Suomi
Gamereactor
ennakot
The Elder Scrolls Online

The Elder Scrolls Online

Paljon se pyytää, osan se antaa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

The Elder Scrolls Online tai tuttavallisemmin TESO on tietyllä tavalla viimeinen mohikaani muuttuvassa massiivimoninpelien maailmassa. Kun muut ovat siirtyneet ilmaispelaamisen suuntaan, TESO pyrkii vakuuttamaan pelaajat maksamaan paitsi itse pelistä myös kuukausittaisesta pelioikeudesta. Ainakaan ensimmäisten beta-viikonloppujen jälkeen en ole aivan vakuuttunut, että Bethesdan valitsema toimintamalli kannattaa.

Massiivimoninpelin arvostelu on vaikeaa. Pelit ovat valtavia ja ne on suunniteltu kestämään kulutusta kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia pelitunteja. Läpi käytäviä pelimekaniikkoja on vuori ja tapoja pelata samaa sisältöä loputtomasti. Olen pitänyt Elder Scrollsin maailmaa mukavana, mutten erityisen läheisenä. Sarjaa vaivaa tietty fantasiamaailmoille tuttu geneerisyys, jota kuitenkin saadaan hieman paikattua pitkällä historialla lukuisten pelien ja vielä lukuisamman kirjallisuuden kautta. Uusin yksinpeli Skyrim sentään vetäisi rohkeasti norskimmalle puolelle, tarjoten kukkaketojen ja vesiputousten sijaan lumikenttiä ja hyytäviä vuoripuroja. TESO sijoittuu kolmen eri liiton kautta ainakin alkutasoilla kolmelle erilaiselle alueelle. Näistä bretonien, örkkien ja Redguardin muodostaman Daggerfall Covenantin aloitus tuntui jännittävimmältä Egyptiä ja Lähi-itää yhdistelevässä hiekkavoittoisessa ympäristössään.

The Elder Scrolls Online
Maagit toimivat betassa mukavasti.

Pelin perusteet opettava Coldharbour, eräänlainen manala, oli sen sijaan harmillisen tympeä kokonaisuus. Coldharbourista alkava pääjuoni ei alun jälkeen näy kovin voimakkaasti lukuisia sivutehtäviä täyttäessä, mutta on riittävän mielenkiintoinen, että uusien pääjuonitehtävien ilmestyessä niitä lähtee mielellään suorittamaan. Tästä kiitos kuuluu pääosin erinomaisille ääninäyttelijöille, joihin kuuluvat sellaiset henkilöt kuin Jennifer Hale (Mass Effectin Femshep) ja Michael Gambon (Dumbledore Harry Potter elokuvista). Harmillisesti osa hyvistä ja kuuluisista ääninäyttelijöistä tuntuu olevan mukana lähinnä nimellisesti, eikä esimerkiksi loistavaa John Cleeseä kuulunut parinkymmenen tunnin pelaamisella alkupätkän jälkeen kertaakaan. Toivoa sopii, etteivät tällaiset nimet ole mukana vain hypeä tukemassa.

Tämä on mainos:

Hahmonkehitys ja taistelu ovat iso osa hyvää massiiviroolipeliä. Näistä toinen on onnistunut TESO:ssa hyvin - toinen ei niinkään. Oman ukon tai akan tuunaaminen onnistuu kohtuullisen monipuolisesti ruumiinrakenteen ja naamavärkin osalta. Vaikka pelin alussa omalle mies- tai naissoturille valitaan hahmoluokka (Dragonknight, Sorcerer, Nightblade ja Templar), sen puitteissa on mahdollista tehdä erittäin poikkeavia valintoja. Peli ei rajoita esimerkiksi velhon asustevalikoimaa vain kaapuihin, vaan naavaparralle voi pukea levypanssaria päälle, jos siltä tuntuu. Joitakin bonuksia tällaisella valinnalla menettää, mutta toisaalta taistelussa ei enää kellisty ensimmäiseen moskiiton pistoon. Myös aseen voi valita vapaasti, joten soturi voi heilutella taikasauvaa ja salamurhaaja kahden käden kirvestä. Universaaleja kykypisteitä ansaitaan tasonnousujen tai erityisten Skyshardien löytämisen kautta. Näitä pisteitä käytetään sitten aivan kaikkeen uusien kykyjen ostamisesta vanhojen parantamiseen. Myös kaikki väsäyskyvyt vaativat kykypisteitä parempien roippeiden valmistamiseksi, joten ainakin alkupelissä valinnanvaraa on melkein liiankin kanssa. Toivottavasti lopulliseen peliin tulee mahdollisuus tehdä pistevalinnat uudelleen. Näin edistettäisiin erikoisempien hahmonkehitysratkaisuiden syntyä. Muuten 80 pelitunnin jälkeen voi huomata kasanneensa itselleen sellaisen sekasikiön, joka ei siivoa enää kotona eikä puutarhassa alkutasojen malliin.

