Pikku naisia (2019)

Louisa May Alcottin Pikku naisia on yksi englanninkielisen nuortenkirjallisuuden tunnetuimmista eepoksista, ja vuosina 1868-1869 ilmestynyt kaksiosainen romaani on saanut vuosikymmenten vieriessä jalansijaa myös Suomessa. En ole itse perehtynyt Alcottin klassikkoon, vaikka teoksen maailmaan tutustuminen olisi ollut mahdollista myös useamman elokuvasovituksen kautta - taannoisella Lady Bird -debyytillään kiitosta ja kunniaa saanut Greta Gerwig on tarttunut ohjaksiin jo seitsemännen Pikku naisia -filmatisoinnin kanssa.

Gerwigin ohjaama ja kynäilemä Little Women ei ole välttämättä paras valinta Alcottin tuotantoa tuntemattomalle katsojalle, sillä Gerwigin rustaama käsikirjoitus liikkuu varsin vauhdikkaasti Marchin perheen tyttöjen nuoruuden ja aikuisuuden tapahtumien välillä ilman selkeää kronologiaa. Omapäinen ja kirjoittamisesta haaveileva Josephine (Saoirse Ronan) saa elokuvassa eniten huomiota nousten keskushenkilön asemaan kirjoittamisineen ja sydänsuruineen. Gerwigin käsikirjoitus rikkoo neljännen seinän elokuvan lopussa varsin hauskalla tavalla - klassikkotarinan rakenteiden lempeä ravistelu tulee sopivan alleviivatusti selväksi Marchien seurassa ensi kertaa viihtyvälle katsojallekin.

Little Womenin kiinnostavat lisämateriaalit avaavat hyvin Gerwigin kanavoimia teemoja - ilmeisesti Marchin nuorikkojen aikuisvaiheita ei ole käsitelty valkokankaalla juurikaan, ja Little Women tarttuu tähän näkövinkkeliin varsin hanakasti. Gerwig perehtyy taiteellisesti lahjakkaiden päähenkilöiden pyristelyyn taiteilijuuden, uran ja avioliittovaatimusten tiukassa ristivedossa. Valitettavasti yli kaksituntinen kokonaisuus ei meinaa oikein pysyä kasassa runsaan sisältönsä takia. Mukaan on näet sotkettu hivenen yhdentekeviltä tuntuvia romanttisia kuvioita, joiden pariin Gerwig jää pyörimään leffan puolivälissä turhan pitkäksi aikaa. Ajankuvaan liittyvä moraalinen arvolataus tulee uskottavasti, mutta turhan korostetusti, esille esimerkiksi tyttöjen riitelyn ja sovinnonteon merkeissä. Ylpeys käy lankeemuksen edellä sen verran monta kertaa, että homma alkaa toisinaan tuntua vähän turhan yksitasoiselta.

Ronanin ohella päärooleissa loistavat Emma Watson, Florence Pugh ja Eliza Scanlen hoitavat homman kotiin mainion henkilökemian turvin. Riehakkaat touhuamiset ja raastavat riidat kuuluvat ja näkyvät ilman että roolityöt karkaisivat ylinäyttelemisen puolelle ainakaan turhan usein, ja nelikko venyy häkellyttävän luontevasti esittämään hahmojaan eri-ikäisinä. Little Women on erinomaisten näyttelijäsuoritusten ansiosta ehdottomasti parhaimmillaan pitkissä, Marchin ruokakunnan arkea kuvaavissa kohtauksissa, joista ei puutu käänteitä tai vauhtia.

Little Women on suorasukainen ja omalaatuinen kokonaisen sisarkatraan kasvukertomus, joka rullaa eteenpäin kiinnostavien teemojensa ja erinomaisen näyttelijäntyön ansiosta.