Need for Speed: Rivals

EA:n uudella Ghost Games -studiolla on paljon todistettavaa käsitellessään Need for Speed -lisenssiä, mutta tiimin tuntemattomuudesta huolimatta kaikki edellytykset onnistumiseen ovat koossa. Noin sadan hengen vahvuinen Ghost on läheisissä väleissä kaahailusarjan peräsimestä paremmin tunnetun Criterionin kanssa. Teknologiapohja taas tulee Diceltä, joka avustaa sovittamaan Battlefield 4:n Frostbite 3 -moottorin 300 kilometrin tuntinopeuksiin sopivaksi. Harmittavasti vain itse peliä esiteltiin kovin kitsaasti. Jotain kertoo se, että Göteborgin-matkasta jäi päällimmäisenä mieleen studion liepeillä sijainneen kuppilan erinomainen suklaajuustokakku, jota voin suositella lämpimästi - erityisesti kerman kera.

Ghostilla informaatio ei varsinaisesti ryöpynnyt, mutta pääsimme sentään kokeilemaan, miltä Need for Speed: Rivalsin esi-alfa tuntuu. Kuten NFS-fanit tietävät, kyse on ikuisesta vastakkainasettelusta poliisien ja roistojen (siis hurjapäiden) välillä. Tätä kamppailua käydään läpi uramoodin. Ghostin tärkein panos tuttuun kaavaan on All Drive, joka lupaa pyyhkiä yksinpelin ja moninpelin rajat unholaan. Enää ei odotella auloissa moninpelin alkua tai pähkäillä seuraavaa pelimoodia ja kenttää. Sen sijaan pelaaja vain ajaa Redview Countyssa ja tempautuu kuin huomaamattaan moninpeliin kavereiden kanssa. Kesken kiivaimman aika-ajon voi siis kohdata aivan yllättäen kaverin, joka porhaltaa ohi joukko poliisiautoja kintereillään. Tästä syystä peli on edeltäjiään arvaamattomampi ja jokaisella pelikerralla uniikki kokemus. Ura etenee samalla, kun eteen ladataan viihdyttäviä ja mielenkiintoisia kohtaamisia muiden pelaajien kanssa.

"Juonesta" Ghost Games ei vielä kertonut muuta kuin sen, että tarkoituksena on motivoida pelaajaa läpäisemään peli. Rakenteesta oltiin vähän avoimempia. Poliisin roolissa voi valita kolmesta tehtävästä ollessaan poliisiasemalla. Jokaisessa tehtävässä on enimmillään viisi tavoitetta, jotka pelaajan on täytettävä, ja onnistuttuaan pelaaja palaa takaisin asemalle. Tämän jälkeen saadaan jälleen kolme vaihtoehtoista tehtävää, ja sama toistuu noin parikymmentä kertaa ennen uran loppua. Tehtävissä voi olla tavoitteena esimerkiksi olla 310 kilometrin tuntinopeuden ylläpitäminen 30 sekunnin ajan, kymmenen kaahailijan pysäyttäminen tai EMP:n käyttö viidesti.

Tiedustelin, eikö tällainen kauppalistarakenne voi käydä vähän pitkäveteiseksi. Studio vakuutteli, että luvassa on valtavasti erilaisia tavoitteita ja muuttujia, jotka takaavat, että jokaisessa tehtävässä on omat haasteensa. Lisäksi hurjapäiden ura tarjoaa studion mukaan aivan toisenlaisen kokemuksen. Omaan silmääni poliisitehtävät näyttävät kuitenkin hyvin samanlaisilta kuin kaahailijoiden "speed listit", joissa on sattumalta viisi tavoitetta.