Itselleni raskaasti panssaroitu taistelumaagi sopi hyvin ja lisäsi kiinnostusta peliä kohtaan. Onko tällainen hybridihahmo sitten toimiva vaikeammassa sisällössä ja loppupelissä, jää nähtäväksi. Täytyy toivoa, että muutkin kuin täysoptimoidut hahmot pärjäisivät myös tiukemmissa pomomatseissa. Mikään helppo homma se ei varmasti ole etenkin, jos matsien haastetaso halutaan samalla pitää korkeana. Yritys on joka tapauksessa kunnioitettava, ja verrattain vapaa hahmonrakentelu on kenties TESO:n uskaliainta antia - muutenhan peli ei eroa niin paljon muista lajinsa edustajista.

Se, missä TESO kompastuu pahiten, on ehdottomasti taistelu. Yhden hiirennapin perushyökkäyksen, kovemman iskun ja torjunnan lisäksi kykyjä on käytössä vain viisi (plus Ultimate-erikoiskyky). Tämä ei olisi vielä ongelma, jos kaikesta ei paistaisi läpi tietynlainen painottomuus ja kunnollisen palautteen puute. Etenkin lähitaisteluun perustuvat hahmot kärsivät pahoin taistelufiiliksen puutteesta. Iskuissa ei tunnu olevan minkäänlaista voimaa, eikä vastustaja reagoi osumiin riittävän selkeästi. Kahden käden kirveellä tuntee huitovansa ilmaa eikä luurankosoturia. Jousiammunta taas on outo sekamelska vapaata tähtäämistä ja pelin automatiikkaa. Välillä nuolet lentävät minne sattuu, ja välillä metri pään yli viheltänyt vasama lasketaankin osumaksi. Näistä syistä nautin maagien pelaamisesta eniten. Tulipalloja ja jääseiniä loihtiessa fyysisen mätön leijuvuus ei vaivaa samaan tapaan.

The Elder Scrolls Online
Lähitaistelua vaivaavat painottomuus ja tönköt animaatiot.
Tämä on mainos:

Peli on suunniteltu pelattavaksi kolmannen persoonan vinkkelistä, mutta fanien painostuksesta mukaan on lisätty pelisarjan juurille uskollisempi ensimmäisen persoonan kuvakulma. Se sopii joillekin hahmoluokille paremmin kuin toisille, mutta kaikissa tapauksissa se paljastaa armottomasti hahmoanimaation puutteet. Lyönnit nivoutuvat toisiinsa takeltelevasti, ja sotavasara päässä realisoituu vain pienenä nytkäytyksenä vihollisessa. Näin lähellä julkaisua en usko, että tämän mittaluokan ongelmaa saataisiin tyydyttävästi korjattua.

Käsityöammattien harjoittaminen on verrattain vapaata. Esimerkiksi seppä voi väsätä niin uusia miekkoja kuin panssareitakin metalleista, joita kerätään maastosta. Ärsyttävästi nykypelien vastaisesti jokainen malmikappale on näkyvissä kaikille pelaajille, joten niistä saa käydä välillä armotonta kilpajuoksua muiden pelaajien kanssa. Toiset tykkäävät, itse pidän jo valmiiksi tylsää rakennusmateriaalien keräämistä tällä tavoin toteutettuna vieläkin tympeämpänä. Kaiken kaikkiaan järjestelmä tuntui kuitenkin näin alkuvaiheessa mukavalta lisältä. Raaka-aineista voi pusertaa ulos vaikkapa metallikypärän, jonka voi vielä muotoilla eri kansojen omien tyylien mukaisesti ja varustaa vaikkapa panssarointia vahvistavalla erikoiskyvyllä, jos seppä on sellaisen tutkinut ja lisännyt repertuaariinsa. Kaikki voivat siis väsätä mitä tahansa missä tahansa ammatissa, mutta kunnon ammattilaiseksi tuleminen vaatii sekä aikaa, omistautumista että kallisarvoisten kykypisteiden sijoittamista myös käsityötaitoihin lopputuloksen tehoa parantamaan. Nähtäväksi jää se, kuinka pätevää astaloa huippuseppä saa taottua pomoilta tippuviin teräaseisiin verrattuna.

The Elder Scrolls Online
Maailmassa vaanii jos jonkinlaisia hirviöitä.

