The Lord of the Rings: Trilogy 4K (2020)

Gamereactorin arvion Blu-ray-kokoelmasta voi lukea täältä.

Vaikka pidänkin ohjaaja Peter Jacksonin elokuvista, oli hänen tyylinsä yli 20 vuotta sitten sen verran erilainen, että ajatus hänestä ohjaamassa ikoniseen fantasiakirjaan perustuvaa The Lord of the Rings -elokuvaa tuntui yksinkertaisesti väärältä. Mies kuitenkin osoitti ennakkoluulot enemmän kuin vääriksi. Aluksi yhdeksi elokuvaksi suunniteltu The Lord of the Rings -trilogia ei pelkästään kahminut Oscar-pystejä ja ollut valtava menestys lippuluukuilla, mutta on myös yksinkertaisesti yksi hienoimmista elokuvallisista saavutuksista historiassa.

Pahuus on jälleen kerran ottamassa jalansijaa Keskimaassa pitkään piilossa olleen mahtisormuksen esiin tulemisen myötä. Sormuksen voima vetää kaikkia puoleensa, mutta korruptoi heikkomieliset omistajansa pimeillä voimillaan. Pahaa aavistamaton hobitti Frodo (Elijah Wood) sattuu saamaan sormuksen käsiinsä. Koska sormuksen päätyminen takaisin luojansa käsiin tietäisi maailmanloppua, päättää Frodo ystäviensä avustuksella tuhota korun. Valitettavasti tämä onnistuu vain itse pahuuden synnyinsijoilla, jonne matka on pitkä ja vaarallinen.

The Lord of the Rings on kerronnallisesti oiva esimerkki matkan tekemisen tärkeydestä ylitse määränpäähän pääsemisen. Trilogiassa käsitellään vahvasti muun muassa ystävyyden tärkeyttä, itsensä löytämistä, pelkojen kohtaamista ja toivon säilyttämistä pimeimmilläkin hetkillä. Monipuolinen sisältö on kääräisty todella mielikuvitukselliseen ulkoasuun rikkaassa maailmassa, joka sisältää lukuisia värikkäitä ja ikimuistoisia henkilöhahmoja ja paikkoja. Trilogian ensimmäinen elokuva, The Fellowship of the Ring, käynnistää tarinan pohjustaen massiivisen maailman ja sen säännöt sekä hahmot perusteellisesti, mutta erittäin viihteellisesti. Sujuvaa kerrontaa vauhditetaan mielenkiintoisilla tapahtumilla ja visuaalisesti hienoilla kohtauksilla, eikä kokonaisuus sakkaa edes hetkellisesti. Keskimmäinen elokuva, The Two Towers, on trilogian haastavin katselukokemus. Kerronnallisten sääntöjen mukaisesti juuri tämä elokuva toimii kokonaisuuden toisena näytöksenä, ja lähinnä fyysisesti kuljettaa hahmoja eteenpäin pedaten lopun taisteluja. Tällöin varsinaiselle hahmojen kasvulle ei juuri sijaa löydy ja kokonaisuus jää tunnetasolla hieman etäiseksi. Elokuva kuitenkin tekee voitavansa saadakseen siirron kohti loppuratkaisuja olemaan mahdollisimman viihdyttävä ja monipuolinen. Kokonaisuutena The Two Towers ei missään nimessä ole huono elokuva, mutta selkeästi kärsii lievästä rakenteellisen eheyden puutteesta. Trilogian viimeinen osa, The Return of the King niputtaa upeasti massiivisen tarinan säikeet tunteelliseen lopetukseen. Elokuva sukkuloi onnistuneesti suurten taisteluiden, yksittäisten hahmojen ponnistelujen ja kutkuttavien käänteiden välillä saaden aikaan katsojassa tunnereaktioita laidasta laitaan, jolloin kyyneliltäkään ei säästytä.

