Shadow Warrior 3

Varjosoturin kolmas seikkailu jatkuu heti kakkososan jälkeen, kun Kamiko muuttuu valtavaksi lohikäärmeeksi. Lo Wang on tämän jälkeen vaipunut lievään masennukseen, josta entinen vihollinen poimii tämän taistelemaan jälleen kerran.

Juonellisesta jatkuvuudestaan ja yleisestä "rouheasta" dialogistaan huolimatta kolmososa on jopa yllättävän erilainen edeltäjäänsä nähden. Lo Wangin uusi ääninäyttelijä sopii rooliinsa hyvin laukoen joskus enemmän ja joskus vähemmän huvittavia vitsejä totuttuun tapaan. Osansa saavat niin tarinan henkilöt, taistelupelit kuin pelaaminen ylipäänsä. Jos Shadow Warrior 2 oli pitkä, lähes diablomainen roolipelikampanja lukuisien tapahtumapaikkojen läpi loputtomia varustepäivityksiä keräillen, on Shadow Warrior 3 kuin se paremman näköinen ja nopeatempoisempi lisäosa.

Kolmosen tarina on läpi pelattu vain puolen tusinan tunnin jälkeen omasta etenemistahdista riippuen. Satatuntisten järkäleiden rinnalla tämä saattaa tuntua jopa aavistuksen virkistävältä, mutta pituutta olisi voinut olla tuplaten enemmän. Pelin erilaisia järjestelmiä on myös karsittu kovalla kädellä, ja lopputuloksena on suoraviivaisen verinen tie areenataistelusta toiseen.

Asevalikoimaa on rajoitettu melkoisesti, eikä päivityksiäkään ole kuin kolme torrakkoa kohti. Hyvänä puolena jokainen tuntuu selkeästi erilaiselta, ja jokainen päivitys tuntuu tuovan selkeää lisätehoa minimaalisten vahinkolisien sijaan. Täysautomaattiseksi päivitetty Riot Gun jauhaa vihollisia siihen malliin tehokkaasti, että ruudunpäivityskin alkaa nikottelemaan. Ylipäänsä nopeatempoisempi taistelu sijoittuu useimmiten areenamaisille alueille, joiden välillä harrastetaan pientä parkouria hyppien, pomppien ja tarttumaköyttä hyödyntäen.

Viholliset voi nyt myös lopettaa erityisellä liikkeellä, joka mörkötyypistä riippuen antaa Lo Wangille väliaikaisen "hurmeaseen" hyödynnettäväksi. Nämä vaihtelevat jäädyttävistä kranaateista laserdiskopalloihin ja niin edelleen, joten sikäli valikoimaa riittää. Vihollisvalikoimat ovat hakeneet identiteettiään kiinalaisista ja japanilaisista demonihahmoista, ja käyvät päälle armotta, mutteivat yleensä kestä tuhottomasti osumaa hajotessaan verisiksi kappaleiksi.

Parhaimmillaan Shadow Warrior 3 on silloin, kun Lo Wangin asearsenaali kasvaa ja areenoilla voi juosta taukoamatta tulittaen vasemmalle, oikealle, ylös ja alas. Liikkuminen on pääosin hyvin sulavaa, eikä pysähtelyyn ole juuri tarvetta. Nopea tempo muuttuu tosin välillä sen verran sekavaksi, että kaiken huomioiminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi. Normaalilla vaikeustasolla tämä ei ole ongelma, sillä Lo Wang kestää kohtalaisesti osumaa eivätkä parannuspulikat ole koskaan kaukana. Harmillisesti lyhyen kampanjan jälkeen tarjolla ei ole areenatiloja, uusia pelimuotoja tai muutakaan ekstraa.

Shadow Warrior 3 on värikäs, hurmeinen ja karsittu kokonaisuus edeltäjiinsä nähden. Sen tempo on ajoittain henkeä salpaavaa, mutta loppu koittaa turhan pian. Kirjoitushetkellä 45 euron hintaisena se on sisältönsä puolesta turhan kallis, mutta jos sadan tunnin eepoksille ei yksinkertaisesti ole aikaa, Lo Wangin uusin seikkailu voi olla hyvä välipala. Kakkosen kaltaista peliä odottavat pettyvät taatusti.