Monien pelkäämä Elder Scrolls -identiteetin katoaminen on onneksi yllättävän vähäistä. Muutamien suunnitteluratkaisuiden kuten minikartan puuttumisen ja tehtävärakenteen tyylin ansiosta peli säilyttää identiteettinsä minusta hyvin. Tehtävät eivät ole vain sarja typerryttävän tylsiä "tapa 10 sinistä taistelusikaa" -tyyppisiä tusinatehtäviä, vaan useimmiten sarja tiettyyn paikkaan ja hahmoihin liittyviä kuvioita. Ne ovat myös normaalia massiiviropellustehtävää pidempiä. Karkeiden suunnistusohjeiden ansiosta maastossa ramppaaminen ajoittain tuntuu jopa omatoimi- eikä pakettimatkailulta bussin kyydissä. Olisin tosin toivonut vieläkin epämääräisempiä ohjeita etenkin aarteenmetsästystyyppisten tehtävien kanssa. TESO onnistuu silti välttämään sen massiivimoninpelien arkkisynnin, jossa tehtävärypäs otetaan leirissä vastaan, tapetaan kaikki mailin säteellä ja palataan vastaanottamaan seuraava rypäs ja suunnistusohjeet kakkosleiriin.

Harmillisesti hitaahkon hahmonkehityksen ja moneen suuntaan jakautuneen testailun takia PvP-moninpeliä en ehtinyt henkilökohtaisesti testaamaan, sillä se aukeaa vasta 10-tasolla. Suurimman ja kauneimman liiton korskein sotaratsu kruunataan koko kansan keisariksi ja saa itselleen sekä alamaisilleen erilaisia bonuksia ja glooriaa. Cyrodiil muistuttaa hieman Guild Wars 2:sta tuttuja, erilaisista linnoituksista koostuvia moninpelikenttiä, joissa isot pelaajaryhmät valtaavat kivikasoja toisiltaan edestakaisin hyökyvinä aaltoina. Taistelun tekniset ongelmat jatkuvat todennäköisesti sielläkin, mutta ilmeisesti pelaajien väliseen kamppailuun panostetaan paljon. Saas nähdä, vaaditaanko keisariksi kruunaamiseen linjoilla roikkumista 24/7 töiden, opiskelujen tai muun sosiaalisen elämän kustannuksella.

The Elder Scrolls Online
Peli ilmestyy huhtikuussa tietokoneille ja kesäkuussa konsoleille.

Loppufiilis The Elder Scrolls Onlinen betasta on hieman kaksijakoinen. Toisaalta monet osat on tehty joko hyvin (hahmonluonti, tehtäväsuunnittelu, ääninäyttely) tai ihan pätevästi (monipuoliset käsityöammatit, ulkoasu). Mistään ei kuitenkaan hohkaa sellaista deluxe-tunnetta, jota kestävä kuukausimaksujen maksaminen ehdottomasti edellyttäisi. Kun vastassa on Guild Wars 2:n tapaisia vain kertaostoksella pelattavia pelejä, TESO:n pitäisi pystyä parempaan sen kaikilla osa-alueilla. Se pelaa monissa kohdissa hieman liikaa varman päälle, turvaten jo totuttuihin massiivimoninpelien kaavoihin.

Liiketoimintamallista on pakko sanoa vielä pari sanaa. Siitäkin huolimatta, että sekä peli että pelaaminen on maksullista, osa sisällöstä on piilotettu vielä uusien rahasummien taakse. Vain ennakkotilaajat ja Collector's Editionin ostavat voivat luoda minkä tahansa hahmon mihin tahansa liittoon, mikä on jo valmiiksi hieman epäilyttävää. Lisäksi vain CE:stä aimo tukun pulittavat voivat luoda Imperial-hahmon omine erikoiskykyineen. Pelistä löytyy myös oikeaa rahaa vastaanottava kauppa, jonka tuotteet oletettavasti sisältävät kosmeettisia esineitä ja erilaisia hahmonkehitystä nopeuttavia tehosteita. On jokseenkin käsittämätöntä, että kuukausimaksua tunnollisesti maksava pelaaja ei vielä saa kaikkea sitä, mitä peli tarjoaa. Senhän pitäisi juuri olla tuon kuukausimaksun idea. TESO yrittää ammentaa rahaa liian monesta eri laarista.

Haluaisin kovasti nähdä Elder Scrolls -nettiroolipelin onnistuvan, mutta jos kaikkitietävää kristallipalloa on uskominen, peli päätynee hetkellisen alkuhuuman jälkeen ilmaispeliksi niin monien aikalaistensa tavoin.

The Elder Scrolls OnlineThe Elder Scrolls OnlineThe Elder Scrolls OnlineThe Elder Scrolls Online

Aiheeseen liittyviä tekstejä

The Elder Scrolls OnlineScore

The Elder Scrolls Online

ARVIO. Kirjoittaja Matti Isotalo

Kavereiden kanssa seikkailu on hauskaa niin kuin muissakin MMO-peleissä. TESO ei kuitenkaan hengi deluxe-tunnelmaa, jota kuukausimaksullisuus antaisi odottaa.



Ladataan seuraavaa sisältöä