Shin Megami Tensei III Nocturne HD Remaster

Vuonna 1987 debytoinut Megami Tensei on kotimaassaan Japanissa verrattavissa Final Fantasyn tai Dragon Questin kaltaisiin roolipelijättiläisiin, vaikka myöhemmin länsimaissa Shin Megami Tensei -nimellä tunnetun sarjan pelit liikkuvatkin huomattavasti vähemmän perheystävällisillä vesillä okkultistisine ja synkkine tarinoineen. Shin Megami Tensei -sarja on viime vuosina jäänyt kuitenkin harmittavasti kurkkimaan verhoista, kun SMT-helmoista omaksi sarjakseen karannut Persona-brändi on pitänyt huikeine Persona 5 Royaleineen roolipelaajat tyytyväisinä.

Atlus-pelitalon kruununjalokivisarja on kuitenkin tekemässä paluuta parrasvaloihin, kun pitkään varrotun vitososan julkaisu lähenee vihdoinkin. Tälle vuodelle lupailtua suurroolipeliä on kirittämässä nykylaitteille ilmestyvä Shin Megami Tensei III Nocturne HD Remaster, joka tuo PS2-aikakauden omaleimaisen roolipeliklassikon nykypelaajienkin ulottuville.

Alun perin vuonna 2003 Japanissa ilmestynyt ja vuonna 2005 Euroopassa Lucifer's Call -lisänimellä julkaistu Shin Megami Tensei III Nocturne alkaa jännitystä ja kauhua pursuavassa Tokiossa, jossa kuolemankultit järjestävät tuhoisia mielenosoituksia. Pelaajan itsensä nimeämä päähenkilö on sopinut tärskyt opettajansa kanssa hylättyyn sairaalaan, jonka katolla päähahmo saa kuulla kansankynttilän olevan juuri käynnistymässä olevan maailmantuhon airut. Apokalypsin tiimellyksessä päähahmo saa itselleen demonivoimat, joille tulee luonnollisesti käyttöä maailmanlopun jälkeisen Tokion valtataisteluissa. Edellä mainituilla ja niin ikään demonivoimat saaneilla uskonlahkoilla on tietenkin omat näkemyksensä siitä, miten hommat tulisi hoitaa puhtaalta pöydältä aloitettaessa. Myös helvetin esikartanoiden alkuperäiset asukit ovat kiinnostuneita maanpäällisen elämän hallitsemisesta.

Visuaalisesti ja teknisesti Shin Megami Tensei III tuntuu niin hyvässä kuin pahassakin yllättävän samalta kuin aikoinaan kakkospleikkarilla - Atlusin ammoinen teknologia on vaihtunut Unity-pelimoottoriin, joka pyörittää alkuteoksen kulmikkaita ja autioita peliympäristöjä tutun yllätyksettömästi. Sitä vastoin ihastelin kolmannen Shin Megami Tensein edelleen kutinsa pitävää visuaalista ilmettä ja riehakkaan okkultistista meininkiä, joiden myötä maailmanlopunjälkeinen Shinjuku pursuaa painajaismaisuudessaan kieroutuneen synkkiä yksityiskohtia.

Myös hahmosuunnittelija Kazuma Kanekon kynästä lähteneet tuttavuudet pitävät vauhdikkaan tarinan liikkeessä heti alusta alkaen, kun hahmokavalkadi esitellään pitkähkön esinäytöksen aikana; kullakin hahmolla on oma kehityskaarensa ja roolinsa tässä maailmanlopun näytelmässä. Kokonaisuus yllättää, riemastuttaa ja kauhistuttaa parhaimmillaan niin aikoinaan paholaisen kutsuun vastannutta veteraanipelaajaa kuin kevyesti uusitulle yölennolle lähtenyttä ummikkoakin. Sitä vastoin näyttävät välianimaatiot ovat jääneet vaille teräväpiirtokäsittelyä, vaikka pelin nimihirviömäisessä otsikossa sellaista luvataankin. Olisin myös olettanut, että välivideot olisi editoitu laajakuvamuotoon, kuten muullekin pelille on tehty.

