Saksalainen taide-elokuva Undine - aallotar on ilmeisesti Christian Petzoldin intohimoprojekti päätellen siitä, että hän on sekä käsikirjoittanut että ohjannut työnsä. Toteutus kielii vankasta ammattitaidosta, mutta se varsinainen sisältö on niin kummallinen ja hämärä, etten saanut näkemästäni juuri mitään tolkkua.
Undine (Paula Beer) työskentelee jonkinlaisena historioitsijana luennoiden halukkaille Berliinin kaupungin kehityksestä sen historian eri vaiheissa. Kuvioon liittyy voimakas suhde toisaalta Johanneksen (Jacob Matschenz), ja toisaalta Christophin (Franz Rogowski) kanssa. Kuviossa heiluu mukana myös Monika (Maryam Zaree), mutta hänen osuutensa jää isoksi kysymysmerkiksi. Sitten on jotain muinaista veteen liittyvää taikaa tai mitä lie. Suuria tunteita koetaan, jotain tapahtuu ja sitten elokuva loppuu.
Elokuvan kunniaksi on sanottava, että se on helppo katsoa. Tapahtumat etenevät rauhallisella tahdilla, mutta kuitenkin riittävän mielenkiintoisesti alusta loppuun saakka. DVD:n takakannen mukaan leffa käsittelisi jotain muinaista myyttiä. No okei, hyvä, mutta eipä se katsomalla mitenkään selväksi tule. Onneksi näkemästään voi silti nauttia jonkinlaisena visuaalisena kokemuksena, vaikka tarina tyystin mystiseksi jääkin.
Näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, ja ympäristöt ovat kautta linjan mukavan arkisia, mutta kuitenkin riittävän eksoottisia pohjoismaiselle katsojalle. Toisaalta harvemmin sitä muutenkaan katselen ennen kaikkea saksalaisia maisemia elokuvissa.
Undine - aallotar jättää katsojansa sanattomaksi. Se alkaa, jatkuu ja loppuu. Vajaan puolentoista tunnin kestollaan se ei mittavaa sitoutumista vaadi, ja onhan se miellyttävä katsoa. Toisaalta en näe mitään syytä, miksi kenenkään tämä raina katsoa pitäisi. Niin sanotut taide-elokuvat eivät selvästikään sovi minulle.