Suomi

Tulevaisuus monena vaiko yhtenä ainoana?

Kirjoittaja metal8585 10. elokuuta 2012 kello 06:00

Oli aika kun moninpelit olivat minulle koskematonta maata, ja kun sain ensi kosketukseni niihin, olin hurmion keskipisteessä. Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös joidenkin kohdalla moninpelit sellaiset.

En itse koskaan päässyt kokemaan 80-90 lukujen moninpelikarkeloita, osittain myös siksi, että olin vielä pienen pieni poika ja tietämätön kaikesta tästä. Toinen syy oli tietenkin se, etten omistanut tietokonetta kuin vasta 2000- luvulla. Enpä kuitenkaan menettänyt siinä mitään, sillä ennen vanhaan (tässähän alkaa tuntumaan ihan vanhalta kun näin sanoo) moninpelit kärsivät paljon lagista ja yhteyksien epätasapainoista, ei ollut vielä tämän päivän nopeita nettiliittymiä sun muita mahdollisuuksia. Nykyään kuka vaan voi pistää koneen päälle ja surffata mättämään vierasmaalaista kuonoon ja ihan kotisohvalta käsin.

KOHDE LUKITTU

Ennen moninpeleissä päämääränä oli vastapuolen kukistaminen tappomatseissa yksin tai tiimi-peleissä porukassa, ja se oli todellakin ainoa päämäärä, ei ollut pisteitä ja tasoja jotka kerryttivät itsetunnon määrää hetkellisesti, oli vain taidot ja ylpeys. Moninpelejä pelattiin oikeasti hauskuuden sekä sosiaalisuuden vuoksi. Sosiaalista se on yhä kyllä nykyäänkin, mutta hieman eri tavalla. Nykyään lähes jokainen moninpeli alkaa nopeasti toistamaan itseään ja ideoita kopataan jatkuvaan tahtiin jotta mitään omaa ei varmasti tarvitse keksiä. Joskus toisen ideat saattavat toimia hyvinkin toisessa pelissä ja joskus eivät. En sano tässä kuitenkaan että itsensä toistaminen olisi huono asia, se pitää vain osata tehdä oikealla tavalla jotta juttu pysyy tuoreena.

Nykyään on (jostain kumman syystä?) pakko painaa moninpeli mukaan jokaikiseen peliin mitä maa päällään kantaa, vaikka se ei olisi edes kannattavaa tai järkevää. Jopa yksinpeleihin pitää pakolla pistää kokeilunhalusta moninpeli vaikka tiedetään jo entuudestaan että se on susi. Tai sitten jos eivät tiedä, kehittäjien olisi syytä vaihtaa alaa. En edelleenkään tiedä mikä idea siinä on takana, mutta sen tiedän, että monesti siinä käy juuri niin kuin arvelen, serverit notkuvat tyhjyyttään ja joitakin kuukausia/viikkoja ja serverit poistetaan käytöstä. Multifail.

ASIAA

Se asia mitä tässä blogissani olen koko ajan ajanut takaa on, että nykyään moninpelin arvokkuuden tuntuu määrittelevän kuinka paljon siinä on avattavaa. Lähes jokainen moninpeli omaa kauhean latingin erilaisia vimpaimia sekä tasoja hahmolle mikä saa varsinkin nuoremmat puskemaan eteenpäin pelissä. Onhan se toki kivaa kerätä asioita ja avata niitä, mutta itse olen aina ollut niin sanottu "seikkailija-pelaaja" jolle pelissä avattava kokemus tai pisteet eivät merkkaa niin paljoa, itse kentällä tapahtuvat tapahtumat merkkaavat koska ne ovat niitä asioita jotka jäävät mieleen kun lopetat pelaamisen. Joitakin todella hauskoja tai suorituksen kannalta merkittäviä tapahtumia muistelee mielellään myöhemminkin, senkin takia itse etsin ja pelaan sellaisia moninpelejä joissa on muitakin päämääriä kuin vain teilata vastaantulevat. Mainitakseni joitakin itselleni merkittäviä moninpelejä sekä tapahtumia eri moninpeleissä:

