Cult of the Lamb

Jo ennakkoon olin sitä mieltä, että Cult of the Lambilla on ainesta olla vuoden 2022 kovin indiepeli. Ja kyseessä onkin oikein hyvä peli, jossa ovat hyvin tasapainossa niin roguelike-pelaaminen kuin elämäsimulaation meininkikin.

Pelinä Cult of the Lamb jakautuu kahteen osaan. Roguelike-osuudessa suunnataan vaarallisille alueille kohtaamaan kauhistuksia. Tavoitteena on piestä väärät jumalat, jotka ovat vanginneet muinaisen ainoan oikean jumaluuden. Ja juuri tämä oikea jumaluus suo voiman ja... voiman. Pelattavuus tuo mieleen The Binding of Isaacin ja muut vastaavat luolastoryöminnät rogueliken lajityypissä. Se toinen osa on sitten elämäsimulaatio. Lambin tulee johtaa ja kasvattaa omaa kulttia muinaisen jumaluuden nimissä, ja siksi on roguelike-seikkailujen aikana rekrytoitava uutta väkeä omaan kulttiin. Siinä sivussa matkoilta tuodaan kultaa, ruokaa ja muuta sen sellaista tarpeellista. Ja näin oman kultin vaikutusvaltaa kasvatetaan, jotta on parempi käydä väärien profeettojen kimppuun.

Kaksi erilaista pelityyliä toimivat hyvin yhteen. Uusilla tulokkailla ja resursseilla voi rakentaa omaa kulttiaan parannellen esimerkiksi käytössä olevia tiloja. Niin ikään seuraajien usko ja omistautuminen luo uusia päivityksiä Lambin käyttöön roguelike-vaiheessa, ja toki kultti itse hyötyy paremmasta uskosta. Aikaa myöten elämäsimulaatiovaihe muuttuu käytännössä itsenäisesti toimivaksi, eikä pelaajan tarvitse sitä paljoakaan hallinnoida. Oma kansa tarvitsee silti edelleen innoitusta päivittäisillä saarnoilla ja rituaaleilla. Jos moinen jää tekemättä, on pian käsissä kapina, jolloin muun muassa ruoka jää valmistamatta. Pelaajan on silloin kokkailtava itse, ettei nälänhätä kauheaksi äidy. Mutta kunhan hommat ovat hoidossa, voi pelaaja keskittyä siihen roguelike-pelaamiseen.

Cult of the Lambissa päivät tuntuvat lyhyiltä, ja yleensä päivän tehtävien suorittamisen päätteeksi omat alamaiset ovat jo suuntaamassa unille. Päivittäiset tehtävät ovat kyllä varsin viihdyttäviä tehdä. Osa ilmenee minipeleinä, jossa esimerkiksi pitää painaa nappia oikeaan aikaan. Joskus taas on esimerkiksi kalastaessa ihan keskityttävä siihen, että työ tulee tehdyksi. Toisin sanoen elämäsimulaatio-osuus on tehty hyvin, ja ne nivoutuvat onnistuneesti osaksi muuta pelattavuutta.

Isossa pahassa maailmassa tietenkin taistellaan, ja tässäkin pelattavuus toimii oikein hienosti. Ohjaus on suoraviivaista ja helppoa, mutta toisaalta vihollisia on paljon erilaisia, ja kohti saattaa kiitää jos jonkinlaista ammusta. Toisin sanoen pelaamiseen saa keskittyä ihan tosissaan. Se on sanottava, että roguelike-pelaaminen aiheuttaa ajoittain tuttuja ongelmia. Esimerkiksi kierros saattaa olla alusta asti tuhoon tuomittu huonon aloitusaseen vuoksi. Sama pätee tietenkin myös toiseen suuntaan, eli käsiin saattaa saada ne juuri itselle sopivat välineet, ja meno on helppoa ja mahtavaa ilman sen kummempaa hikoilua.

Kaiken kaikkiaan Cult of the Lamb on mahtava peli. Se on yhtä aikaa sekä hurmaava että kammottava, helppo ymmärtää ja silti haastava. Tasapaino roguelike-pelaamisen ja elämäsimulaation kesken on onnistunut. Peli on lisäksi suunniteltu siten, että sen pariin haluaa palata moneen kertaan laajentamaan omaa kulttia edelleen.