Alan Wake Remastered

Suomalaisen peliteollisuuden pitkäaikainen toimija Remedy Entertainment on pitänyt pelialan katseen Espoon suunnassa vuonna 2001 julkaistusta ensimmäisestä Max Payne -räiskinnästä alkaen, ja toissa vuonna ilmestynyt surrealistisensähäkkä Control kuului ansaitusti pelivuoden 2019 kehutuimpiin julkaisuihin. Yksi Remedyn kiinnostavimmista julkaisuista näki kuitenkin päivänvalon vuonna 2010, kun kauhuihin sotkeutuvan kynäniekan seikkailuja seuraava Alan Wake ilmestyi Microsoftin kanssa lukkoon lyödyn diilin seurauksena PC-tietokoneille sekä Xbox 360 -konsolille. Kyseisen sopimuksen rauettua Remedy sai ikonisen kauhukirjailijan oikeudet takaisin itselleen, ja nyt myös pleikkareilla ja Switchillä peleistään nauttivat pääsevät kokemaan, mistä Petri Järvilehdon ohjaamassa ja Sam Laken kynäilemässä Alan Wakessa on kysymys.

Jo vuonna 2005 ensimmäistä kertaa esitelty Alan Wake ehti kokea viisivuotisen kehitystaipaleensa aikana melkoisesti muutoksia, joista merkittävin oli avoimen pelimaailman kaventuminen huomattavasti lineaarisemmaksi ja juonivetoisemmaksi seikkailuksi. Kyseinen ratkaisu ei tyydyttänyt hypejunassa pisimpään roikkuneita pelaajia, ja Alan Wake keräsi kehujen ohella vähemmän positiivisiakin arvioita; sittemmin peli on onnistunut keräämään harteilleen kulttimaineen viitan. Vuosikymmentä myöhemmin tapahtuva uudelleenjulkaisu osuu avoimen maailman seikkailuistaan muistuttavan konsolisukupolven auringonlaskuun ja uusien konsolien alkutaipaleelle, ja napakasti etenevä episodimuotoinen kauhukerronta erottautuu pelivuonna 2021 kiinnostavasti edukseen nykypeleistä.

Alan Wake alkaa, kun näyttelijä Ilkka Villin kasvonpiirteillä varustettu nimikkosankari saapuu lepolomalle Bright Fallsin idylliseen pikkukaupunkiin uuden alun toivossa. Painajaisunista ja tyhjän paperin kammosta kärsivä Alan on kyllästynyt sekä yli-innokkaisiin faneihin että uraansa, vaikka kieltämättä sen seuraavan menestysromaanin rustaaminen kiinnostaisi. Alan kuitenkin joutuu kohtaamaan omat painajaisensa, kun miehen mielikuvituksesta karanneet kauhut alkavat juoksennella Bright Fallsin idyllisen jylhissä metsämaisemissa, ja Alice-vaimokin katoaa. Mitä oikein on tekeillä?

Päätoimittaja Markus Hirsilän diggaaman Stephen Kingin tarinoiden kirjoittamisteemoista ja itsetietoisesta kauhusta innoittunut Alan Wake sekoittaa varsin ennakkoluulottomasti Twin Peaks -henkistä surrealistista pikkukaupunkikuvausta kingiläiseen kauhukerrontaan, ja erikoinen tarina on ehdottomasti edelleen kokemisen arvoinen kaikessa monitasoisuudessaan. Öisin tapahtuvat toiminnallisemmat toimintakauhukohtaukset saavat vastapainokseen mainioita rauhallisempia kohtia, joissa Alan selvittää Bright Fallsin salaisuuksia paikallisten kanssa rupatellen. Näissä kohdissa jännityselementit ja kauhukuvasto sekoittuvat kiinnostavalla ja perikingiläisellä tavalla arkisiin tapahtumiin. Kerrontaa ovat höystämässä myös Alanin öisin löytämät käsikirjoitussivut, jotka avaavat kiusoittelevalla tavalla tulevia tapahtumia.

Myös pikkutunneilla omia levottomia aiheitaan jauhavat radiokanavat ja televisio-ohjelmat vahvistavat pelin omintakeista ja nyrjähtänyttä tunnelmaa David Lynchiltä lainatuin opein. Tarinalliset lisäulottuvuudet tarjoavat näin retrospektiivistä näkökulmasta kiinnostavia viittauksia Remedyn myöhempiin peleihin eli vuonna 2016 ilmestyneeseen Quantum Breakiin sekä Controliin, jotka ilmeisesti kuuluvat Alan Waken kanssa samaan Remedy-universumiin. Remasterointiin on ujutettu mukaan Alan Waken kummatkin The Signal- ja The Writer -lisäosat Laken kommenttiraitaa unohtamatta, jonka kiinnostavat höpinät voi kytkeä päälle pelin valikoista milloin tahansa pelaamisen aikana. Pelipaketissa riittää sekä Wake-muistojaan verestäville että ensimmäistä kertaa Alanin matkaan lähteville pelattavaa, kuultavaa ja pohdittavaa.

