Chrono Cross: The Radical Dreamers Edition

Alkuperäinen Chrono Cross oli itselleni yksi PS1-ajan roolipelisuosikeistani. Erinomaisesti kerrottu tarina, upea musiikkiraita ja mielenkiintoinen pelimekaniikka jäivät vuosiksi mieleeni pelin pelaamisen jälkeen. The Radical Dreamers Edition palauttaa kultaiset muistot nykyaikaan, mutta harmillisesti turhankin alkuperäisen kaltaisena.

Chrono Cross sijoittuu samaan maailmaan kuin SNESin klassikkopeli Chrono Trigger, mutta kertoo silti täysin oman tarinansa. Nuori sankari nimeltä Serge päätyy tutusta ja turvallisesta kotikylästään sattumien summana rinnakkaiseen ulottuvuuteen, jonka Serge on kuollut jo lapsena, eikä kotikylässä aikuiseksi kasvanutta hahmoa enää edes tunneta. Tarina liipaisee nopeasti mukavaan lentoon ja erilaisia hahmoja piisaa runsaasti. Tarinassa on jopa erilaisia vaihtoehtoja etenemiseen eri loppuineen.

Ne asiat, jotka erityisesti erottavat Chrono Crossin muista saman lajityypin edustajista, on sen taistelusysteemi ja hahmonkehitys. Satunnaisia taisteluita ei vastaan tule, vaan Chrono Triggerin tyyliin taistelut käynnistyvät tuuppaamalla kartalla näkyviä hirviöitä. Taistelut on mahdollista myös ohittaa kokonaan. Tappeluissa jokaisella hahmolla on käytössään seitsemän staminapistettä, joita silmällä pitäen hyökkäykset on valittava. Kun pisteet ehtyvät, on hetki puolustauduttava ja odotettava pisteiden palautumista.

Taisteluissa on mukavaa strategiaa mukana muutenkin, sillä jokainen vihollistyyppi edustaa tiettyä elementtiväriä, jolle kykyvarastossa on tietenkin vastavärinsä. Matkaan tarttuvassa sankariköörissä puolestaan on omilla elementtiväreillään varustetut hahmot. Hahmoja voi myös vaihdella matkan varrella vapaasti. Niinpä sopivien taitojen ja taikojen asettelu sopiville hahmoille ja näiden oikea-aikainen käyttö on tärkeää.

Hahmonkehitys on myös poikkeuksellista. Perinteisistä kokemuspisteistä on luovuttu kokonaan. Sen sijaan hahmot nousevat tasoja kaatamalla pomohirviöitä. Pomotaistelujen välissä käytävät pikkutaistelut puolestaan kerryttävät pikkuhiljaa hipareita, voimaa ja sen sellaista, kunnes tason katto tulee vastaan. Systeemi ehkäisee puuduttavaa grindaamista tehokkaasti, ja vihollisten väistely on oikeasti varteenotettava vaihtoehto.

Chrono Crossin ainutlaatuisuus olisi ansainnut kunnollisen päivityksen ulkoasuunsa, mutta valitettavasti rima on ylitetty matalimmalta kohdalta. Pelin grafiikat ovat nyt teräväpiirtoiset, mutta vain skaalattuna ylöspäin alkuperäisestä. Piirrosgrafiikat, kuten hahmojen kasvot ja valikot, ovat sentään tehty uusiksi. Välivideot ovat nykysilmiin melkoista suttua ja etenkin taustojen emulaattorimainen utuisuus on häiritsevää. Kaiken lisäksi peli nykii ja pätkii aivan kuin silloin ennen. Vaikka käytössä on nyt monikymmenkertaisesti tehoa ykköspleikkariin verrattuna, on turha odotella kokemuksen olevan yhtään sulavampi. Valikot ovat edelleen hieman kömpelöt ja liikkuminen kartalla nykysilmiin hieman epäselvää. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten tässä on edes onnistuttu.

Pohjalla oleva peli on kuitenkin edelleen rautaa, mutta kokemus saattaa olla turhankin karhea nykypeleihin tottuneelle. Jopa itse, pelistä pari vuosikymmentä sitten suuresti nauttineena, jouduin mukautumaan karmeaan tekniseen toteutukseen. Taisteluita voi sentään nyt nopeuttaa, ja ne voi halutessaan myös ohittaa kokonaan muutenkin kuin maailmankartalla väistelemällä.

Mukaan on laitettu myös ikään kuin tarinan prologiksi ainoastaan Japanissa Satellaview-laitteelle julkaistu visuaalinen romaani Radical Dreamers. Ilman apukonsteja tarinaa ei ole voinut länsimaissa tähän asti lukea, joten nyt asiasta kiinnostuneet pääsevät viimeinkin radikaalien unelmoijien tarinaa seuraamaan.

Chrono Cross: The Radical Dreamers Edition on joka tapauksessa melkoinen pettymys kiitos käppäisen teknisen toteutuksen. Peli olisi todellakin ansainnut paremman käsittelyn ulkoasulleen tai edes ruudunpäivitykselleen. Tarina on kuitenkin edelleen kokemisen arvoinen, kuten on myös Yasunori Mitsudan maaginen musiikkiraita. Jos tuntuu, että liiankin retron toteutuksen kestää, Chrono Crossiin kannattaa edelleen tarttua.