MotoGP 22

On taas se aika vuodesta, kun testataan tämän vuoden moottoripyöräily pelissä MotoGP 22. Kaksipyöräisen ohjaaminen on edelleen haastavaa, ja pitäisihän minun se jo tietää pelattuani sarjaa useita vuosia. Ne keinot, joilla autoa voi hallita niin peleissä kuin oikeassakin elämässä, eivät toimi lainkaan MotoGP:ssä. Toisin sanoen MotoGP 22 ei ole millään tavalla helppo aloittelijoille, mutta kun homma alkaa aukeamaan, on luvassa palkitsevuuden tunteita. Sama on pätenyt jo vuosia, ja näin jatketaan tänäkin vuonna.

Jokavuotisena sarjana on odotettavissa, ettei muutoksia ole paljoakaan verrattuna viime vuoden painokseen. Pelattavuuden osalta en huomannut mitään eroa sen enempää fysiikassa kuin tuntumassakaan. Toisaalta ostaessaan MotoGP:n pelaaja tietää, mitä saa. Peli siis tekee sen mitä lupaa, eikä yhtään enempää tai vähempää.

Aloittaa voi joko Moto3:ssa tai Moto2:ssa taistellen sieltä tiensä kohti huippua, eli MotoGP:tä. Halutessaan voi aloittaa myös suoraan huipulta. On niin ikään mahdollisuus luoda se oma pieni joukkue mekaanikkoineen ja insinööreineen. Näin saa auki paremman suorituskyvyn osia. Mitenkään syvällinen ei tämä osuus kokonaisuudessa ole, mutta onpahan ainakin jotain tekemistä pelkän nopeasti ajamisen ohella. Mukana on omanlaisensa minipeli. Nyt pystyy luomaan omanlaisensa joukkueen, ja pitää siitä huolta. Manageri tarvitaan, insinöörejä palkataan tai potkitaan pois, sponsoreja hankitaan ja niin edelleen. Kokonaisuutena se uratila on sama kuin viime vuonna. Hyvä, joskaan ei mahtava.

Uusi lisäys, ja ehkä paras osuus, on tarinatila, joka seuraa 2009 kautta. Peli tekee hyvää työtä tähdentääkseen tämän moottoriurheilun erityispiirteitä, ja selvittää, ketkä olivatkaan ne tärkeimmät kuskit ja miten tähän kovaan kauteen päädyttiin. Jo muutaman minuutin esittelyvideon jälkeen on selvää, keitä neljä päähenkilöä ovat (Valentino Rossi, Casey Stoner, Jorge Lorenzo ja Dani Pedroza).

Moottoriurheilun fanit ovat mielissään tällaisesta nostalgiasta, ja tästä pelimuodosta valtaosa ihmisistä eniten nauttii. Jokaiseen kauden kisaan pääsee osallistumaan, ja ne on yleensä jaettu useaan erilliseen kappaleeseen. Esimerkiksi ensimmäisessä kisassa ajetaan viisi kierrosta Casey Stonerina, ja tärkeää on säilyttää ykköspaikka kasvattaen johtoa yhdestä sekunnista viiteen. Sitten onkin aika ajaa Valentino Rossina kisan kakkoseksi (tai ykköseksi). Sitten ajetaan Jorge Lorenzona kolmanneksi. Vaihtojen välillä on lyhyet esittelyt, joissa kerrotaan, miksi kisaaja on siinä asemassa kuin on. Kokonaisuus on kuorrutettu yli 50 minuutilla oikeita tallennepätkiä, joissa on "oi niitä aikoja" -tunnelmaa.

Jos taas kisailee mieluiten verkossa, se onnistuu enimmillään 12 pelaajan matseissa. Mukana on myös jaetun ruudun moninpeli kahdelle pelaajalle. Teknologisen suoriutumisen puolesta tilanne on vähän niin ja näin. Paikoin grafiikka on erittäin hyvää, mutta taas toisaalta jossain muualla peli näyttää erittäin rumalta. Kuskit ja moottoripyörät näyttävät hyviltä, mutta radan sivussa olevat näkymät ovat karuja. Lisäksi esimerkiksi ennen kisaa nähtävät valokuvat ovat kuin edellisen sukupolven pelistä otettuja. Niin ikään ruudunpäivitys takkuaa, mistä seuraa tökkimistä. Pelasin Xbox Series S:llä, ja ilmeisesti linjoille saapui päivitys juuri arvion kirjoittamisen jälkeen. Toivottavasti ongelmat ovat nyt jo taakse jäänyttä elämää. Pisteenä iin päällä säännöt eivät ole täysin johdonmukaiset. Joskus sain rangaistuksen ollessani 2 cm radan ulkopuolella, kun taas toisella kerralla pystyin laittamaan mutkan kokonaan suoraksi nurmikon kautta ilman ongelmia.

MotoGP 22 tekee sen mitä lupaa, eli tarjoaa hyvän moottoripyöräilyn tuntuman. Valitettavasti mukana on teknisiä ongelmia, ja uuden vuoden painos on turhan samanlainen viime vuoden versioon verrattuna. Kyseessä on jälleen kerran hyvä MotoGP-peli.