Total War: Shogun 2

Total War -pelisarja on käsitellyt montaa erilaista konfliktia ja aikakautta historiassa. Mutta mikään niistä ei ollut itselleni niin mieluinen kuin alkuperäinen Shogun: Total War. Japanin keskiaikaan sijoittuva vääntö eri klaanien välillä toimi niin aihepiirinsä kuin pelimekaniikkansa osalta juuri Total Warin parhailla osa-aluella. Antiikin ja keskiajan versiot kärsivät rintamalinjojen jäykkyydestä ja laajennusten myötä liian suuresta yksikkömäärästä ilman merkittäviä eroja. Empire taas jämähdytti taistelut lähes juoksuhautasodankäynniksi. Siksi sydän onnesta pakahtuen luin Shogunin tekevän paluun. Sen harvat, mutta toisistaan selvästi eroavat yksiköt ja elävä taistelukenttä ovat omasta mielestäni parasta Total Waria.

Kakkososassa asetelmat ovat entisellään. Sotaisien samuraiklaanien johtajat, daimiot, vääntävät sulkakynällä ja katanalla vastakkain Japanin eri alueiden ja lopulta pääkaupunki Kioton hallinnasta. Se ken Kiotoa hallitsee, kruunataan koko Japanin sotaherraksi, Shoguniksi (shogunin paikalle). Pääkaupungin lisäksi on vallattava merkittävä osa Japania, sekä muutama klaanikohtainen sektori. Lyhytkin kampanja tarjoaa tekemistä parhaimmillaan kymmeniksi tunneiksi, joten kestoa Shogun 2 tarjoaa yltäkylläisesti. Eri alueiden erikoisresursseja, diplomatiaa, kaupankäyntiä ja reaaliaikaista sodankäyntiä yhdistävä ydin on edelleen paikallaan. Aiempaa merkittävämpää on nyt hallita tiettyjä sektoreita, sillä ne antavat merkittäviä lisäbonuksia esimerkiksi samuraiden haarniskoihin tai vaikka hevosten laatuun. Eri alueet eivät ole nyt vain automaattisia tuotanto- ja rahantekoyksiköitä vailla identiteettiä. Lisäksi etenkin ensimmäisillä pelikerroilla tutkimusretkeily on tärkeää itselleen sopivan strategian synnyttämiseksi ja uhkien ennakoimiseksi. Omien armeijoiden lisäksi vain kaupungin näkevät mitä ympärillä tapahtuu, joten ilman ninjojen tai vaikka munkkien apua suurikin armeija voi hiipiä takapihalle huomaamatta.

Muiden uudistusten lisäksi myös kenraalit ja komentajat on vedetty uusiksi. Kuninkaallisen veren jatkaminen on edelleen äärettömän tärkeää. Ilman suvun jatkajaa klaani kuihtuu pois. Samoin komentajien hengissä pitäminen palkitaan anteliaasti, sillä kykypuusta sopivasti poimitut ominaisuudet nostavat veteraanit kauas ensikertalaisten yläpuolelle taistelutehossa. Konkari kestää enemmän osumaa, johtaa joukkojaan paremmin ja tarjoaa jopa valtakunnallisia hyötyjä koko klaanille.

Shogun 2:ssa on mukana päivällä ja yöllä käytävien maataisteluiden lisäksi mittelöt myös merien herruudesta. Japanissa meriteknologia eteni varsin eri polkuna euroverrokkeihinsa nähden. Alukset ovat pääasiassa sotilaiden kuljetusta varten, ja vasta myöhäisimmissä paateissa kiinnitettiin huomiota itse aluksen aseistukseen. Niinpä tasaväkisen taistelun ratkaisee sekä soutaminen ja huopaaminen ylivertaista ammuntasuuntaa hakiessa että oikea-aikainen valtausyritys samurain vääntäessä samuraita vastaan laivan kannella.

Reaaliaikainen taistelu on sekä taktista että kaunista. Yksittäisten yksiköiden sijasta komennettavana on kokonaista ryhmiä, joita voi asetella maastoon valitsemansa taktiikan mukaisesti. Erilaiset manööverit toimivat hyvin, ja puolustuksen heikkoja kohtia hyödyntämällä voiton voi korjata epätoivoisemmassakin tilanteessa. Röyhkeästi päin käyvää vihulaista voi rankaista piilottamalla osan joukoistaan korkeaan heinikkoon tai metsään, josta yllätyshyökkäyksen turvin vihollinen ympäröidään.

Silmäkarkkiosastolla kiiltelevät haarniskat ja kaupungit menevät hieman hukkaan, sillä leijonanosa taisteluista vietetään kaukana lintuperspektiivissä. Testikoneella peli pyöri sutjakasti, eikä vaikuttanut merkittävästi Empire: Total Waria raskaammalta, vaikka nätimpi olikin. Ainakin normaalivaikeustasolla hieman sekopäinen tekoäly rokottaa pisteitä taistelupuolesta. Tosin sekin pystyy välillä melkoisiin suorituksiin, kuten täsmälliseen monen linjan yhtäaikaiseen hyökkäykseen.

Ajanmukainen ja mukavasti vaihteleva musiikkiraita on silkkaa parhautta. Mukana on uusien japanilaisten kappaleiden lisäksi tukku ykkösshogunin parhaita.

Shogun 2:n muutokset ovat olleet moninaiset ja harkitut. Kaikkea hyvää on parannettu, ja jahka normaalit korjauskierrokset on tekoälyn, satunnaisen kaatuilun ja jatkuvasti toistuvien komentoäänien kanssa tehty, kädessä on parasta Total Waria aikoihin.