Evil Genius 2: World Domination

Pidätkö elokuvista Itse ilkimys, Austin Powers, James Bond ja peleistä Theme Hospital, Overlord, Dungeon Keeper ja Tropico? Jos vastaus on kyllä, on Evil Genius 2 mieleesi. Pelaaja omaksuu superpahiksen roolin, joka haluaa saavuttaa maailmanvaltiuden. Mukana on runsaasti populaarikulttuuriviittauksia, hyvää komediaa, toimivaa pelimekaniikkaa ja hieno yleinen pelisuunnittelu tekevät kaikki yhdessä viihdyttävän jatko-osan.

Evil Genius 2: World Domination nojaa useampaan kulmakiveen. Ensimmäinen ovat työntekijät, joita ilman ei pääse mihinkään. Lisää rekrytoidaan jatkuvasti automaattisesti, mutta rahalla saa hankituksi uusia nopeammin. On huolehdittava työntekijöiden tarpeista, kuten unesta, ruoasta, mielialasta ja niin edelleen. Työntekijät voivat harjoitella erillisissä huoneissa neljän kategorian spesialisteiksi, kuten muun muassa teknikoiksi, tutkijoiksi, sotilaiksi ja kasinon henkilökunnaksi. Jokaisessa kategoriassa on useita eri ammatteja valittavaksi. Iso osa pelaamista on näiden eri kategorioiden avaaminen käyttöön pelin edistyessä. Se toinen kulmakivi on tutkimus, kunhan vain on niitä tutkijoita. Sitten on mahdollista tutkia uusia rakennuksia ja saada erilaisia parannuksia. Kolmas kulmakivi on maailmankartta, joka tuo mieleen Xcomin. Kaksinaisuus tukikohdan rakentamisen ja maailmankartan kesken on todettu toimivaksi ennenkin, ja se toimii myös nyt. Pelaaja rakentaa tukikohtia eri puolelle maailmaa, ja voi sitten suorittaa tehtäviä, kuten pankkien ryöstämistä ja koneiden alas ampumista. Valitettavasti kaikki esitetään maailmankartalla tekstinä, mutta samassa paikassa tehdään rahaa, jolla puolestaan voi vähentää sitä tasoa, miten intensiivisesti pahikset pelaajaa etsivät. Kolmas kulmakivi on itse superpahis.

Valittavana on neljä pelattavaa hahmoa, joista jokaisella on ajateltu pelattavan eri tavalla. Tarjolla on kaikkiaan neljä kampanjaa, joista jokainen eroaa muista hieman niin teeman, tarinankerronnan kuin tavoitteidenkin puolesta. Toisin sanoen Evil Genius 2: World Domination tarjoaa riittävästi uudelleenpeluuarvoa. Mikäli pelaa Maxilla, voi rekrytoida enemmän työntekijöitä, ja ansaita runsaasti enemmän kultaa muihin verrattuna. Vakoojamestari Emma istuu robottituolissa, ja ideana on jallittaa vihollisen vakoojia muita helpommin, ja olla maailmankartalla tehokkaampi. Valitsin ensimmäisellä kierroksellani Zalikan, joka on paha tutkija. Painopiste on ansoissa ja tutkimuksessa. Ansat ovat aina tällaisten pelien kohokohtia, eikä Evil Genius 2 ole poikkeus. Pelimekaanisesti eri osa-alueet nivoutuvat yhteen tavalla, joka on paitsi viihdyttävä myös koukuttava. Sekään ei haittaa, että toteutus on värikäs, kulmikas ja yksinkertainen.

Kun vihollinen hyökkää tukikohtaan, on annettava alamaisten, erityisten sankarihahmojen, ansojen ja superpahiksen hoitaa tilanne. On niin ikään mahdollista painaa isoa punaista kolmiota, joka käynnistää hälytyksen. On aina hauskaa katsella ihmisten säntäilevän joka suuntaan sotilaiden etsiessä tunkeilijoita. Näiden tunkeilijoiden taidot tietenkin riippuvat valitusta vaikeustasosta, kuinka pitkällä tarinassa on ja kuka on hyökkäämässä. Tavoitteena on kuitenkin aina tappaa superpahis, ja tehdä tuhoa tukikohdassa. Joskus yrityksenä on sytyttää tukikohdassa tulipaloja, kiinnittää räjähteitä reaktoreihin tai varastaa kultaa. Tavoitteesta riippumatta moista ei saa antaa tapahtua. On siis kaiken aikaa vahdittava niin maailmankarttaa kuin tukikohtaansakin. Joskus hyökkäyksen tunnistaa etukäteen, joskus siitä ilmoitetaan selvästi, mutta joskus salavihkaisestikin joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Tällöin tuho on aina pahinta.

Merkittävä osuus Evil Genius 2: World Dominationin peliajasta kuluu maailmankartan ja oman tukikohdan välillä. Melkein jokainen maailmankartalla tehty operaatio tuottaa tappioita kuolleina, ja he eivät tokikaan koskaan palaa takaisin tukikohtaan. On siis mietittävä milloin, missä ja miten omia resursseja käytetään operaatioihin oman tukikohdan ulkopuolella. Jos lähettää kokonaisen osaston ulos tehtävään samaan aikaan kun superagentti hyökkää omaan tukikohtaan, tulee suuria vaikeuksia. Vihollisen agentteja on monenlaisia, ja ne voivat avata ovia, sabotoida ansoja ja sytyttää puolet tukikohdasta tuleen. Onkin tärkeää ylläpitää tasapainoa tukikohdassa olevan, ja tehtävää suorittamassa olevan joukon kesken. Peli on silti varsin armelias, ja selviytyminen on mahdollista, vaikka pahalta näyttäisikin. Ainoa ehdottomasti vältettävä asia on, ettei oma superpahis saa kuolla taistelussa.

Evil Genius 2: World Dominationista jäävät parhaiten mieleen sen yksityiskohdat. Niitä on liikaa tässä listattavaksi, mutta niiden mukanaolo tekee pelaamisesta parempaa. Muita vahvuuksia ovat mahtava huumori, hyvä pelimekaniikka ja retroileva ulkoasu. Heikkouksiakin jo aiemmin mainittujen lisäksi on. Saaria valittavaksi oman tukikohdan sijainniksi on liian vähän. Lisäksi erilaiset supervoimat eivät ole täysin selvät pelaajalle itselleen. Asioiden kertominen pelaajalle toimii pääosin hyvin, mutta ei aina. Käyttöliittymä tarvitsee päivityksen.

Evil Genius 2: World Domination tuntuu hieman siltä kuin pelaisi pahiksena lapsiystävällisessä Austin Powersissa. Meno on tuhmaa, kummallista, hauskaa, haastavaa, kaoottista ja kaikki henkilöhahmot ovat karikatyyrejä ja kliseekokoelmia. Kysymyksessä on juurilleen uskollisena pysyttelevä hyvä peli, joka ehkä kaipaisi enemmän jotain todella uutta.