UNCHARTED 2: Peli jota pelasin loistavalla porukalla noin puolisen vuotta lähes putkeen kunnes jotkut päättivät lopettaa kyllästyttyään, jotkut joutuivat mielisairaalaan (luultavasti) ja joidenkin konsoli vain otti ja hajosi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Uncharted- pelisarjaan luotiin moninpeli, ja se piru vie toimi vielä! Kehittäjät ovat myöhemmin sanoneet, että heidän mielestään kakkosen moninpeli ei ollut niin hyvin suunniteltu, minusta se oli loistavaa viihdettä jossa oikeasti lähes kaikki toimi niin kuin piti. En odottanut hankkivani edes koko peliä, mutta porukan painostus hieman avitti tutustumaan lopulta ja hyvä niin, olisin ohittanut kullanarvoisen kokemuksen.

Kakkonen oli ensimmäinen Uncharted peli johon tutustuin, sen jälkeen loputkin tulivat nopeasti tutuiksi. Kolmosessa on myös moninpeli, niin sanottu Uncharted 2.5 pävitettynä, mutta jokin ei täsmännyt aivan samalla tapaa tässä, moninpeli hieman latistui kun siihen kopioitiin muiden ideoita, kuten killstreakit. Tässäkin tapauksessa tuli mieleen, että oliko aivan pakko? Peli oli jo kakkosessa ehjä ja hyväksi havaittu kokonaisuus mitä olisi voitu parantaa vain uusilla kentillä sekä muilla avuilla. Tietenkin tunnelmaa latistutti ehkä enemmän se, ettei ollut enää samaa porukkaa jonka kanssa olisi pelaillut.

Uncharted kakkosesta minulle jäi parhaiten mieleen yksi tietty matsi missä muu porukka lensi pelistä ja vain minä sekä kolme muuta vastapuolen pelaajaa jäi itse peliin,silloin sain idean: aioin voittaa ne kolme pelaajaa! Hikoilin kuin sika (jos niin voi sanoa) mutta lopulta voitin heidät! En ole koskaan ennen pelannut mitään niin tiivistunnelmaista matsia moninpelissä kuin tuon, se oli puhdasta skilliä se. Harmi vaan kun en saanut nauhalle, vaikka peli kyllä käytti omaa matsien nauhoitus ohjelmaa, mutta matsi oli bugittanut siinä kun muut lensivät ulos, joten nauhurin mukaan matsi loppui siihen. Voi sitä surkeutta kun sen tajusin. :(

Uskottehan minua, uskottehan? :)

BATTLEFIELD: BAD COMPANY PELISARJA: Kyllä, en laittanut listaan Battlefield kolmosta koska se ei vain omissa kirjoissani pärjää huonolle seuralle.

Bad Companyn moninpeli oli ensimmäinen suosionsa ansainnut BF- moninpeli konsoleilla ja ensimmäinen BF- peli joka käytti Dicen uutta Frosbite-pelimoottoria joka mahdollisti uudenlaisen tuhon kentillä. Tätä ennen Dice oli yrittänyt Battlefield: Modern Combatilla, mutta minusta se jäi hieman vaisuksi ja lähinnä ensi yritykseksi, tosin en koskaan testannut moninpeliä siinä, mutta yksinpeli oli aika huttua joka perustui itse moninpeliin.

Olin pitkään halunnut päästä Battlefield miesten saappaisiin juoksemaan ja lopulta portit aukenivat kun Bad Company saapui konsoleille. Pelin onnistunein osa-alue oli tietenkin moninpeli johon itse pelisarja oli myös luotu. Vaikka konsoliversio tästä pelisarjasta olikin hieman suppeampi kuin PC- vastaava, oli Bad Company uusia tuulia tuova kokonaisuus. Pelialueet olivat sopivan suuria joten pelaaja ei pahemmin tuntenut itseään yksinäiseksi, aseissa oli munaa oikeine äänineen ja ajoneuvot avasivat uusia tapoja lähestyä tilanteita. Nämä kaksi Bad Company peliä olivat myös ehkä niin sanotusti enemmän vielä itse pelaamiseen keskittyviä kuin "krääsän" avaamiseen keskittyviä kuten kolmas-osa, vaikka kyllä Bad Company sarjassakin aseita avattin ja kokemusta kerrytettiin, mutta se ei tuntunut olevan pääasia pelissä.

