Cathedral

Useimmat modernit metroidvaniat pyrkivät lisäämään tuttuun kaavaan jotain uutta. Yleensä kyseessä on eeppinen tarina, monipuolinen taitosysteemi tai vaikkapa sitten mukana roikotettavat apurit. Cathedral viisaa moisista viis ja viskaa pelaajansa tylysti retroon maailmaansa aivan kuin silloin ennen.

Tokihan pelissä tarinakin on, se vain aukeaa vanhaan malliin pikkuhiljaa. Tämänkertainen sankarimme on ritari, joka löytää itsensä kummallisen katedraalin ylemmistä kerroksista. Vasta paljon myöhemmin alkaa selvitä se, mitä heppu kattotapulissa oikein tekikään ja miksi. Tarinaa on riittävästi motivoimaan etenemistä, mutta pääpaino on itse toiminnassa.

Cathedral ottaa NES-ajoista niin paljon vaikutteita, että kasibittisiä pelejä pelanneet voivat pistää pystyyn kokonaisen bingon bongaamistaan lainoista. Näkyvin ominaisuus on ritarin itsensä liikearsenaalissa oleva pogohyppy miekalla, joka napattu sellaisenaan wanhasta kunnon Duck Talesista - tai uudesta kunnon Shovel Knightista. Jälkimmäistä pelanneille meno on muutenkin tuttua kauraa, sillä liikearsenaali on hyvinkin saman kaltainen kuin lapioritarilla.

Vaan siinä missä Shovel Knight oli suoraviivaisempi tasoloikinta, Cathedral on valtavan suuri seikkailu, jossa tutkittavaa piisaa väitetysti yli 6000 huoneen verran. Väite on helppo uskoa, sillä deadlinen riipiessä ovesta sisään olin ehtinyt pelata seikkailun arviolta ehkä vasta noin puoleen väliin. Cathedral on aivan tautisen pitkä peli.

Pitkää kestoa täytyy pystyä puolustamaan toimivalla pelimekaniikalla ja tämän osa-alueen Cathedral naulaa. Ohjaus on just eikä melkein paikallaan, ja matkan varrella päivittyvät kyvyt ovat mukavan mielikuvituksellisia. Toiminta tyydyttää retroa kaipaavan tarpeita upeasti, itse asiassa jopa niin, että olin yllättynyt huomatessani pelin olevan jo kolme vuotta vanha. Miten tämä on voinut mennä näin tehokkaasti tutkan alta?

Syitä voi kenties etsiä Decemberborn Studiosin suunnittelufilosofiasta. Cathedral ohjaa kyllä seikkailua hienoisesti oikeisiin suuntiin tarvittaessa, mutta käytännön tasolla peli on paikoitellen aivan todella kryptinen. Tärkeitä asioita ja rahaa on piilotettu salaseinien taakse, ja vaikka kylän meedio kertookin suoraan, minne pitää mennä, reitti sinne on sitten selvitettävä itse ilman vihjeitä. Jäikö jokin oviaukoista huomaamatta? Etkö kenties ostanut kauppiaalta sitä yhtä tarvittavaa esinettä (vieläpä aivan sikahintaan)? No se on voi voi, katso vaikka Googlesta.

Yleinen kryptisyys yhdistettynä suhteellisen tiukkaan vaikeustasoon vaatii paikoitellen todella pitkää pinnaa. Karttaa tulee tallusteltua edes ja takaisin turhankin tiuhaan sitä yhtä paikkaa etsiessä, mistä reitti eteenpäin aukeaisi. Tämä oli toki tuttua jo kasibittiaikoina, mutta nykypeleiltä on oppinut odottamaan enemmän. Vaikeustasoonkin liittyy samanlaista mystiikkaa. Esimerkiksi kolmanteen pääluolastoon on helppo päästä ilman, että luolastossa tarvittavia lisävoimia on edes löytänyt. Koska oli kiire, turvauduin Googleen ja kappas, jo ensimmäisestä luolastosta olisi löytynyt salaseinien takaa esineitä, jotka olisi kannattanut napata matkaansa ennen pelin jatkamista.

Kryptisyys ei ole yksiselitteisesti huono juttu. Cathedralissa on todellista seikkailun tunnelmaa ja uudelle alueelle astuminen on aina hurjan jännä kokemus. Kun paljon on kerran selvitettävä ihan itse, niin selvitetään sitten ja mikäs sen mukavampaa. Tai ainakin silloin, kun edessä ei ole turhauttava huone täynnä turhauttavia hirviöitä, eikä johonkin jeeraan kätkettyä miekkapäivitystä ole löytänyt matkaansa. Voi olla, että olen jo tottunut liian hyvään ja hellästi pelaajaa eteenpäin ohjaaviin opasteisiin.

Cathedralin maailmaan on turhankin kovaksi viritetystä ytimestä huolimatta kiva hypätä. Uusretro tuotanto on aivan ensiluokkaista. Animaatiot ovat mainioita, ympäristöt kauniisti suunniteltuja ja pomohirviöt juuri sopivan hirmuisia. Kaikkea on kaunis katsoa ja myös kuunnella, kiitos erinomaisen kasibittimusiikin.

En silti osaa suositella Cathedralia kuin kaikessa mahdollisessa jo uitetuille veteraaneille. Vaikeustaso on todella kova, eikä pelkästään perinteisessä mielessä. Cathedralin kanssa on pakko malttaa mielensä ja tutkia rauhassa, sillä ennen pitkää kaikkeen löytyy kyllä ratkaisu. Silloin tällöin ennen pitkää vain kestää aivan liian pitkään.