Focus

Ammattirikollinen Nicky (Will Smith) elättää itsensä muilta varastamalla. Tarkasti ammattisäännöistään kiinni pitävän varkaan maailma menee uusiksi kerta heitolla, kun hän ottaa oppipojakseen kuvankauniin Jessin (Margot Robbie). Vaikka Jessillä on vielä paljon opittavaa varkaiden maailmasta, hän onnistuu kuitenkin viemään Nickyn sydämen. Nickyn viimeiseksi suunniteltu keikka joutuukin vaaraan sääntöjen ja tunteiden repiessä häntä eri suuntiin.

Elokuvan kerronta soljuu hyvin suunnitellun katuhuijauksen tyyliin. Nokkela dialogi ja letkeä toiminta tempaisevat katsojan mukaansa hyvään tunnelmaan. Kun mielenkiinto on herätetty, katsojaa kuljetellaan läpi vauhdikkaiden tapahtumien, joita hienosti valittu musiikki täydentää korostaen hahmojen läpikäymiä tunnetiloja uskottavasti. Itsestään selvältä vaikuttava loppukliimaksi kuitenkin kääntää tilanteen päälaelleen ja hallinnan tunne kaikkoaa katsojan ymmärtäessä tulleensa huijatuksi omien silmiensä alla positiivisesti. Huolella mietitty tarina pysyy kokoajan askeleen edellä katsojaa tarjoillen johdattelevia vihjeitä ja hienovaraisia käänteitä, sortumatta halpamaisiin oikomisiin tarinankerronnassa.

Hetkellistä hiljaiseloa pääosista viettänyt Will Smith hallitsee elokuvaa varmoin ottein. Hänen viileä ulosantinsa pilke silmäkulmassa sopii täydellisesti itsevarman ja moniulotteisen Nickyn rooliin. Margot Robbie ei kuitenkaan jää ollenkaan Smithin varjoon. Ruudussa vilahtavien sulojen lisäksi Robbie näyttää todellista omistautumista innokkaan taskuvarasoppilaan roolissa haavoittuneisuudesta aina tilannekomiikkaan saakka. Toimivan näyttelijäkaartin välisen kemian ja hauskan kaverihengen täydentää lukuisat ja hyvin hallitut sivuosat. Erityismaininnan saa Adrian Marinez, jonka esittämä nörtti Farhad jakelee härskejä rivouksia siihen malliin, ettei ääneen hörähtelyiltä voi välttyä. 

Todellista potentiaalia omannut muutaman vuoden takainen Now You See Me (2013) jätti pettymyksen myötä ison aukon veijarielokuvien harvinaiseen joukkoon. Focus hiipii täyttämään tämän aukon tyylikkäästi ilman suurempaa huomiota. The Sting (1968) ja Ocean's Eleven (2004) -elokuvien tunnelman tasolle nouseva Focus on yksi vuoden positiivisista yllätyksistä, jonka ainoaksi helmasynniksi nousee viattomien ihmisten menetyksillä romantisointi.