. Tämä on japanilaisen eloonjäämiskauhun seuraava askel.

The Evil Within

Aiheeseen liittyviä tekstejä

The Evil WithinScore

The Evil Within

ARVIO. Kirjoittaja Bengt Lemne

The Evil Within vetoaa varmasti lajityypin faneihin, mutta ei tarjoa mullistavia uudistuksia.



Ladataan seuraavaa sisältöä


Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.