Testissä Titanfallin beta

Titanfallin beta-vaihe on alkamassa Xbox Onella ja PC:llä. Pääsimme kokeilemaan ennakkoon, mitä kenttiä, moodeja ja ominaisuuksia testiversio tarjoaa. Sisältöä ei ole kokoversion veroisesti, mutta Titanfallissa on selvästikin paljon syvyyttä.

Niille, jotka eivät vielä(kään) ole päässeet pelistä jyvälle, sanottakoon että kyseessä on 6 vs 6 -tyyppinen pelkästään moninpeliin keskittyvä scifi-räiskintä, jota kehittää Infinity Wardilta eronnut ydinjoukko Respawn Entertainmentin lipun alla. Tekijät ovat nykyisen räiskintägenren pioneereja, ja myös Titanfall pyrkii tuomaan kentälle jotain uutta erottuakseen tavallisista joukkuepohjaisista toimintapeleistä.

Toiminnan koordinoinnissa on huomioitava, että pelaajien ohella kentillä hyörii myös isompia joukkoja tekoälysotilaita. Muiden mukana pysyminen taas edellyttää uudenlaista ajattelua liikkumiseen, koska pelaajat voivat juosta seinillä ja hyppiä rakettirepuilla. Viimeisenä muttei vähäisimpänä ovat titulaariset titaanit, talon korkuiset mechat, joiden puikkoihin pääseminen tekee Titanfallista ihan eri pelin.

Onneksi pari tutoriaalia - yksi jalkamiehille, yksi titaaneille - tekee kaiken selväksi jo ensimetreillä. Samalla pelaaja vedetään kuin varkain tulevaisuuden maailmaan. Sotatantereella Militian ja IMC:n välinen konflikti ei välttämättä kosketa enempää kuin onko punaisessa vai sinisessä joukkueessa, mutta tutoriaalien teknologiaa on helppo ihailla.

Oppia taotaan päähän puhtaissa VR-tyyppisissä ympäristöissä, joissa käydään läpi aseistusta, liikkumista ja HUD-elementtejä. Tutoriaalit osoittavat, miten ketterää ja hauskaa jalkamiehillä on ravata seinältä toiselle, tehdä kuolettavia iskuja älypistoolilla ja salamurhata lähietäisyydeltä. Toiminta on vauhdikasta ja tyylikästä. Titaanit ovat verraten jyhkeitä ja hitaita koneita, mutta niiden ohjaamiseen on saatu sopivasti painoa ja suuruuden tuntua.

Jalkaväen ja titaanien symbioosi houkuttelee ketä tahansa mechafania. Pelaaja oppii nopeasti, että titaaneja voi myös komentaa niiden ulkopuolelta seuraamaan tai vartioimaan aluetta. Tutoriaalien päättyessä harjoituskapseli pamahtaa auki ja huoneen ikkunasta avautuu näkymä avaruuslaivojen armadaan - ja planeettaan, jonka pinnalle pian pudottaudutaan. Moninpelaajia ei välttämättä kiinnosta, kuka on kenenkin kurkussa kiinni ja miksi, mutta ainakin Respawn yrittää rakentaa vaikutelmaa yksinpelikampanjasta moninpelin kehykseen.

Beta tarjoaa pelattavaksi kaksi kenttää ja kolme moodia. Molemmat kentät - urbaani Angel City ja raunioiden täyttämä Fracture - ovat kompaktin kokoisia, mutta vaativat erilaisia strategioita menestymiseen. Angel Cityn pitkät kadut ja monikerroksiset rakennukset ovat täydellisiä seinäjuoksuille ja tyylikkäille tuplahypyille ikkunoiden läpi, kun taas Fracture suosii näkymättömyyden käyttämistä pelaajien puikkelehtiessa avoimempien alueiden yli takaisin raunioiden suojaan.

Pelimoodeina ovat Attrition, Hardpoint ja Last Titan Standing. Ensimmäisessä joukkue tavoittelee 250 pistettä, ja toisessa ryöstetään lippuja kolmesta eri paikasta. Näissä moodeissa on mukana myös epilogivaihe, jossa hävinnyt joukkue joutuu pakenemaan kentältä omaan kuljetuskoneeseensa. Last Titan Standing taas eroaa muista siinä, että moodissa kaikki aloittavat mechoilla, ja se kumpi joukkue lyödään ensin maahan, häviää.