Tärkein ero piilee siinä, miten pelin valuuttana toimivia vauhtipisteitä ansaitaan. Kaahailijat kasvattavat kerrointa, joka kasvaa pakojen, temppujen ja rohkeiden ajoliikkeiden myötä. Tietysti mitä isompi kerroin on, sitä enemmän pisteitä ropisee plakkariin, mutta huippupisteet eivät tule riskittä. Nimittäin jos poliisi onnistuu pysäyttämään pakomatkalaisen ennen kuin tämä ehtii turvapaikkaan, pysäytyksessä onnistunut konstaapeli pokkaa koko pistesaaliin itselleen. Toisin sanoen poliisien mielenkiinto kaahailijaa kohtaan kasvaa sitä mukaa, kun varmistamattomien pisteiden määrä kasvaa.

Rivalsia kehitetään kahdelle konsolisukupolvelle ja PC:lle, mutta käsikonsolit ja Wii U on jätetty kuvioista. Studio perusteli päätöstä toisen näytön kokemuksella, joka on kohdistettu iOS:lle, Androidille ja nettiin. Mobiilinäyttö on läsnä kahdella tapaa.

Ensinnäkin käytettävissä on Need for Speed Network, joka tarjoaa joukon kartta- ja navigointipalveluita pelaamisen aikana. Ne esimerkiksi näyttävät missä kaverit ajavat ja mahdollistavat kohteiden merkitsemisen kartalle täppäriä näpäyttämällä. Kun on poissa kotoa, palvelua voi käyttää seuraavan pelisession suunnitteluun luomalla pelilistoja, joita pelata kotiin palattuaan. Myös oman autonsa päivittäminen, kuvankaappausten jakaminen, tulosten vertaileminen ja uusien kavereiden etsiminen lähistöltä on mahdollista.

Toinen ominaisuus on Need for Speed Overwatch, jota voi käyttää kavereiden avustamiseen tai härnäämiseen konsolilta poissa ollessaan. Käyttäjä vain poimii kaverin kartalta ja valitsee joko hyödyn tai haitan. Hyötyihin lukeutuvat nitron täyttäminen ja varusteiden uudelleenlataaminen, kun taas haittoihin kuuluvat päinvastaiset toiminnot, nitron ja aseiden tyhjentäminen, sekä tiesulut ja poliisihelikopteri. Hyötyjen tai haittojen laukaiseminen kuluttaa "polttoainetta", jota ironisesti heruu lisää pelissä ajamalla. Ominaisuutena Overwatch vaikuttaa ihan kiinnostavalta, mutta uutisena se on jo vanha; sama asiahan kerrottiin jo E3:ssa. Ja jos kiusatuksi tuleminen huolettaa, ei hätää, Overwatchin voi myös kytkeä pois käytöstä.

Visuaalisesti peli näyttää hyvältä, joskaan meille esitelty versio ei varsinaisesti lyönyt ällikällä. Autojen käsittelystä huokuu ripaus realismia, mutta peli ei ole luisumassa kauas edeltäjistään. Fokus on edelleen toimintapainotteisessa kaahailussa. Lennokkaiden hyppyjen ja tiukkojen käännösten tekeminen tuntuu millintarkalta ja toimii yhtä hyvin kuin Criterionin Need for Speedeissä.

Miten kovaa peli lopulta iskee, sitä on vaikea ennustaa. Vaikka Rivalsia voisi näillä näppylöillä kuvailla miellyttäväksi yhdistelmäksi Need for Speed: Hot Pursuitia, Most Wantedia ja Undergroundia, siitä on hankala saada kokonaiskuvaa näin rajallisissa puitteissa. Aiempien osien yhdistely voi olla sekä vahvuus että heikkous. Fanit tykkäävät kustomoida ajokkejaan, porhaltaa poliiseja karkuun, kolaroida ja ihailla maisemia. Mutta muuttavatko All Drive ja Overwatch kokemusta niin perusteellisesti, että ne saavat unohtamaan jokseenkin kaavamaisen rakenteen, jota peli on toistaiseksi esittänyt? Ellei Ghost demoa peliään laajemmassa mittakaavassa syksyn mittaan, totuus selviää julkaisun yhteydessä marraskuussa.