The Mule

Clint Eastwoodin ohjaama, tuottama ja tähdittämä The Mule seuraa kahdeksankymppisen Earlin (Eastwood) vaiheita. Perheensä suuntaan sillat polttanut hortonomi painiskelee rahahuolien kanssa, kunnes saa erilaisten sattumien kautta itselleen helpon työn: Earlin tulee ajaa omituinen putkikassi tavaratilassa pitkin lähitienoita, ja keikan päätteeksi hansikaslokerosta löytyy muhkea käteispalkkio.

Earl käsittää hyvin nopeasti työskentelevänsä meksikolaisen huumekartellin leivissä, mutta riskialttiisti tienattujen rahojen turvin mies voi tukea kaunaisia perheenjäseniään. Suunnitelmassa kuitenkin riittää mutkia, sillä kartellin omat rivit rakoilevat, ja liittovaltion agentit ovat pääsemässä kunnianhimoisen Colin Batesin (Bradley Cooper) johdolla huumereittien ja Earlin jäljille.

The Mule seuraa vuorotellen sekä Earlin kuormajuhtajuuteen liittyviä käänteitä että FBI:n rikostutkinnan vaiheita. Nämä kaksi tarinalinjaa punoutuvat yhteen varsin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi, joka kyllä pitää katsojan otteessaan ennen kaikkea Earlin osuuksien ansiosta. Cooperin uraohjushahmo jää vähän yksiulotteiseksi tuttavuudeksi ja mielenkiinnottomaksi vastavoimaksi Earlille, mutta elämää nähneen kehäketun ja kunnianhimoisen kirkasotsan kohtaamiset kuuluvat mainioiden näyttelijänsuoritusten ansiosta leffan kohokohtiin. Perheteema nousee leffan loppupuolella varsin sykähdyttävien juonenkäänteiden myötä vahvasti esille, kun yksiniitinen ja hyvää tarkoittava Earl joutuu kiinnostavien valintojen eteen.

Eastwoodin esittämä päähenkilö syvenee elokuvan aikana mukavalla tavalla mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi, vaikka Earl tuokin toisaalta vahvasti mieleen Eastwoodin aiemmassa Gran Torino -leffassa nähdyn omintakeisen vanhushahmon. Earl on jääräpäinen vanha ukko, josta kuitenkin löytyy lämpöä ja omintakeisia maneereita hahmon mutinoita ja autonratin rummuttamisia myöten. Vaikka hahmon hortonomitaustaa ja kiinnostusta kukankasvatukseen ei kauheasti syvennetä missään vaiheessa, Earl tuntuu yhtäältä yllättävässä herkkyydessään ja toisaalta veteraanitaustasta kumpuavassa kovuudessaan kokonaiselta ja loogisesti toimivalta hahmolta. Jälkimmäiset elementit tosin aiheuttavat ajoittain yllättäviä ongelmia.

Earlin hahmosta on käsikirjoitettu tietyissä kohdissa nykymenoa kovin sanakääntein arvosteleva vanha ukko, ja nämä kohtaukset tuntuvat joko hieman itsestään selvältä kritiikiltä tai sitten todella kiusalliselta öyhöttämiseltä. Earlin jatkuva marmattaminen ihmisten kännyköiden käyttämisestä alkaa pidemmän päälle kyllästyttää, ja hahmon provokatiiviset tölväisyt vähemmistöryhmien suuntaan ovat juonen kannalta täysin epäoleellista suvaitsevaisemman katsojakunnan ärsyttämistä - Earl ei selviä esimerkiksi tummaihoisen perheen renkaanvaihto-operaatiosta iskemättä n-sanaa tiskiin. Leffan ympärillä aikoinaan pyörähtänyt rasismikohu tuntuu rapakon tällä puolella vähän liioitellulta reaktiolta leffan onnahtelevaan suunpieksäntään nähden, mutta rasismiteema on toki amerikkalaisessa yhteiskunnassa ihan eri lailla tapetilla.

The Mule on öyhöttämisestään huolimatta laadukas ja varmasti etenevä elokuvaelämys - mitään erityisen syvällistä tai vallankumouksellista ei ole tarjolla, mutta mielenkiintoinen ja omintakeinen tarina on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Eastwoodin ja Cooperin näyttelijäntyön ohella Diane Wiest tekee vaikutuksen Earlin entisenä vaimona, mutta komediarooleistaan paremmin tunnettu Michael Peña ei ole ollenkaan uskottava esittäessään Cooperin aisapariksi valikoituvaa kynäniskaa. Niukkojen lisämateriaalien puolella tarjolla on vain musiikkivideota ja kymmenminuuttista dokumenttia leffantekoon liittyen.