Monster Hunter: Legends of the Guild (Netflix)

Sen aiemmin tänä vuonna saadun ihmisten näyttelemän Monster Hunter -elokuvan arvion voi lukea täältä.

Maailma on edennyt siihen pisteeseen, että suunnilleen kaikista tunnetuista pelisarjoista on työn alla joko elokuva tai oma TV-sarja. Jonkinlaisen lähtölaukauksen nykymenolle teki Netflixin The Witcher kohottuaan maailmanmaineeseen jo ensimmäisellä kaudellaan. Pelielokuvien laatu on kyllä noussut kohisten, mutta Monster Hunter ei ole vielä päässyt osaksi samasta siunauksesta.

Netflixin oma lyhytelokuva Monster Hunter: Legends of the Guild on liitoksissa niin peleihin Monster Hunter 4 kuin Monster Hunter: World. Tarina kerrotaan näyttävällä tietokoneanimaatiolla, ja lopputulos näyttää melko tavalla pelimäiseltä.

Legends of the Guild toimii esiosana aiemmin mainitulle kahdelle pelille. Tarina seurailee nuoren metsästäjä Aidenin vaiheita, joka on varmasti tullut vastaan pelejä pelatessa. Tutussa kuviossa Aidenista muovautuu ajan saatossa kokenut metsästäjä, kun käsky käy puolustamaan omaa kylää kaikkivoipaista Elder Dragonia vastaan. Suurin osa ajasta keskittyy Aidenin haasteeseen luoda toimiva suunnitelma ja oppia metsästäjän tavoille opettaja Juliuksen opissa.

Positiivisista puolista aloittaen pidin siitä, miten tarina on katsottava niin uusille tulokkaille kuin pelisarjan veteraaneillekin. Kyseessä on alkuperätarina, joten ennakkotiedot eivät ole tarpeellisia. Vanhoille faneille mukana on sitten mukavasti lisätietoa jo tunnetuista henkilöhahmoista. Ääninäyttely on sekin hoidettu hienosti, sillä Dante Basco (Avatar: The Last Airbender, Hook) loistaa Aidenina, ja Brando Eaton (Dexter, The Mentalist) tekee muistettavan suorituksen Juliuksena.

Vajaan tunnin mittaisena elokuva on liian lyhyt. Aiden ei kehity luonnolliselta tuntuvalla tavalla, eikä sivuhahmoille anneta niille kuuluvaa aikaa. Käsikirjoituksessa on lisäksi joukko kömpelöitä lisäyksiä, joilla elokuva halutaan liittää osaksi pääsarjan tarinaa. Hirviöiden nimien ja peleissä esiintyvien esineiden luetteleminen luovat ainoastaan kuvan siitä, että elokuvantekijät ovat lähdemateriaaliinsa perehtyneet.

Taistelukohtauksista puuttuu jännite. Koska kyseessä on esiosa, on alusta asti selvää, että kaikki päähenkilöt selviävät taistoista hengissä. Toisaalta taas sivuhenkilöt eivät saa niin paljoa ruutuaikaa, että heidän kohtalonsa jaksaisi kiinnostaa. On kuitenkin sanottava, että hirviöt Velocidrome etunenässä käyttäytyvät peleistä muistettavalla tavalla, ja tältä kantilta taisteluiden seuraaminen on viihdyttävää.

Hyvästä ääninäyttelystä ja kauniista animaatiosta huolimatta voin suositella Legends of the Guildia ainoastaan kovimmille Monster Hunterin faneille. Lopputulos on lähdemateriaalilleen uskollisempi kuin Paul W.S. Andersonin elokuva, mutta silti Monster Hunterin maailma ansaitsee kunnianhimoisemman projektin kuin mitä toistaiseksi on saatu.