Airborne Kingdom

Jouluna 2020 Epicin yksinoikeudella julkaistiin mielenkiintoinen indiejulkaisu Airborne Kingdom. Epicin yksinoikeudet ovat yleensä signaali keskimääräistä korkeampitasoisesta teoksesta, ja näin on tälläkin kertaa. Tarjolla on todella maaginen, joskin lyhyehkö elämys.

Pelaaja ohjastaa itämaisen retrofuturistista lentävää kaupunkia, jonka tehtävänä on yhdistää valtakunnan kuningaskunnat yhden lipun alle. Tätä varten kaupungin on kuljettava kartalla, suoritettava tehtäviä, kerättävä resursseja sekä tietysti kasvettava. Pakettia ei ole rakennettu turhan monimutkaiseksi, joten rytmityksen tasapainottaminen on ollut helppoa. Vaikka liikkuvia osia on (kaupungin propellien lisäksi) vain kourallinen, on pelaajalla jatkuvasti jotain tekemistä.

Kaupunki pystyy keräämään resursseja matkaamalla riittävän lähelle kartalla oleva resurssin lähdettä, ja lähettämällä matkaan pienkoneiden kyydissä olevia työläisiä. Jokainen metsä, kaivos, keidas tai muu kohde tyhjenee nopeasti ja palautuu hitaasti, joten pelaajan tulee olla jatkuvasti metsästämässä seuraavaa lähdettä. Resursseja on kahdeksan: kaupunkilaisten tarvitsema vesi ja ruoka, hyvin niukkakulutuksisen moottorin hiili sekä viisi puun ja saven kaltaista rakennusresurssia.

Tehtäviä antavien kaupunkien ja resurssilähteiden lisäksi kartalta löytyy uusia kansalaisia tarjoavia kyliä, teknologiaksi vaihdettavia aarteita sekä kaupungin kuviointiin soveltuvia väriaineita. Uudet kansalaiset hyppäävät ainoastaan onnellisen kaupungin kyytiin, joten kansa on syytä pitää paitsi ruoassa ja vedessä, myös sirkushuveissa. Asuntojakin olisi syytä olla, jotta ihmiset eivät jää kaduille nurkumaan tyytymättömänä.

Asuintönöjen lisäksi kaupunkiin voi rakentaa resursseja säilöviä varastoja, tuotanto- ja tutkimuslaitoksia, laukaisuterminaaleja resurssinkerääjille sekä tietysti kaupunkia kannattelevia lentohärpättimiä. Tönöjä ei voi lätkiä täysin mielivaltaisesti, sillä mitä kauemmaksi keskellä sijaitsevasta tukipisteestä rakennus tehdään, sitä enemmän se vääntää kaupunkia vinoon. Liian kenossa kulkeminen tuottaa tyytymättömyyttä.

Uusien rakennusten ja bonusten kehittäminen on kaksivaiheista. Ensin pelaajan on ostettava piirustukset muilta kuningaskunnilta ja sitten vielä kehitettävä se käyttöön. Osa teknologioista tarjoaa yksinkertaisia prosenttibonuksia, mutta varsin nopeasti käyttöön avautuu erilaisia tuotantoa, tyytyväisyyttä tai muita ominaisuuksia parantavia rakennelmia.

Pelaaja voi rakentaa kahdenlaisia moottoreita: nostetta ja työntövoimaa parantavia siipilaitteita. Kaupungin kasvaessa nostetta tarvitaan yhä enemmän, jotta paketti pysyisi ilmassa. Nosteessakin etäisyys tukikeskipisteestä vaikuttaa, sillä kaukana olevat nostimet voivat vääntää kaupunkia vinoon. Massan kasvaessa myös ilmanvastus kasvaa, joten etanavauhdin välttämiseksi myös työntömoottorit tulevat pian tarpeellisiksi.

Kaupungin väkiluvun kasvaessa porukka tulee nirsommaksi, joten asuinalueille pitää tuottaa yhä enemmän erilaisia palveluita. Ihmiset voi jättää joksikin aikaa tyytymättömiksi, mutta pian väkiluvun kasvu ja sitä myötä edistyminen hyytyy. Dynamiikka toimii erinomaisesti, sillä aina jokin resurssi tai kaupungin ominaisuus toimii kehityksen pullonkaulana. Homma pysyy hyvin näpeissä, sillä aikaa voi nopeuttaa tai pysäyttää tilanteen mukaan.

Kartan aarteita tulee jahdattua hieman kauempaakin, sillä tutkimalla hieman etäisemmätkin saaret on kaikki bonukset mahdollista napsia mukaan. Käytössä oleva kartta piirtyy automaattisesti jonkin matkan päähän, mutta tähyilemällä itse horisonttiin on saaret mahdollista erottaa vielä kauempaa.

Esteettisesti Airborne Kingdom on aivan poikkeuksellinen. Itämainen tuhannen ja yhden yön satujen magiaa henkivä tunnelma säteilee niin grafiikan kuin äänimaailman puolella. Twitterin perusteella jotkut käyttävät pelin ääniraitaa jopa joogamusiikkina. Päivä kääntyy illaksi ja yöksi, millä ei ole vaikutusta pelimekaniikkaan, mutta öinen lentävä kaupunki on niin komea, että itkettää.

Tästä voisi haluta melkein DLC:n, sillä ainoa valittamisen aihe on rajoitettu kesto ja kaupunkielementtien määrä. Tämäkin on kyseenalainen kritiikki, sillä juuri sopiva minimalismi tekee pelaamisesta vetoavaa. Minimalismi ei ole pienen budjetin indieköyhäilyä, vaan harkittua rajaamista.

Jotain todella kutkuttavaa tässä todella on, sillä leijuvat rakennelmat tulevat uniin. Surrealistinen teema sekä seikkailu- ja rakentelupeliä ovat todella kiehtova yhdistelmä. Olisinpa itsekin lentävän kaupungin kyydissä!