Nobody

Arki on tylsää ja turvallista. Joskus sitä vain tulee ajatelleeksi sitä, miten toimisi, jos olisi aidosti kova jätkä. Tälle ajatukselle pohjautuu Nobody, jossa varsin vaativan nuoruuden viettänyt perheenisä palauttaa lennossa mieleensä vanhat konstit, ja laittaa kunnolla ranttaliksi. Realismista ei kannata välittää, eikä muutenkaan aivojaan niin kauheasti vaivata. Venäläiset rikolliset ovat pahoja, amerikkalainen keski-ikäinen perheenisä hyvä, ja sitten paukkuu.

Hutch Mansell (Bob Odenkirk) on luonut itselleen perinteisen ja tylsän keskiluokkaisen amerikkalaisen elämän. Meno on tuttua, turvallista ja tylsää. Sitten eräänä yönä taloon murtautuu kaksi ammattitaidotonta varasta. Tilanne laukeaa kaikkea muuta kuin kovan jätkän elkein, joskin turvallisesti. Hutch Mansell ei pysty antamaan nössöilyä itselleen anteeksi, ja päättää palauttaa mieleen erilaisen nuoruutensa päivät. Valitettavasti tällöin kohteeksi joutuu paikallisen venäläisen mafian johtohahmon pikkuveli. Näin Hutch saa peräänsä koko paikallisen alamaailman. Mutta nämä poloiset rikolliset eivät tiedä lainkaan, millaisen virheen ovat tehneet.

Nobodyn on käsikirjoittanut Derek Kolstad, joka muistetaan ehkä parhaiten John Wick -elokuvistaan. Rakenteeltaan Nobody on hyvinkin suoraviivainen puolentoista tunnin toimintapaukku, joka etenee hyvällä tahdilla alusta loppuun saakka. Mitään erityisiä elokuvallisia tai tarinallisia kikkoja ei käytetä, sillä tarkoituksena on vain toteuttaa se miehinen fantasia. Ja tässä onnistutaan hienosti.

Toimintakohtaukset ovat sikäli kiinnostavia, että niissä tapahtuu selvä kehitys elokuvan edetessä. Aluksi mäiske on enemmänkin brutaalia ja kankeaa, mutta elokuvan edetessä meininki on jo kekseliästä ja kaikin puolin sujuvaa. Tämä johtuu siitä, että tarinan alussa Hutch on taitoineen niin sanotusti ruosteessa, mutta vetristyy ajan kanssa. Loppukohtaus on sitten sellaista väkivaltailottelua, että se tuo mieleen Rambo: Last Bloodin muutaman vuoden takaa.

Lisämateriaalit ovat kokoelma katsauksia leffan tekemisen eri vaiheisiin, ja painopiste on ennen kaikkea niiden tappeluiden tekemisessä. Muutenkin käy hyvin ilmi se, että tekijät ovat halunneet kertoa projektillaan tietynlaisen tarinan, ja ovat siinä myös onnistuneet.

Nobody ei ehkä ole elokuvahistorian klassikko, mutta ainakin tietylle katsojakunnalle luvassa on oikein hyvää viihdettä muutaman kaljan jälkeen.