Kuvausaikoihin vain osa elokuvien näyttelijöistä oli tunnettuja ja lopuista tuli tähtiä trilogian myötä. Roolitus on osunut todella hyvin kohdalleen näyttelijöiden saaden hahmot kirjan sivuilta elämään pitkälti niin kuin ne lukiessaan kuvitteli. Frodoa pääosassa näyttelevä Elijah Wood hallitsee vaatimattomista oloista lähtöisin olevan ja maailman pelastajaksi kamppailevan hobitin roolin upealla voimalla. Nuoren miehen tunnelataus elävöittää menetyksen ja suunnattoman pahuuden taakan kantavan pienen hobitin osaa upeasti. Myös Ian McKellenin esittämä Gandalf-velho jää mieleen lievästi mystisenä hyväntekijänä, joka toimii neuvonantajana ja maailmoiden kasassa pitävänä voimana. Elokuvassa myös vaikuttavan velhon roolin tekee harmillisesti jo nyt edesmennyt legenda Christopher Lee, jonka esittämään Sarumaniin kulminoituvat hahmon heikkouden ja selviytymisvaiston alta kumpuava viha ja katkeruus varsin elävästi. Muun muassa sivuosista mieleen jää The Return of the King elokuvassa vauhtiin pääsevä John Noble, joka näyttelee erittäin epämiellyttävää hallitsija Denethoria raivostuttavan onnistuneesti.

Tarinallisen eheyden lisäksi elokuvien visuaalinen ilme ei pelkästään ole erittäin onnistunut mutta myös todella saumaton kokonaisuus. Tässä on selvästi auttanut nerokas ratkaisu kuvata kaikki kolme elokuvaa samanaikaisesti, joka taisi olla suorituksena ensimmäisiä Hollywoodissa. Elokuvaa varten rakennettiin kokonaisia kyliä ja massiivisia lavasteita. Kuvauksissa hyödynnettiin optisia harhoja ja muita kameratemppuja, joilla saatiin aikaan mielikuvituksellisen tarinan vaatimia kiehtovia tilanteita. Juuri tämän takia elokuvan ilme on kaikessa satumaisuudessaankin erittäin orgaanisen oloinen ja se oikein hengittää J.R.R. Tolkienin alkuperäistarinan mystistä henkeä. Kokonaisuus vielä hyötyi viimeisimmän tietokoneteknologian yhdistämisestä upean ilmeensä satuhahmoihin ja massiivisiin taistelukohtauksiin, jolloin lopputulos tekee vaikutuksen vielä näin 20 vuoden jälkeenkin.

The Lord of the Rings -trilogian 4K-julkaisu on selvästi tehty huolella ja ajatuksen kanssa. Kuva on suurimmaksi osaksi todella tarkka piirtäen yksityiskohdat selkeästi näkyviin kauempaankin. Selkeimmin eron näkee laajoissa aluekuvissa, jossa esimerkiksi kaupunkien talot ja arojen puskat piirtyvät todella terävästi kaikkine yksityiskohtineen. Vastapainoksi osa ihmisten lähikuvista on jäänyt selkeästi pehmeämmäksi, mikä ehkä kielisi jonkinlaisen automaattisen kuvaoptimoinnin tuloksesta pyrkiä pitämään kasvot luonnollisena masteroinnin yhteydessä. Tämä tosin jättää laajemmissa kuvissa osan kasvoista myös luonnottoman tasaiseksi ja pehmeiksi sekä kauttaaltaan ylivalottuneiksi. Automaattinen optimointi on tainnut jäädä tarkastamatta erityisesti The Return of The Kingin luolakohtauksessa. Frodon kasvojen ympärillä nimittäin näkyy häiritsevän selkeästi sinisen valopallon reunat, jonka tarkoituksena on ollut korostaa valon kirkkautta hänen kasvoillaan. 4K-tarkkuus myös paljastaa heikosti tehdyt trikkikuvat varsin selkeästi. Onneksi koko trilogiassa ei ole kuin muutama tällainen nopea kohtaus, joka saa irvistämään.

Suurin pelkoni ja samalla mielenkiintoni 4K-kuvassa oli se, miten hyvin 20 vuotta sitten tietokoneella tehty Klonkku-hahmo kestäisi näin suuren tarkkuuden. Suureksi positiiviseksi yllätykseksi hahmo näyttää todella hyvältä. Klonkku piirtyy lähikuvassa täydessä valaistuksessakin erittäin eläväisenä jokaista ihohuokosta ja muita yksityiskohtia myöten. Hahmo myös istuu saumattomasti kuvattuun maastoon.

