Splinter Cell: Blacklist - Spies vs. Mercs

Spies vs. Mercs esiintyi ensimmäisen kerran jo yhdeksän vuotta sitten Splinter Cell: Pandora Tomorrow'ssa, jossa se sai nopeasti suosiota. Pelimuoto loi mielenkiintoisen epäsymmetrisen asetelman aseistukseltaan vahvojen palkkasotureiden puolustaessa kohteita ketterämpiä vakoojia vastaan. Muutaman vuoden takainen Splinter Cell: Conviction jätti moodin väliin keskittyessään uudistuksiin, mutta fanit toivoivat sitä takaisin. Blacklistissä palautteeseen viimein vastataan - kahdella variantilla. Toinen on Classic, miltei koskematon versio alkuperäisestä suosikkimoodista. Toinen on uusi Blacklist-variantti. Vaikka siinä on osallistujamääriä lukuun ottamatta vähän eroja alkuperäiseen, juuri tämä pelaajamäärän kasvu muuttaa moodin tuntumaa dramaattisesti.

Molemmat ovat hauskoja. Kumpainenkin uhkaa syödä iltoja ja herättää kiivasta kilvoittelua kavereiden kesken. Pääsimme pelaamaan vain muutamia otteluita kummassakin muodossa kolmella eri kentällä, mutta koetun perusteella Spies vs. Mercsin paluu etenee mallikkaasti.

Aloitetaan Classicista. Mukana on joitakin uusia muokkausmahdollisuuksia (joista lisää myöhemmin), mutta pääpiirteissään se toimii niin kuin ennenkin. Molemmilla puolilla on kaksi pelaajaa, jotka osallistuvat taktisiin kamppailuihin. Palkkikset ovat kömpelöitä mutta tappavasti aseistettuja sotilaita, joita ohjataan ensimmäisen persoonan kuvakulmasta. Jos vakoojana sattuu näiden tähtäimiin, selviytymismahdollisuudet ovat heikot. Vakoojat eivät ole kuitenkaan vain haavoittuvaisia, vaan myös salakavalia. Lähelle päästessään ne ovat todellinen uhka sotilaille. Lisäksi vakoojia ohjataan laajemman näkökulman tarjoavasta kolmannen persoonan perspektiivistä, minkä vaikutusta pelattavuuteen ei sovi vähätellä.

"Ilman tällaista kameraa joutuu toimimaan lähes sokkona, ja ennakointi on välttämätöntä: jos vakooja ei ole hyvin valmistautunut, hän ei elä pitkään", moninpelisuunnittelija Gunther Galipot kommentoi.

Perustavoitteet ovat yksinkertaiset: vakoojien tulee hakkeroitua kolmeen terminaaliin, joita palkkikset puolestaan yrittävät puolustaa. Joukkueet vuorottelevat eri puolilla, ja pelin voittaa parivaljakko, joka onnistuu vakoojina murtamaan eniten terminaaleja.

Palkkiksena pelatessa turvaudutaan pitkälti taskulampun valoon ja tuliaseisiin. Heti kun vakoojat iskevät yhteen kolmesta kohteesta, palkkikset saavat selvän päämäärään ja pinkaisevat paikalle. Pysäyttääkseen hakkeroinnin palkkisten on surmattava sen käynnistänyt vakooja, jolloin laskuri alkaa palautua alkutilaansa. Resetoitumista edeltää kuitenkin lyhyt väli, jonka aikana jäljelle jäänyt vakooja voi aktivoida haksauksen uudelleen.

Vakoojat puolestaan turvautuvat varjoihin. Ensin hiippaillaan terminaalille, käynnistetään hakkerointi ja sitten vetäydytään taas piiloon. Ovelan piilopaikan löytäminen on elintärkeää, koska näkösälle jättäytyminen tietää varmaa kuolemaa. Vaikka lähitaisteluiskut ovat lähietäisyydellä tappavia, suorassa kohtaamisessa palkkisten raskas aseistus kääntää vaa'an vankasti näiden suuntaan.

Hakkerointi johtaa kissa ja hiiri -leikkiin, jossa palkkikset pyrkivät kiireesti katkaisemaan syklin ja vakoojat yrittävät pysytellä niin kauan hengissä, että piste napsahtaa plakkariin. Vakoojien kannalta asiaa mutkistaa se, että hakkeroinnin ajan näiden on pysyteltävä tietyn säteen sisällä terminaalista, eli pakoon ei voi pötkiä juoksujalkaa.

