Suomi
Gamereactor
arviot
Xenoblade Chronicles 3

Xenoblade Chronicles 3

Pelisarjan leimallinen taistelumekaniikka on edelleen se tärkein syy lähteä eeppiselle matkalle.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Japanilaisen Monolith Softin eeppinen roolipelisarja Xenoblade Chronicles on Nintendo Switchillä hyvin edustettuna. Vuonna 2010 julkaistun alkuperäisen pelin remasteroitu versio Xenoblade Chronicles: Definitive Edition julkaistiin Switchille toukokuussa 2020. Tämä johtui siitä, että joulukuussa 2017 julkaistu jatko-osa Xenoblade Chronicles 2 oli riittävän iso menestys. Voittokulku näyttää jatkuvan, sillä nyt heinäkuussa saapuu Xenoblade Chronicles 3. Tarina näyttää olevan oma itsenäinen kokonaisuutensa, ja suurin koukku on edelleen leimallinen taistelumekaniikka.

Aioniosin maailmassa Kevesin ja Agnusin kansat ovat juuttuneet loputtomalta tuntuvaan sotaan. Erikoista on se, että kummatkin ovat levittäytyneet halki maanpiirin eräänlaisiksi kyläyhteisöä muistuttaviksi siirtokunniksi, ja syystä tai toisesta kaikkien elinikä on ainoastaan kymmenen vuotta. Kun sitten tulee se vuosikymmen palvelusta täyteen, seuraa rituaali nimeltä Homecoming, jossa täysin palvelleen olemus otetaan jonnekin taivaisiin esi-isien luo. Teemana on tietenkin se, että miksi elinikä on vain kymmenen vuotta, ja miksi jotkut kaikesta huolimatta pystyvät elämään vanhoiksi. Ja miksi kahden kansan on sodittava keskenään? Taustalla näyttävät häärivän mystiset konsulit, joiden todellisia vaikuttimia pantataan aivan liian pitkään. Vielä pitkästi yli 50 pelitunnin jälkeenkään ei ole selvää, mistä kaikki johtuu.

Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3
Tämä on mainos:

Tarina kerrotaan pääasiassa näyttävien välivideoiden voimin, ja ajoittain myös luetaan puhekuplia sarjakuvamaiseen tyyliin. Juonta todellakin on kerrottavaksi, ja kokonaiskesto on jossain sadan tunnin paremmalla puolella. Kesto sinänsä ei haittaa, mutta läheskään aina se tarina ei tunnu olevan tarpeellista. Täytteenä toimivaa leukain louskutusta on ärsyttävän paljon, ja sama koskee sivuhahmojen taustoitusta. Onneksi välivideot ovat näyttävää katsottavaa. Englanniksi tehty ääninäyttely on harmillisen kehnoa, mutta ajan kanssa siihen tottuu. Musiikki sen sijaan on yksi kohokohdista, sillä sävelmiä huomaa hyräilevänsä myös silloin, kun ei istu television edessä pelaamassa.

Teknisesti Xenoblade Chronicles 3 vaikuttaa identtiseltä edeltäjäänsä verrattuna. Toisin sanoen Switchin ikä alkaa jo näkyä. Lataustaukoja on niin välivideoiden kuin alueelta toiselle siirtymisten välillä runsaasti, mutta nämä jaksot ovat onneksi lyhyitä. Suurin osa nähtävistä pinnoista on tarkkaa piirrosmaista grafiikkaa, mutta taas toiset pinnat ovat puuroista pikselimössöä. Piirtoetäisyys on lyhyt, minkä huomaa siitä, että pitkässä ruohikossa kävellessä korret ilmaantuvat pelihahmon eteen häiritsevän selvästi. Ajoittain mukana kulkevat matkakumppanit juuttuvat maastoon kiinni, ja kävelyanimaatio on aivan liian ilmavan oloinen. Mikään edellä mainituista puutteista ei onneksi hankaloita pelaamista.

Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3

Kuten jo mainitsin, monipuolinen taistelumekaniikka on se, mikä pitää pelaajat riittävän kiinnostuneina jatkamaan pelaamista ensikosketuksen jälkeen. Taisteluita on pelisarjan edetessä jatkuvasti sujuvoitettu eri tavoilla, joten Xenoblade Chronicles 3 on ehkä se sarjan miellyttävin pelattava. Erilaiset toiminnot opetetaan tarinan edetessä ohjatusti. Kannattaa siis varautua siihen, että erilaisia opastusosioita tulee vastaan pitkin matkaa.

Tämä on mainos:

Pelaaja toimii eräänlaisena ryhmänjohtajana, joka päättää ryhmän kokoonpanon ja käynnistää taistelun. Varsinainen taisto on sitten pitkälti automaattista, ja pelaaja vain ikään kuin pitelee taustalla lankoja käsissään olennaisia toimintoja valiten. Ryhmässä on kaikkiaan seitsemän taistelijaa, joista yksi on vaihtuva niin sanottu sankariyksikkö. Oman ryhmän koostamisessa toimii monista muista peleistä tuttu logiikka: mukana kannattaa olla kaksi tuhoa tekevää "DPS" -heppua, kaksi runsaasti vahinkoa kestävää "tankkia", ja tietenkin kaksi muiden parantamiseen ja vahvistamiseen keskittynyttä "hiileriä".

Peruspalikoiden ohella mukana on niin paljon kaikkea muuta mietittävää, että erilaisten toimintojen kokeileminen ja oman ryhmän optimointi pitää varmasti mielen virkeänä pelin loppuun saakka. Uusien tulokkaiden kannattaa siis jo ennakolta varautua siihen, että taistelumekaniikan kanssa saa kulumaan tovin jos toisenkin ihan vain sillä, että sisäistää järjestelmän eri osa-alueita. Lohdutuksena voin sanoa, että asiat kyllä opetetaan kaikessa rauhassa pelin edetessä. Sarjan aiemmissa osissa suurin osa toiminnoista läväytettiin kerralla eteen, mikä aiheutti melkoisen shokin keltanokalle.

