Firestarter

Firestarter käännettiin aikanaan 1980-luvulla muotoon Tulisilmä. Tarina perustuu Stephen Kingin kirjoittamaan kauhuromaaniin, jonka olen aiemmin arvioinut täällä. Kirja sovitettiin elokuvaksi jo vuonna 1984 nimellä Tulessa syntynyt, mutta tätä tulkintaa en ole nähnyt. Aikaa on kuitenkin kulunut, joten on aika tehdä tavalla ja toisella moderni versio kiljuvasta ja tulipaloja sytyttävästä pikkutytöstä. Samalla käy niin, että kauhutarina muuntuu lasten voimafantasiaksi.

Noin 10-vuotias Charlene eli Charlie (Ryan Kiera Armstrong) on elänyt koko elämänsä muuttaen aina muutaman vuoden välein paikasta toiseen. Tämä johtuu siitä, että hän on perinyt opiskeluaikanaan lääketieteelliseen kokeeseen osallistuneilta vanhemmiltaan erikoisen kyvyn. Charlie pystyy sytyttämään minkä tahansa asian tuleen pelkän ajatuksen voimalla. Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset tunnistavat lapsen mahdollisuudet aseena (tai uhkana), ja ovat siksi perheen perässä halki mantereen. Ennen pitkää kolmikko kuitenkin tavoitetaan, ja tuli pääsee kirjaimellisesti valloilleen.

Tarina on varsin yksinkertainen, ja tämä johtuu lähdemateriaalin yksinkertaisuudesta. 95-minuuttiselle elokuvalle tämä on jopa etu, sillä tylsiä hetkiä ei kovinkaan montaa ole. Ydin on siis paikoillaan, mutta melkein kaikkea muuta on muokattu moderniksi ja progressiiviseksi vaihtelevin tuloksin. Yhdentekevinä muutoksina voi mainita tapahtuma-ajan siirtämisen 1980-luvulta nykyaikaan, ja lukuisat muutokset henkilöhahmojen sukupuolessa ja ihonvärissä. Keskiössä olevan perheen ohella kuvioon astuva jättimäisen kokoinen intiaani Rainbird (Michael Greyeyes) on se neljäs henkilöhahmo, joka on siirretty kirjasta sellaisenaan elokuvaan. Seksuaalivähemmistöjä ei nykyajan trendistä poikkeavasti käsitellä lainkaan, tai ainakaan en sitä huomannut.

Alkuperäisessä tarinassa tulipaloja sytyttävä Charlie on enemmänkin oman kykynsä kiroama ja muutenkin pelokas uhri. Uusi elokuvaversio nostaa pikkutytön supersankariksi, joka on kaiken lisäksi perinyt vanhempiensa telepatian ja kyvyn vaikuttaa ihmisen mieleen. Toinen iso muutos on kylmäverisen palkkatappaja Rainbirdin roolin kääntäminen päälaelleen. Mieleen tulee kaksi ensimmäistä Terminatoria, jossa pahiksena aloittanut T-800 muuntuu hyvikseksi jatko-osassa. Merkittävistä tarinallisista muutoksista huolimatta Firestarter toimii ihan hyvin. Minun pitänee katsoa raina vielä joskus uudelleen, koska kirjan lukeneena odotin toisenlaisia käänteitä.

Teknisesti Firestarter on toteutettu hyvin. Odotetusti tulitehosteita on paljon, ja ne ovat näyttäviä. Musiikki tuo yllättäen mieleen Halloweenin vuodelta 1978. Lurautukset jäävät mieleen, mutta niitä ei jostain syystä osata käyttää käsillä olevaa tunnelmaa vahvistamaan. Tai osataan kyllä, mutta ei läheskään aina. Liekö tekijöiltä myös loppunut budjetti, sillä usein kuvakoot ovat tuimia lähiotoksia, kun mieluummin odottaisi ohjaajan vetävän kameran mahdollisimman taakse, jotta toiminnallinen tilanne olisi helpommin hahmotettavissa.

Firestarter on mukava katsomiskokemus, jota voi suositella kauhuelokuvien ja Stephen Kingin tuotannon ystäville.