HDR tehostaa trilogian näyttävää visuaalista ilmettä hienosti. Valon ja pimeyden välinen skaala on laaja antaen hyvän kokonaiskuvan polttamatta mitään puhki. Erityisesti valoefektit tehostuvat kirkkaudellaan. Lord of the Ringsin monet maailmat tulevat lukuisissa eri väreissä ja sävyissä aina Konnun kesäisestä vehreydestä Rivendellin raikkaaseen syysilmeeseen. HDR onnistuu sävyjen erottelussa harvinaisen hyvin. Silti jäin jotenkin odottamaan hieman värikylläisempää lopputulosta. Mielessäni 20 vuotta sitten kokemani elokuvien taianomainen maailma oli satumaisempi kuin nyt nähty realistisempi lopputulos, mikä ei nyt kuitenkaan ole mikään ongelma.

Elokuvien äänimaailma on yhtä huolella kyhäilty kuin sen visuaalinen ilmekin. Mielikuvitusmaailma puskee ulos varsin omaperäisiä ääniä hirviöiden suusta ja erilaisten taikojen myötä. The Lord of the Rings nousee kuitenkin tunnetasolla aivan omaan luokkaansa säveltäjä Howard Shoren musiikin myötä. Shore tekee elokuvatrilogiassa parhaan ja mahdollisesti henkilökohtaisimman työnsä luoden yleisesti erittäin mieleenpainuvan pääteeman koko trilogialle, mutta myös jokaiselle elokuvalle omat tunnusmusiikit, jotka oivasti myötäilevät tapahtumia ja hahmojen läpikäymiä tunteita. Lukuisat näistä tunnareista ovat pyörineet päässäni vähän väliä aina siitä lähtien kun kuulin ne ensi kerran vuosikymmeniä sitten.

Kirjat lukeneena ja niistä tykänneenä voin vilpittömästi sanoa, että Peter Jacksonin The Lord of the Rings -trilogia on mestariteos, joka tekee kunniaa myös kirjaklassikoille. Tiedän, että kirjasarjan puristifanit nillittävät elokuvan muutoksista kirjan tapahtumiin ja hahmoihin, mutta elokuvat pitää ottaa elokuvina, jotka toimivat omien lainalaisuuksien nimissä. Trilogia onnistuu kertomaan onnistuneesti lukuisten mielenkiintoisten hahmojen ja tapahtumien tarinan olematta pitkäveteinen tai sekava. Itse asiassa pidennettyjen versioiden yhteismitta, noin 12 tuntia, menee edelleen kuin siivillä ja onnistuu vieläpä yllättämään uusintakatsomiskertojenkin jälkeen, mikä on oikeasti jo saavutus. Jos ne muutamat valituksen sanat koko järkälemäisestä teoksesta liittyvät ainoastaan teknisiin kömmähdyksiin, voin varauksetta sanoa, ettei tätä paremmin olla vielä kertaakaan elokuvatrilogiaa tehty. The Lord of the Rings -trilogia on ansainnut kaikki saamansa Oscar-pystit ja ylistykset ja se kuuluu yleissivistykseen, olipa kirjat luettu tai ei.

Eeppisen trilogian 4K-julkaisu tuo vihdoinkin tämän upean mestariteoksen ansaitsemaansa loistoon kotisohvalla. Jälki on kaikin puolin upeaa muutamia teknisiä kompasteluja lukuun ottamatta. On todellinen kulttuuriteko, että julkaisu sisältää niin alkuperäiset teatteriversiot kuin myös pidennetyt versiot elokuvista. Juuri nämä pidennetyt versiot ovat se oikea tapa kokea tämä mahtavuus. Harmillisesti 4K-julkaisukaan ei poista pidempien versioiden jakamista kahdelle erilliselle levylle, mutta huomioon ottaen elokuvien pituudet, tämän kanssa on vain elettävä. Toinen pieni harmistus tulee siitä, ettei julkaisussa ole mukana ollenkaan lisämateriaaleja, joista pääsi nauttimaan tunti tolkulla jo DVD-julkaisuissa. Kannattaa siis pitää aikaisemmin hankitut levyt edelleen tämän julkaisun rinnalla.