Mitä huonoa taistelumekaniikassa sitten on? Ruudulla saattaa olla joskus 15 eri hahmoa taistelemassa keskenään, ja tämän lisäksi on vielä jos jonkinlaista kaarta, ympyrää, numeroa ja muuta merkkiä siitä, mitä tapahtuu. Seurauksena on melkoinen sekamelska, eikä pelaaja aina tahdo pysyä perässä siinä, mitä kaikkea tapahtuu. Onneksi taisteluiden automaattisen luonteen ansiosta jokainen kähinä päättyy joskus. Toinen huono puoli on enemmänkin mielipideasia. Mukana on odotetusti runsaasti draamaa sisältäviä pomotaistoja, jotka saattavat olla monivaiheisia kohtaamisia. Kun vielä jokainen vaihe pohjustetaan ja päätetään välivideolla, saattaa yhdellä taistelulla olla kestoa tunnin verran. Onneksi sentään välivideot voi halutessaan ohittaa, mikäli joutuu yrittämään uudestaan. Jonkinlainen taukomahdollisuus pomotaistojen aikana olisi silti ollut paikallaan. Valittua vaikeustasoa voi koska tahansa muuttaa, ja odotetusti ero helpon ja vaikean välillä liittyy siihen, miten paljon taisteluiden hallintaan täytyy keskittyä pelatessaan.

Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3

Xenoblade Chronicles 2:n suurin heikkous oli sen kenttäsuunnittelussa. Internet on nimittäin täynnä erilaisia opastusvideoita, joissa kerrotaan - ei suinkaan itse tehtävän suorittamisesta vaan - siitä, miten kyseiseen tehtäväpaikkaan pääsee. Xenoblade Chronicles 3 korjaa tämän puutteen täysin. Pelialueet on nyt suunniteltu selkeämmiksi, ja halutessaan saa näkyviin maastoa valaisevan polun, joka johdattaa oikeaan osoitteeseen suorinta reittiä. Johdatustoimintoa tulee käytettyä aina välillä, joskaan ei onneksi jatkuvasti.

Jo kerran kuljetuille alueille pääsee kätevästi pikamatkustustoiminnon avulla. Mutta jos niin ei halua tehdä, avataan juonen edetessä useita oikoreittejä Dark Soulsista tuttuun tyyliin. Ja esimerkiksi Nintendon Metroid-pelien malliin ajan kanssa pelaaja oppii uusia taitoja, joiden avulla pääsee aiemmin saavuttamattomille alueille. Tämä tietenkin rohkaisee palamaan takaisin jo vierailluille alueille.

Sarjan perinteitä kunnioittaen pelaamisen aikana mukaan tarttuu huima määrä kaikenlaista tavaraa, eikä kokemukseni mukaan mitään kannata pois myydä. Yleensä roinaa nimittäin tarvitaan jossakin vaiheessa sivutehtävien suorittamiseen, omien varusteiden parantamiseen tai muuhun sen sellaiseen. Ja kun ylärajaa mukana kulkevalle roinamäärälle ei ole, kannattaa tavaroiden myyminen kokonaan unohtaa. Pelisarjan aiempiin osiin verrattuna tavaroiden kanssa puljataan ilahduttavan vähän, sillä valikoita on sujuvoitettu useilla eri tavoilla. Tarkempi luettelo uudistuksista ei liene tarpeellista. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei valikoissa tarvitse lyhyen opettelun jälkeen viettää liiaksi aikaa.

Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3

Muistini saattaa pettää, mutta tuntumani mukaan Xenoblade Chronicles 3 on edeltäjiään lineaarisempi peli. Varsin säännöllisesti pelaajaa rajoitetaan ihan reilusti näkymättömillä seinillä eikä eteenpäin sivupolulla pääse, ennen kuin on edennyt päätarinassa tietyn pisteen yli. Välillä palataan taaksepäin suorittamaan sivutehtäviä jo nähdyissä paikoissa, mutta pääsääntöisesti peli etenee hyvinkin lineaarisesti alueelta toiselle. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, riippuu tietenkin pelaajasta itsestään.

Xenoblade Chronicles 3 seuraa edeltäjiensä viitoittamalla tiellä. Huomiota on kiinnitetty juuri niihin osa-alueisiin, joissa sarjan edellinen osa kompuroi. Toisaalta myös sitä parasta osa-aluetta - eli taistelumekaniikkaa - on niin ikään kehitetty. Tarina vaikuttaa hyvinkin itsenäiseltä kokonaisuudelta, joten peliin on helppo tarttua ilman ennakkotietoja. Kannattaa kuitenkin varautua opettelemaan eri toimintoja kaikessa rauhassa pitkin matkaa, ja ennen kaikkea tottua lukemaan paljon. Mikäli tähän kaikkeen on valmis, lupaa Xenoblade Chronicles (jälleen kerran) erittäin hyvää peliviihdettä pitkäksi aikaa.

HQ
Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3
Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3Xenoblade Chronicles 3
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Sujuvoitettu monipuolinen taistelumekaniikka, suurikokoinen maailma, musiikki, paljon pelaamista helpottavia pieniä uudistuksia, näyttävät ja värikkäät välivideot
-
Laimea tarina, turhan suoraviivainen tapa edetä ja suorittaa tehtäviä, liikaa ylimääräistä leukain louskutusta, runsas lukemisen tarve saattaa ärsyttää, Nintendo Switchin teknologiset rajoitukset alkavat näkyä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä