Navaronen tykit

Vuonna 1961 ensi-iltansa saanut J. Lee Thompsonin ohjaama Navaronen tykit (The Guns of Navarone) on sotaelokuva, joka kansoitettiin oman aikansa tähtinäyttelijöillä. Ratkaisu on kestänyt aikaa, sillä Gregory Peck, David Niven ja Anthony Quinn ovat edelleen vaikuttavia rooleissaan. Edes se ei häiritse, että he ovat noin 20 vuotta liian vanhoja verrattuna siihen, mitä he oikeasti olisivat vastaavassa tilanteessa olleet.

Navaronen tykit perustuu samannimiseen Alistair MacLeanin romaaniin, jonka muistan lukeneeni joskus teininä. Kirjasta en musta mitään muuta kuin suorastaan kyynisen tavan kuvata asioita, mikä oli omiaan luomaan testosteronia tihkuvan seikkailutunnelman. Kyseessä on historiallinen romaani, joka sijoittuu vuoden 1943 Kreikan saaristoon. Saksa hallitsee yksinäistä Navaronen saarta, johon sijoitetuilla tykeillä armeija pystyy hallitsemaan merkittävää osaa merialueesta estäen näin Liittoutuneiden kuljetukset. Kapteeni Mallory (Peck) saa komennettavakseen iskuosaston, jonka tehtävänä on soluttautua saarelle, ja tuhota tykit keinolla millä hyvänsä. Romaanin (ja elokuvan) tapahtumat ovat kokonaan fiktiivisiä aloittaen siitä, ettei Navaronen saarta ole oikeasti olemassa. Yleiset historialliset puitteet pitävät silti paikkansa.

Kestoa on peräti 2h 38min, joten kiirettä ei pidetä. Tempo on kauttaaltaan rauhallinen nojaten tasaisesti etenevään toimintaan ja varsin runsaaseen dialogiin. Hieman lyhyempänäkin leffa olisi toiminut, joskin tällaisena katsomiskokemus muodostuu omalla tavallaan rentouttavaksi. Tätä ei yleensä tapahdu sotaelokuvia katsellessa.

Ajan kulumisen huomaa muutamissa tehosteissa, mutta muuten kaikki on edelleen uskottavan näköistä. Kaikki on tehty oman aikansa kovimman ammattitaidon mukaan, oli sitten kyse puvustuksesta, lavasteista tai dialogista. Jonkinlaista kritiikkiä sopii antaa henkilöhahmoista, jotka ovat kaikki hämmentävän samanlaisia. Jokainen on määrätietoinen oman työnsä ammattilainen, joka suhtautuu väkivaltaiseen toimenkuvaansa rauhallisesti ja kiihkottomasti. Toisaalta heti alussa tehdään selväksi, että juuri sen vuoksi heidät vaaralliselle "keikalle" valittiin. Suurempi vaihtelu henkilöhahmojen kesken olisi silti tehnyt hyvää katsojan viihtymiselle.

Blu-ray-julkaisu on kaikin puolin hyvää tasoa. Värejä on ilmeisesti käsitelty jälkeenpäin, sillä kuvassa on välillä liian pirteä tunnelma. Lisämateriaaleja on melkoinen joukko, kuten tällaiselta klassikolta sopii odottaakin. Harmillisesti lisäosioita ei ole tekstitetty suomeksi.

Navaronen tykit on klassikkoasemansa ansainnut, ja ainakin hämärän muistikuvani mukaan elokuva on pohjana toimivaa romaania parempi teos.