Aluksi jalkaväelle ja titaaneille on valittavissa vain kaksi luokkaa. Pian kokemustasojen karttuessa käyttöön avautuu kolmas luokka sekä kolme muokattavaa loadoutia. Kun tasot lähentelevät kaksinumeroisia lukuja, uusia aseita, haasteita, perkkejä ja kertakäyttöisiä buustereita avautuu kuin liukuhihnalta. Kuten itse ottelutkin, peli sylkee sarjatulena kaikkea uutta, mikä tekee pelistä koukuttavan.

Lukuun ottamatta Last Titan Standingia mechat tulevat käytettäväksi vasta muutaman minuutin kuluttua ottelun alusta. Niiden ilmestyminen muuttaa ottelun flow'ta, mutta ei käännä peliä pelkäksi robottiryminäksi. Titaanit vain lisäävät matsiin uuden dynaamisen muuttujan ja uuden setin mahdollisia taktiikoita.

Titaaneiden varustusta voi vaihdella loadouteilla tulivoimaisista chainguneista hitaisiin mutta tappaviin tykkeihin ja raketteihin. Niille on myös erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia, kuten ammukset nappaava Vortex Shield, jolla räjähteet voi heittää takaisin hyökkääjän niskaan, ja Auto Eject, joka singauttaa pilotin automaattisesti ulos titaanin ottaessa vaarallisesti osumaa. Ulos pääsee kuitenkin myös manuaalisesti milloin haluaa.

Titaanit eivät ole tuhoutumattomia, ja niiden kukistamiseen on itse asiassa monia tapoja. Jalkamiehet voivat tykittää anti-titan-aseilla, toisella titaanilla voi käydä kiinni toisen riveleihin, ja vähän salakavalampi pelaaja voi hypätä vihollistitaanin selkään, josta löytyvät mechan herkimmät osat. Kun titaanin energiat ovat lopussa, se tuhoutuu sekunneissa räjähdyksen saattelemana. Jos ajoitus osuu kohdalleen, omalla titaanilla voi jopa repäistä alakynteen joutuneen vastustajan ohjaamostaan ja heittää tämän pitkin kenttää.

Titanfall on intensiivinen peli. Kova tempo ei ole kaukana Call of Dutysta, jonka kehittäjät aiemmin loivat, mutta ainakaan näiden parin ensimmäisen tunnin aikana kukaan ei päässyt vielä dominoimaan peliä. Tekoälysotilaiden lisäys soppaan luo illuusion laaja-alaisesta konfliktista. Ne eivät jää myöskään pelkiksi kulisseiksi: oman puolen sotilaat hurraavat, kun pelaaja säntää titaanilla niiden avuksi, ja viholliset saattavat hyökätä odottamattomissa paikoissa pitääkseen pelaajat varpaillaan. Tekoäly- ja ihmispelaajat erottaa toisistaan pienestä ikonista.

Pelissä koetaan elähdyttäviä hetkiä toimivien yksityiskohtien ansiosta. Kaverin titaanin kyytiin voi hypätä turvaamaan selustaa. Hyvin ajoitetulla ja onnekkaalla titaanin pudotuksella voi murskata vihollisia alleen. Kielekkeeltä putoavasta titaanista voi vielä pelastautua heittoistuimella. Salamurhat ovat kuumottavan brutaaleja, mutta nopeita. Jopa pelin luokat tuntuvat samaan aikaan tutuilta mutta erilaisilta muihin räiskintäpeleihin verrattuna. Asensin sniperiin perkin, joka pidentää hahmon hyppyjä ja lisää juoksunopeutta. Perkki muutti Angel Cityn pelimekaniikkoja tuntuvasti, mikä antaa toivoa, että pelityylit jatkavat tällä tavoin muovautumistaan, kun lisää varusteita avautuu käytettäväksi.

Visuaalisesti peli ei jätä paljoa valittamisen aihetta. Valitettavasti yksi eeppisimmistä piirteistä helppo ohittaa, koska pelin aikana tulee harvoin katsottua ylös. Taivaankannella nimittäin liikkuvat avaruusalukset. Vaikka kentät ovat tiiviitä ja kompakteja, ne tuntuvat osalta paljon suurempaa maailmaa.

Kaksi tuntia beta-testin parissa jätti janoamaan lisää. Maaliskuun 13. päivä ei voi tulla liian nopeasti.