Call of the Sea

Yksi omista elämänfilosofioistani on se, kuinka parisuhteeseen kuuluu kolme erillistä elämää: molempien osapuolien omat elämät, sekä se yhteinen elämä. Vaikka aluksi ei siltä vaikutakaan, Call of the Sea luotaa osaltaan tätä näkökulmaa historiallisen pulp-tarinan keinoin. Suurimmaksi osaksi tarina hyödyntää H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaa, mutta synkän kauhustelun sijaan Call of the Sea tihkuu seikkailua, löytämistä ja ihanan ihanaa mystiikkaa.

Pelin päähahmo Norah Everhart saapuu pienelle saarelle Tahitin lähellä saatuaan mieheltään Harryltä eriskummallisen lähetyksen. Norahin sairauteen parannuskeinoa etsimään lähtenyt Harry lähetti nimittäin vaimolleen kirjeen, johon mukaan oli paketoitu mystiseltä vaikuttava rituaaliveitsi, sekä omakuvan mukana saaren koordinaatit. Niinpä Norah lähtee pelottomasti etenemään kohti paikallisten suuresti pelkäämää saarta.

Vaikka intron perusteella voisi kuvitella Call of the Sean olevan silkka tarinallinen kävelytuokio, todellisuudessa peli ammentaa isosti esimerkiksi Mystin ja muiden ongelmanratkaisuun keskittyvien pelien laarista. Aloitusjakson lisäksi kuuteen eri osaan jakautuva tarina sisältää parhaimmillaan todella kinkkisiä aivopähkinöitä, jotka ratkaistakseen asioita joutuu usein ajattelemaan kehittäjän nimen mukaisesti laatikon ulkopuolelta.

Jokainen jakso sisältää yhden suuremman pulmann, jonka ratkaiseminen vaatii lukuisien pienempien ongelmien ratkaisua. Hieman hämmentävästi vaikeimmat aivonrusauttajat tulevat vastaan jo pelin ensimmäisellä puoliskolla. Esimerkiksi kolmosjaksossa vastaan tulevat Cthulhun urut saavat pään savuamaan melkeinpä turhautumiseen asti. Toisaalta, kun ratkaisu lopulta löytyy, kyseinen ongelma onkin sitten ihan kertakaikkisen nerokas ja audiovisuaalinen palkinto ratkaisusta on vähintäänkin vaivan arvoinen. Vaikka pelin muut pulmat eivät urkujen mysteerille vaikeudessa pärjääkään, ne ovat silti hyvin suunniteltuja ja sopivan haastavia, minkä lisäksi ne palkitsevat kerta toisensa jälkeen.

Call of the Sea on kehittäjätiiminsä ensimmäinen peli, mikä näkyy karheina reunoina siellä täällä. Aivan alkumetreillä sinänsä mielenkiintoista tarinaa kerrotaan todella kömpelösti selittäen, mutta jo kakkosjaksosta eteenpäin tarinan kuljetus alkaa toimimaan ihan eri tavalla. Jaksot myös juoksuttavat pelaajaa ongelmien perässä paikoin turhauttavasti, vaikka puzzlekokonaisuudet pääsääntöisesti ovatkin suhteellisen pienellä alueella. Pariin otteeseen peliä ladatessa hahmo latautui seinien sisään ja niin edelleen. Peli myös loppuu turhan lyhyeen: kerrankin jäin kaipaamaan lisää muutaman jakson verran.

Niinpä Call of the Sea on arvioitava kokonaisuutena ja on pakko tunnustaa, että loppuratkaisussa olin aivan myyty ja valmis palaamaan saarelle uudestaan puuttuvia salaisuuksia etsimään. Onpa tarjolla myös vaihtoehtoinen loppuratkaisukin. Kaikki paranee mitä pidemmälle peli etenee, jopa pelin ulkoasu saa kakkosjakson aikana piristysruiskeen ja kolmosjaksosta eteenpäin meno onkin todella kaunista ja yhtä aikaa jännitystä herättävää. Norahin ääninäyttelijä on kerta kaikkiaan hurmaava, ja käyttöliittymä on kaikessa yksinkertaisuudessaan äärimmäisen toimiva.

Niinpä arvosana onkin jotain muuta kuin mitä olin ensimmäisen tunnin perusteella valmis antamaan. Call of the Sea on selkeä rakkausprojekti, jota on lähdetty rakentamaan pala kerrallaan, samalla pelistä itsestään oppien. Hirvittävän kaunis tarina on pakko kokea itse - kuten myös ne Muinaiset Urut. Kokonaisuutena peli on äärimmäisen tunnelmallinen, surullinen ja viehättävä paketti, joka kannattaa ehdottomasti kokea.