En ole kauheasti muita moninpelejä pelaillut kun otetaan mukaan ne joita olen pisimpään pelannut, mitä nyt DIRT3: voisin laskea vielä mukaan sillä pelissä oli ihan viihdyttävä moninpeli jossa taito merkkasi JOS menit pelaamaan hardcore-muotoon.

TULEVAISUUS MONENA VAIKO YHTENÄ AINOANA?

Asia mikä sai minut myös tämän blogin kirjoittamaan oli, että minua hieman huolestuttaa mihin suuntaan moninpelit ovat menossa? Nykyajan peleissä moninpelit alkavat toistaa itseään jo hieman liikaa mikä ainakin itselläni rajaa pelien ostettavuutta, sillä miksi haluaisin pelin vain eri kuorella varustettuna kun minulla on jo kuoret valmiina toisessa? Varsinkin sota/räiskintä-pelit ovat kovasti ruvenneet toistamaan toisiaan mikä saa minut palaamaan vain sen yhden ja ainoan luokse. Nykyajan räiskintä teollisuus on kovaa kilpailua.

Moninpelimuotoja on olemassa tosin enemmän kuin vain yksi, itse toivoisinkin että co-op eli yhteistyö moninpelejä lisättäisiin, sillä yhteistyössä tulee esiin kaikki se miksi moninpelejä ylipääänsä tehdään, sosiaalisuus. Monesti co-op on myös nykyään vain lisähuttu itse pelin kampanjan lisäksi tai vain pieni osa itse suuremman moninpelin sivussa, se jätetään liian usein vain pintaraapaisuksi.

Yhteistyössä päämääränä on tietenkin tehdä yhdessä asioita jotka vievät vaikeuksien kautta voittoon, mutta kuten sanoin, liian usein se puoli jätetään vain pinnalliseksi. Monissa peleissä on se ongelma, että yhteistyötä ei painoteta tarpeeksi jolloin meno usein menee kaaokseksi eikä kenelläkään ole enää hauskaa. Yhteistyö-peleissä pelaamisen pitäisi painottua juuri yhteisiin päämääriin yhteisellä panoksella, mutta usein sitä helpotetaan liikaa tai asiat ovat liian yksinkertaisia. Missä ovat kaikki oikeasti älyä vaativat yhteistyö-pelit? Tällä hetkellä uusimmista en saa mieleeni kuin Portal kakkosen.

Mutta joo... Moninpelit ovat alkaneet menettämään hohtoaan omalla kohdallani. Moninpeli on asia mikä pitäisi olla tehty kestämään, mutta nykyajan peliteollisuudella on niin kiire uudistaa pelejään ettet kerkeä edes kissaa sanoa kun jo seuraava osa pukkaa ulos hyllyille.

Minun mielestäni moninpeli pitäisi tehdä vain tarkasti harkittuihin peleihin ja mieluiten erikseen omaksi kokonaisuudekseen jos suinkin mahdollista, ja onhan se, niin ei vain haluta tehdä vaikka se auttaisi peliä kestämään. Hyvä esimerkki tästä moninpelin erottamiseen yksinpelistä on juuri BF3 koska pelin kampanja ei ole mikään ihmeellinen sanoi kukaan vaan mitä, joten peli olisi aivan hyvin voinut olla pelkkä moninpeli koska sinne kaikki menee kuitenkin.

Kenties tämä (vanha) malli lisääntyy tulevaisuudessa, että moninpeli on oma peli, koska pelien kustannukset vain nousevat ja nousevat joten ei olisi järkevää tehdä joka toinen vuosi uutta peliä vaan jatkaa sillä hetkellä aktiivisesti olevaa DLC- paketeilla.

HQ