Castle Rock, 1. kausi

Castle Rock on seuraava askel suuremman Stephen King -universumin luomisessa. Kirjallisella puolellahan King on harjoittanut tätä mahdollisesti kuolemanpelosta syntynyttä pakkomiellettään erityisesti Musta torni -sarjan loppupäässä, pääosin heikoin tuloksin.

Castle Rock keskittyy puolestaan kuvaamaan Kingin tarinoista tuttua pientä kaupunkia, jossa on ehtinyt tapahtua paljon kummallista ja ikävää. On raivohullua koiraa, sarjakuristajaa, palanutta käytettyjen tavarain liikettä sekä tietenkin Shawshankin vankila, josta tämäkin tarina alkaa, kun kellarista löytyy nimetön vanki, joka on majaillut häkissään vuosikausia.

Sarjassa on täten jatkuva pääjuoni, mutta siinä on myös jopa antologiamaisiksi yltyviä sivujuonteita, jotka ovat joissain tapauksissa sen vahvinta materiaalia. Pääjuoni nimittäin pelaa lähinnä Kingin ja J.J. Abramsin heikkouksia. Yhtäältä se hortoilee ja harhailee ajoittain päämäärättömästi, ja toisaalta se nojaa raskaasti mysteerirakenteeseen ilman mitään erityisen tyydyttävää loppuratkaisua.

Vahvuuksia Castle Rockista löytyy lähinnä näyttelijöiden puolelta. Etenkin arvoituksellisen vangin roolissa esiintyvä Bill Skarsgård tekee vaikuttavan suorituksen lähes mykkänä, mutta erityisen pahaenteisenä hahmona. Alkuperäisenä Carriena tunnettu Sissy Spacek esittää puolestaan päähenkilön dementoitunutta äitiä koskettavan uskottavasti, ja yksi sarjan parhaimmista jaksoista keskittyykin hänen rikkoutuneeseen maailmaansa.

Castle Rockissa on siis positiivisiakin puolia, mutta sen rakenteelliset heikkoudet vetävät sitä vääjäämättä alaspäin. Suurin mysteeri Abramsin mysteerisarjoissa on se, miksi kukaan antaa tämän enää tehdä tähän genreen yhtään loppuratkaisusta vapaata rypästä juonellisia koukkuja. Kyllä, lopetukset ovat vaikeita kirjoittaa, etenkin mysteereihin, mutta se ei tarkoita sitä, että yleisön voi jättää toistuvasti nuolemaan näppejään.

Sarja saa minulta King-fanina pientä lisäsympatiaa sen moninaisista viittauksista kirjailijan tarinoihin, joista osa on toteutettu melko hauskastikin ilman tarpeetonta kasvoihin hieromista. Se ei valitettavasti riitä pelastamaan kokonaisuutta.