Ukonvaaja

Ukonvaaja on paremmin muusikkona tunnetun A.W. Yrjänän kertomana kulkeva dokumentti suomalaisesta luonnonuskosta ennen kristinuskon tuloa. Mukana on harmillisen paljon fiilistelyä, ja ikävän vähän asiaa. Toisaalta teemasta ei varmaankaan ihan hirveästi muutenkaan tiedetä. Sitä paitsi aihepiirille ei juurikaan ole kilpailijoita.

Dokumentti jakautuu kolmeen osaan, mutta tämä jako on kaikkiaan melko keinotekoinen. Pääasiassa kyse on vain luonnossa liikkumisesta, ja muinaisilla paikoilla vierailemisesta. Samalla Yrjänä tarinoi suomalaisesta muinaisuskosta. Ukko, Ahti, Tapio, Väinämöinen ja niin edelleen käydään tunnollisesti läpi. Jokainen peruskoulun suorittanut muistaa näistä nimistä ainakin jotain, mutta kertaus on toki hyvästä.

Tekijöiden sanoma on, ihan aiheellisesti, että nykyajan teknoihminen on ajautunut kovin kauaksi siitä luonnonläheisestä elämästä, jota suomalaiset viettivät vielä pitkälle 1900-luvulle saakka. Kieltämättä jonkinlainen yleinen erämiestaitojen tuntemus olisi ehdottomasti hyväksi kaikille, ja miksei sitten vaikka muinaisuskon motivoimana opittuna.

Dokumentissa on havaittavissa lievää amatöörimäisyyttä, mutta kuitenkin hyvin vähän. Yrjänän jutustelut vaikuttavat siltä, ettei niitä ole aina käsikirjoitettu kovinkaan hyvin. Sama havainto pätee myös hänen haastattelemiinsa asiantuntijoihin. Toki se itse asia tulee selväksi, mutta vastaavaa sanoissa kompastelua ei yleensä dokumenteissa näe.

Kerronta etenee leppoisasti suomalaisessa metsämaisemassa alusta loppuun. Tuntuukin siltä, että piinkovan tietopaketin sijaan on lähdetty tekemään jotain sellaista, jossa fiilistelyn ohessa opitaan jotain uutta. Lopputulos on ihan toimiva.

Kuten jo mainitsin, Ukonvaajalle ei ole kilpailijoita. Jo siksi se puolustaa paikkaansa jokaisen juuriaan arvostavan suomalaisen leffahyllyssä. Ja onhan Yrjänän lauluääni vaikuttava lopputekstien rullatessa.