Kentissä on onneksi korkeuseroja, joita vakoojat voivat hyödyntää suojaan päästäkseen. Palkkiksilla ei ole samoja mahdollisuuksia liikkumiseen, mutta toisaalta näiden fikkarit pyyhkivät helposti kattoja ja nurkkauksia. Palkkiksilla on nyt käytössään myös räjähtäviä lennokkeja. Näiden käyttö jättää sotilaan kuitenkin haavoittuvaiseksi toisen vakoojan hyökkäykselle. Itse asiassa useat helpoimmista tapoista syntyivät juuri silloin, kun vastapuoli oli lennättämässä härveleitään.

Classic-moodi on siis jännää pelattavaa, mutta Blacklist-variantti täydentää sitä mukavasti. Siinä missä perinteisessä versiossa on kaksi pelaajaa kummallakin puolella, uudessa versiossa määrä tuplaantuu. Tällä on parikin vaikutusta. Isomman tiimin turva mahdollistaa vakoojille tavallista röyhkeämmät taktiikat. Pelit ovat hektisempiä, eikä pisteiden haaliminen ole niin vaikeaa. Tästä taas seuraa se, että Blacklist-variantti on helpommin lähestyttävä ja kenties alkuunsa hauskempi. Pitemmän päälle Classic tuntuisi kuitenkin kestävämmältä, eikä sen viehätyksen valkeneminen vaadi kovin montaa matsia.

Se, missä molemmat variantit poikkeavat selvästi alkuperäisestä, on muokkausmahdollisuuksien määrä. Testatessa ehdimme kokeilemaan vain esiasetettuja hahmoluokkia, mutta vaihtoehtojen määrän perusteella syvyyttä piisaa. Hahmoaan voi nimittäin muokata niin passiivisilla kyvyillä kuin myös näppärillä vimpaimilla, jotka ovat taatusti omaan erilaisten pelityylien avaamisessa.

"[Vakoojat] voivat esimerkiksi vastustaa myrkkykaasua kaasunaamarilla ja palkkikset voivat välttää sokaistumisen käyttämällä välähdystä himmentävää visiiriä... Jokainen voi luoda oman pelityylinsä. Pelaajat voivat tukea haluamaansa toimintaa pelissä", Galipot selitti.

Lämpenin esiasetetuista luokista Intel Scoutille, joka voi skannailla ympäristöä ja merkitä vastustajia joukkuetovereiden nähtäville. Vakoojien valittavissa on myös Saboteur, joka käyttää häirintälaitteita vihollisia vastaan, ja Predator, jolla on apunaan näkymättömyys. Kaikki vaihtoehdot tarjoavat erilaisen tavan pelata peliä ja kannustavat yhteistyöhön. Monipuolisuus tekee joukkueesta vain paremman.

Palkkiksille on tietysti omat varusteensa, joista esiasetetut luokat ovat Peacemaker, Hunter ja Disruptor. Kyvyt on suunniteltu torjumaan vakoojien vastaavia kykyjä, mutta samalla joka luokalla on jokin heikkous, jota taitava vastustaja voi käyttää hyväkseen. Galipotin mukaan kehittäjät ovat työskennelleet kovasti oikean tasapainon löytämiseksi eivätkä kaikki kyvyt ole tehokkaita kaikkia luokkia vastaan. Pelissä vallitsee eräänlainen kivi-paperi-sakset-asetelma.

"Disruptor blokkaa Predatorin näkymättömyyden, mutta Preadator pääsee Peacemakerin iholle... Saboteur voi pudottaa lennokin. Toisaalta Peacemakeriin ei Saboteur tehoa, koska tämä voi injektoida adrenaliinia, joka ei ole sähköistä."

Pelattavuudessa on sopivasti painokkuutta, mikä yhdistettynä vaikuttavaan valikoimaan tekniikkaa ja vimpaimia saa Splinter Cell: Blacklistin moninpelin tuntumaan ainutlaatuiselta muihin nykypeleihin nähden. Spies vs. Mercsin osalta Blacklistin pullat ovat siis hyvin uunissa. Peliin kuuluu myös kampanja ja co-op, jotka etenevät omia uomiaan Ubisoftin kehityskoneistossa, ja näistä on luvassa lisätietoa vielä ennen pelin elokuista julkaisua.