Aikoinaan jonkin verran närää aiheuttanut suunnitteluratkaisu, jonka myötä Alan Wake muuntui kehitysaikanaan avoimen maailman seikkailusta lineaarisemmaksi episodimuotoiseksi pelielämykseksi, näyttäytyy nykyhetkessä hyvin erilaisena kuin ilmestymisaikanaan. Jakso kerrallaan ilmestyneet Telltalen pelit tekivät myöhemmin 2010-luvulla läpimurtonsa, ja remedyläiset ovat näin jälkikäteen katsottuna olleet aikaansa edellä esitellessään Alan Wakessa episodimuotoista pelikerrontaa. Noin tunnin-puolentoista mittaisiin pätkiin jaettu Alan Wake etenee kiinnostavasti ja koukuttavasti jakso kerrallaan, ja episodit ovat sisällöiltään varsin monipuolisia ja jännittäviä toimintaseikkailuannoksia.

Näyttävää kuvakerrontaa ja laadukasta ääninäyttelyä pursuavat mutta kieltämättä runsaat välinäytökset ovat komeaa katsottavaa, vaikka hahmomallit ovatkin ajoittain karuhkon näköisiä. Myös käytettävien esineiden ja laitteiden ympärille ilmestyvät harmaat hakasulkeiset muistuttavat kömpelyydessään turhankin korostetusti vuosikymmenen takaisista suunnitteluratkaisuista. Sitä vastoin Uuden Englannin vehmaista metsistä ja ruskaisesta kauneudesta lainaavat maisemat järvineen ja vuorineen tarjoavat upean näyttämön päiväsaikaan tapahtuville kohtauksille, mutta remasterointiin hiotut valaistukset tekevät vuoden 2010 standardeilla komeasta alkuteoksesta todella näyttävän tapauksen nykymittareillakin. Ainoa suurempi totuttelun aihe 11-vuotiaan pelin kanssa liittyy yleiseen kuvakulmaan, jossa Alan on sijoitettu lähemmäksi ruudun oikeaa kulmaa. Teknisesti meno on nelospleikkarilla riuskan ongelmatonta pelin vikkelien latausaikojen ja entisestään viritetyn ulkoasun ansiosta.

Alanin taskulampun valossa tapahtuva seikkaileminen ja Alania tervehdyttävät valonlähteet luovat synkissä painajaisissaan seikkailevan miehen edesottamuksiin toivoa kaikessa komeudessaan. Laadukkaasti ja edelleen mekaniikallisesti hyvin toteutettu taskulampun heiluttelu on yhdistetty taidokkaasti synkkien yömaisemien tutkimiseen, kun valossa näkyvällä erikoismaalilla sudittuja nuolia seuraamalla Alan voi löytää tiensä uusien salaisuuksien jäljille. Valolla Alan voi heikentää päälle käyviä varjopetoja, jotka voi tulittaa revolvereilla ja haulikoilla takaisin varjojen maille. Valonheittimellä paukautettu valoammus taas tekee kerralla selvää useammastakin varjovihusta näyttävän kamera-ajon kera.

Huomaa kyllä, että Remedy osaa Max Payne -pelien luotiaikaominaisuuden kanssa leikittyään tuottaa näyttäviä toimintakohtauksia, vaikka Alan Waken mittelöt jäävätkin pienimuotoisuudessaan jälkeen Max Payne- pelien hidastetuista luotimyrskyistä ja Controlin surrealistisella kuvastolla höystetyistä taisteluista. Alan Waken taistelut tuovat pikemminkin mieleen pikemminkin Resident Evil 4 -pelin taistelut, joissa pelaajan tulee väistellä vihollisten lähitaisteluiskuja ja ottaa näihin etäisyyttä paremman tähtäyskulman toivossa. Helpoimmilla vaikeustasoilla peli syytää pelaajan suuntaan ammuksia ja patteripakkauksia, mutta räiskintä taskulampun valossa vaatii varusteista huolimatta keskittymistä.

Alan Wake Remastered tarjoaa erinomaisen tilaisuuden tarkistaa, missä kunnossa kauhukirjailijan seikkailu on. Kyseessä on yllättävän arvokkaasti ikääntynyt ja omintakeinen palanen suomalaista pelihistoriaa, jonka kunniaksi en lähtisi torille tai Tampereelle mutta sitäkin innokkaammin Bright Fallsiin syyslomalle!