Synkkä ja häiriintynyt tarina on kestänyt aikaa varsin hienolla tavalla, vaikka kuluneet vuosikymmenet ovat tehneet tehtävänsä alkuperäisen pelin suunnitteluratkaisuille, joista Atlusin tuolloinen kengännauhabudjetti on entistä voimakkaammin näkyvissä. Esimerkkinä voisi mainita juonen kannalta oleelliset kulmakunnat ja luolastot yhdistävät karttaruudut, joissa pelihahmon sijaintia kuvaava pelimerkkimäinen pylpyrä viilettää menemään vähän kömpelösti. Luolastoissa liikkuminen kolmannessa persoonassa muistuttaa PS2-ajan roolipeleistä jäykkine ohjaintuntumineen ja hieman leväperäisesti liikkuvine kameroineen, jotka muodostavat yhdessä ajoittain vähän turhauttavan yhdistelmän. Aiemmin mainittujen Persona-pelien myötä Atlus on onneksi keksinyt roolipeliensä pyörät uudestaan useammankin kerran, ja on vaikea uskoa, että Shin Megami Tensei III ja melkeinpä toimintapelimäisellä vauhdilla eteenpäin posottava vitos-Persona ovat todella saman pelitalon hengentuotteita.

Atlus on kuitenkin pitänyt roolipeliensä keskeisen ominaisuuden samanlaisena: taistelut ovat vuoropohjaisia, ja hieman hämmentävästi juuri niihin kätkeytyy remasteroidun Shin Megami Tensei III:n suurin uudistus. Tekijät ovat viskanneet aikoinaan epäreilun haastavaksikin tituleerattuun klassikkopeliin mukaan Merciful-vaikeustason, joka tekee vuoropohjaisista mittelöistä nimensä mukaisesti aika lailla läpihuutojuttuja. Riviviholliset kaatuvat yhdellä lyönnillä, ja tiettyä elementtityyppiä edustavien vihujen kellistäminen vastaelementtipohjaisella iskulla muuttuu aika turhaksi touhuksi armollisella vaikeustasolla. Toisaalta pelkästä klassikkotarinasta kiinnostuneille pelaajille armollisempi taistelu varmasti sopii, kun juonesta voi nauttia ilman turhaa tasojen keräilyä. Vaikeustasosta huolimatta kokemusta karttuu varsin vauhdikkaaseen tahtiin, ja kykypisteiden nakkelu pelihahmon haluttuihin ominaisuuksiin on tuttuakin tutumpaa roolipelitouhua. Satunnaisesti käynnistyvät taistelut alkavat ilmeisesti peliruudun vasemmassa yläkulmassa käyvän aurinkokellon mukaan, mutta peli ei juuri selitä taisteluiden kellottamisen salaisuuksia.

Maailmantuhon jälkeisessä Tokiossa voi järjestää päivystävien demoneiden kanssa myös astetta rauhallisempia turpakäräjiä, joiden myötä sankari voi maanitella uusia kavereita seikkailemaan ja taistelemaan muita demoneita vastaan. Demonisuunnittelu on tuttua Shin Megami Tensei -kuvastoa eri kulttuureista ja jumaltaruista lainattuine hahmoineen, mutta vanhoja tuttuja hahmoja on tietysti kiva nähdä; sama sekava seurakunta lienee nykypelaajalle tuttuja Persona-sarjan niin ikään kerättävinä Persona-olentoina.

Maininnan arvoisena uudistuksena on hyvä tuoda esille myös suspended save -toiminto, jonka myötä pelin vaikkapa luolastossa keskeyttävä pelaaja voi palata ongelmitta täsmälleen samoille nurkille seuraavalla pelikerralla. On kuitenkin hyvä muistaa, että kerran avattu suspended save -tiedosto tuhoutuu, joten luolastokierrokselle palanneen pelaajan pitää muistaa jolkottaa tallentamaan peliään virallisesti tuttujen muistisäiliöiden luokse. Yhden lisätarinanäytöksen ohella uutta materiaalia edustaa pelaajan mahdollisuus valita, kohtaako seikkailun aikana joko Devil May Cry -tappelupukari Danten tai Atlus-sankari Raidou Kuzunohan.

Shin Megami Tensei III Nocturne HD Remaster on teknisesti vähän tunkkainen tuulahdus vuosituhannen alusta, vaikka uusi vaikeustaso ja astetta rennompi suspended save -tallennusmahdollisuus maittanevatkin kolmanteen Shin Megami Tenseihin vasta nyt tuttavuutta tekeville pelaajille. Hieman yllätyksettömästi toteutettu remasterointi luo kuitenkin vanhalle SMT-fanille toivonkipinän siitä, että Atlus saattaisi ottaa muutosleikkiin mukaan Digital Devil Saga -sarjan ja Raidou Kuzunohan sooloseikkailut, jotka ansaitsivat niin ikään kasvojenkohotuksen nykylaitteilla.