Tohtori Uni

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Stephen Kingin Hohto ja Stanley Kubrickin ohjaama The Shining -elokuvatulkinta ovat kumpainenkin eittämättömiä kauhuklassikoita - Overlook-hotellin kauhut ovat ottaneet paikkansa populaarikulttuurin kuvastossa. Vuonna 2013 ilmestynyt Tohtori Uni -romaani jatkoi aikuiseksi varttuneen Danny Torrancen tarinaa vaihtelevalla menestyksellä. Tohtori Uni ei lukeudu omassa kirjanpidossani Kingin parhaimmistoon, vaan romaani tuntui ilmestyessään Hohdon kuvastoa ja kauhuelementtejä vähän laiskasti jatkojalostavalta teokselta. Tämä arvostelu sisältää muutaman arvioinnin kannalta välttämättömän juonipaljastuksen leffan tapahtumista.

Odotukset Doctor Sleep -filmatisointia kohtaan eivät siis olleet kauhean korkealla, mutta ohjaajan pallille päässyt Mike Flanagan herätti kiinnostuksen projektia kohtaan; mies on osoittanut ennen kaikkea Netflixin Haunting of the Hill House -sarjallaan kauhun tekemisen luonnistuvan. Itse ihailin Doctor Sleepissä siten, miten luontevasti Flanagan lopulta asettuukaan Kubrickin jalanjälkiin - uusi leffa tuntuu olevan symmetrisine kuvakerrontoineen ja pitkine hitaine kohtauksineen yhteneväinen ja luonteva jatko-osa The Shining -leffalle. Olen samaa mieltä päätoimittaja Markus Hirsilän kanssa siitä, että The Shining ja Doctor Sleep toimivat yhdessä mainiona tarinallisena kokonaisuutena.

Doctor Sleep seuraa Torrancen ruokakunnan perheloman traumatisoiman Dannyn (Ewan McGregor) vaiheita - hohtavilla voimilla varustettu päähenkilö ryhtyy työskentelemään pikkukaupungin vanhainkodissa saattohoidossa. Samassa taajamassa asuva nuori Abra Stone (Kyliegh Curran) oivaltaa hallitsevansa hohtoa tavalla, johon verrattuna Dannykin jää toiseksi. Abran voimaantuminen ei jää huomaamatta tarinan konniltakaan; mystisen Hattu-Rosen (Rebecca Ferguson) johtama, hohdolla elävä True Knot -sakki lähtee Abran perään nauttiakseen kunnon hohtohöyryt ikuisen elämän toivossa.

Markus nostaa omassa arviossaan niin ikään esille Doctor Sleepin alun verkastahtisuuden ja toisaalta myös pitkän pohjustuksen tarpeellisuuden - Danny, Abra ja Hattu-Rose sakkeineen eivät missään vaiheessa syvene kauhean syvällisiksi hahmoiksi, mutta itse koin viimeksi mainitun tahon vaiheiden kuvaamisen mielenkiintoiseksi. Fergusonin omaleimainen tulkinta Hattu-Rosesta toimii hienosti, ja trueknottilaisten keskinäiset kuviot ovat nekin kiinnostavaa seurattavaa. Sitä vastoin Abra jäi aika yksiulotteiseksi tuttavuudeksi, ja Dannyn hahmo puolestaan hukkuu turhan helposti laajan kokonaisuuden sekaan. Blu-ray-julkaisussa on tarjolla kahden ja puolen tunnin teatteriversion lisäksi tyrkyllä myös kolmetuntista ohjaajan versiota, jossa Flanagan yrittää syventää kolmea päähahmoa ylimääräisten kohtausten turvin - itse koin vaikkapa Abran perhearjen kuvaamisen lisääminen lähinnä hidastavan leffan vauhtiin pääsemistä.

McGregorin roolisuoritus Dannyna ei varsinaisesti tempaa mukaansa, ja esimerkiksi horinat vanhainkodissa kuolinvuoteilla jäävät selviksi suvantokohdiksi. Dannyn hahmoa avattiin Tohtori Unessa paljon mielenkiintoisemmin, ja esimerkiksi isältä verenperintönä tulleen alkoholismin kaltainen teema oli huomattavasti enemmän esillä romaanissa. Doctor Sleepissä juomapuolta avataan syvemmin aivan leffan loppupuolella, ja tällöin ollaan aivan liian myöhään liikkeellä - unenomaisessa kohtauksessa kuultu laadukas dialogi valaa Dannyn hahmoon luonnetta yllättävällä ja kiinnostavalla tavalla, mutta viimeisiään vetelevän leffan loppuhetkillä tehty panostus ei oikein tunnu missään. Doctor Sleepin puolivälissä nähdään myös Hattu-Rosen tähdittämä, erittäin kiinnostava painajaismainen univyörytys. Flanagan loistaa elokuvan todellisuuden ja unennäön rajoja rikkovissa kohtauksissa tavalla, joka tuo vahvasti mieleen edellä mainitun The Haunting of The Hill House -sarjan. Markuksen arviossaan esittämä hyvä huomio siitä, miten Kingin kauhu sijoittuu usein tavalliseen arkeen, pitää kiinnostavalla tavalla paikkansa myös Doctor Sleepissä - Flanagan osaa kiinnostavasti hyödyntää esimerkiksi Dannyn vuokrahuoneen liitutauluseinää REDRUM-teksteineen omassa kuvakerronnassaan kiinnostavasti hyväkseen. Yksityiskohtainen maailma näyttäytyy luonnollisesti edukseen Blu-ray-version terävän kuvanlaadun myötä.

Elokuvan suurin haaste on kuitenkin edelleen sen pituus - hitaahkon alkupuolen ohella elokuvan etenemistahti vesittyy kiinnostavan keskiosan jälkeen lopussa, kun tarina kuljettaa hahmot selvittelemään välejään Overlook-hotellin tiloihin. Elokuvahistoriallisesti kyseessä on mielenkiintoinen idea palata The Shiningin tiloihin, mutta hotellireissu jää pelkästään Kubrickin jalanjäljissä haahuiluksi. Lisäksi Overlookin kauhistusten päästäminen parrasvaloihin yhtenä isona ryhmänä tuntui kulttihahmojen potentiaalin hukkaamiselta. Paluu Overlookiin on ajatuksena kiinnostava, mutta pitkitetty pyöriminen kuuluisissa kulisseissa menettää aika nopeasti viehätyksensä.

Doctor Sleep on parhaimmillaan yllättävän näyttävää ja persoonallistakin Hollywood-kauhua, joka kuitenkin kärsii mittavan pituutensa lisäksi omaan makuuni alkuteoksen liian orjallisesta seuraamisesta - esimerkiksi "lukuihin" jaettu tarina ei mielestäni toimi elokuvassa, vaikka toisaalta lukujaottelu voi auttaa alkuperäistarinaan perehtymätöntä katsojaa pysymään kärryillä mittavassa tarinassa. Blu-ray-version lisämateriaaleissa kuullaan Kingin ja Flanaganin pohdintoja The Shining -leffan kulttuuriperinnöstä sekä hehkutusta siitä, miltä tuntui palata kuvaamaan Overlook-kohtauksia tosielämän Timberline Lodge -majapaikkaan.