Pokémon Shield + Expansion Pass

Pokémonit jatkavat menestyksekästä marssiaan vuodesta ja pelaajapolvesta toiseen, vaikka askel ei ole hiljan kantanut ihan yhtä menestyksekkäästi kuin parhaimpina aikoina. Switchille syksyllä 2019 ilmestyneistä Swordista ja Shieldistä uumoiltiin ensimmäistä kunnollista kolmiulotteista taskuhirviöjahtia. Toisin kuitenkin kävi, sillä uudesta ulottuvuudesta huolimatta Sword ja Shield nojasivat monen pelaajan mielestä liiaksi vanhojen kaksiulotteisten pelien rakenteeseen. Pelikaksikosta oli jäänyt uupumaan iso joukko fanien kaipaamia pokémoneja.

Game Freak ja Nintendo ovat kuitenkin julkaisseet kuluneena vuonna täysin uuden Pokémon-eepoksen sijaan Swordiin ja Shieldiin kaksi isoa lisäosaa, jotka ovat pitäneet fanit kiireisinä ja ilmeisen tyytyväisinä. Viimeisimmän Pokémon-seikkailun missanneet voivat livahtaa nyt vaivattomasti kyytiin mukaan, sillä Sword ja Shield ovat saapuneet lisäseikkailut niskassaan niin eShopiin kuin pelikauppojenkin hyllyille. Tämä arvostelu on tehty lisäosapassilla jatketun Shield-version pohjalta.

Brittihenkiselle Galar-mantereelle sijoittuva seikkailu alkaa tuttuun tapaan pikkukylästä, jossa pelaajan nimeämä ja luoma sankari aloittelee mestaruuteen johtavaa Pokémon-taivaltaan. The Isle of Armor- ja The Crown Tundra -lisäosat tuovat Galariin uusia nurkkia, pokémoneja ja muuta kivaa kiitettävässä määrin. Pelaaja voikin peruspelin alkuseremoniat setvittyään reissata vaikka saman tien uusiin seikkailuihin, jos mieli tekee. Lisäosat on asennettu valmiiksi peliin ja uusille alueille menemisen mahdollistavat junaliput odottavat käyttämistään pelihahmon lompsassa, joten sivuseikkailut voi aloittaa ilman latailuja tai muita toimenpiteitä.

Yläkulmasta seurattava ja putkessa etenevä seikkailu etenee kauniihkosta kolmiulotteisesta grafiikastaan ja kiinnostavista uudistuksista huolimatta varsin tutulla tavalla, eikä Game Freak ole vieläkään mennyt päätyyn asti täysin avoimen pelimaailman kinkereihin. Latausajat halkovat menoa tuttuun tapaan alueelta toiselle siirryttäessä, mutta kaunis hahmo- ja maisemasuunnittelu pelittävät kivasti. Valitettavasti vuoropohjaisissa taisteluissa tönköt animaatiot ja pokémonien ponneton ääninäyttely kiinnittävät pelaajan huomion itseensä. On toki epärealistista odottaa, että sadoille olennoille olisi äänitetty yksilölliset murahdukset ja älähdykset, mutta konemainen ininä kuulostaa kiusallisen kehnolta.

Sitä vastoin neljän pelaajan yhteiset Max Raid Battles -mittelöt suunnattoman suureksi vahvistunutta villiä Pokémonia vastaan ovat hauskoja ja jännittäviä, vaikka lopulta nekin ovat vain yksi uusi keino kirnuta kokemuspistekarkkeja omalle hirviösakille. Kaupunkien terveyskeskuksista ja kaupoista ostetaan tuttuun tapaan parannuspalveluita ja uusia varusteita. Pokémon Shieldin peruskaava ja peliympäristöt muistuttavat kiusallisen paljon kaksiulotteisista edeltäjistä, eikä viimeisin Pokémon-peli tuo sarjaa kolmanteen ulottuvuuteen kauhean uudismielisesti.

Avoimet ja Pokémoneja vilisevät Wild Area -pelialueet toimivatkin lopulta Swordin ja Shieldin suurimpana uutena vetonaulana. Heikoimmillaan Wild Areat jäävät tyhjiksi avoimiksi tiloiksi, joiden paljaat maastografiikat ja samojen esineiden kerääminen tekevät touhusta aivan liian rutiininomaista. Toisaalta taas Game Freak osaa tuoda pyörien tai Pokémonin selässä reissaamisella touhuun ihan uusia tasoja, ja pelaajan uteliaisuuden keräilyvietin saa heräämään tuttuun tapaan ruohikossa möyrivillä Pokémoneilla. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että varsinkin lisäosat jalostavat Wild Area -konseptia peruspeliä kiinnostavammalla ja omaleimaisemmalla kenttäsuunnittelulla. Maastossa voi myös telttailla oman Pokémon-kaartin kanssa ja kokkailla näille ruokaa suhteellisen hauskan minipelin muodossa. Uusien Pokémonien pyydystäminen, kouluttaminen ja kehittäminen toimivat yhtä koukuttavasti kuin aina ennenkin, mutta kokonaisuus tuntuu nojaavan turhan paljon tutun kaavan pelittävyyteen.

Pokémon-pelien tarinalliset ansiot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta herättäneet harvoin sen ihmeempiä tunteita suuntaan tai toiseen, mutta Shieldin juonelliset omituisuudet pistävät silmään. Pelin mykkä sankari lähtee Pokémon-seikkailuun parhaan Hop-kaverinsa kanssa, ja duoa on kirittämässä Hopin Leon-veli, joka on hallitseva Pokémon-mestari väkivahvan Charizardinsa kanssa. Tarina tuntuu mieluusti keskittyvän koheltavan Hopin kommelluksiin ja Leonin suuntavaistottomuudelle naureskeluun, kun taas oma hahmoni jätettiin varsin usein kokonaan huomiotta, mikä on vähän erikoista pelin päähenkilön ollessa kyseessä. Jos käsikirjoittajat ovat olleet noin mieltyneitä Leoniin ja Hopiin, olisiko jälkimmäisestä hahmosta voinut tehdä suosiolla koko pelin päähenkilön? Pelin kansikuvahirviönä paistatteleva Zamazentakin jää salaperäisyydessään aika äkkiä unohduksiin, vaikka legendaarisen kilpikoiran etsiminen tuokin kokonaisuuteen loppuviimein aika kivasti tarinallista selkärankaa.

Pokémon Shieldin lisäosapassitettu versio tekee vaikutuksen hurjalla tekemisen määrällään. Lisäosilla höystetty kokonaisuus alkaa vihdoin olla niin Pokémonien kuin koluttavien alueiden määrän suhteen sillä tasolla, jota Swordilta ja Shieldiltä aikoinaan oletettiin. Parin vuoden välein ilmestyvän, isomman peruspelin jatkaminen ja täydentäminen uusien seikkailuiden muodossa vaikuttaakin hyvältä ja kiinnostavalta ratkaisulta, joka voi hyvinkin olla koko Pokémon-sarjan tulevaisuuden kannalta keskeinen toimenpide.