Pac-Man Championship Edition DX

"Tämä on tosi juttu. Rakastettu Pac-Man oli alun perin nimetty Puckmaniksi japanilaisen syömistä muistuttavan äänen ("paku-paku") mukaan. Paku-paku on siis kirjoitusasu äänelle, joka syntyy suuta avatessa ja sulkiessa, eräänlainen nom nom nom, tiedättehän. Ongelma Puckmanin kanssa oli se, että tyhminkin pelihallivandaali keksisi raaputtaa p-kirjaimen muotoon f, jolloin Fuckman valtaisi ennen pitkää kaikki arcadeluolat. Kaukaa viisas Midway vaihtoikin suursyömärin nimen tihutyöturvalliseksi muotoon Pac-Man." Luitte juuri pätkän peliarvostelua, joka referoi elokuvaa, joka sisältää lukuisia viittauksia videopelien maailmaan. Ympyrä on sulkeutunut.

Ennen DX:n pelaamista ajattelin Pac-Manin olevan jo iäkäs vanhus, jota muisteltaisiin lämmöllä mutta jonka seurassa ei pientä nostalgiatrippiä kauempaa viihtyisi. Pac-Manin kolmikymmenvuotista himosyömärin uraa kunnioittaen Namco julkaisi Championship Edition DX:n, joka on paljon isompi juttu kuin mitä C.E:n perään lisätyt kaksi kirjainta antavat olettaa. DX ei ole pelkkä uudelleenlämmittely, jollaisia on vuosien mittaan nähty 12 tusinassa. Se vie Pac-Manin kertarykäisyllä uusiin sfääreihin ja on kerrassaan loistava arcadepeli.

Perustat ovat edelleen tallella: syö pillereitä ja varo haamuja, joita on tällä kertaa hurjasti enemmän tuttua neljää kaapuveikkoa tukemassa. Kentissä on aina tukku nukkuvia aaveita, jotka heräävät takaa-ajoon vasta Pac-Manin pyyhältäessä ohi lähietäisyydeltä. Pistepotin kartuttamiseksi on parasta ottaa perään niin monta haamua kuin mahdollista ennen voimapillerin syömistä. Jatkuvan pakoilun ja useiden läheltä piti -tilanteiden päätteeksi, kun asetelma kääntyy päälaelleen, koko neljänkymmenen aaveen hotkaiseminen on uskomattoman tyydyttävää ja ehdottomasti kokeilemisen arvoista.

Letkajenkan vetämisen ohella on keskityttävä pillereiden ja hedelmien syöntiin, sillä vasta kentän toisen puoliskon tyhjentyessä uudet keltakarkit - ja nukkuvat aaveet - ilmestyvät peliin. Samalla labyrintin kaavakin muuttuu, joten syöpöttely ei ikinä kangistu saman reitin tamppaamiseen. Pelitempon noustessa tappiin selviytyminen tasolle 50 olisi mahdotonta ilman Pac-Manin muutamaa uutta asetta: vaaran uhatessa aika hidastuu ja kuvakulma tarkentuu Pac-Maniin, jolloin pelaajalla on mahdollisuus tarkkaan navigointiin pinteestä pelastuakseen. Umpikujaan jouduttaessa on silti vielä toivoa; liipaisimesta vetämällä pommi pamahtaa, ja kaikki aaveet palaavat koppiinsa hetkeksi.

Pac-Man Championship Edition DX saa pienillä parannuksilla pelaamisen tuntumaan taas niin tuoreelta, koukuttavalta ja hauskalta kuin vuosia sitten. Yhdeksän karttaa ja muutama pelimuoto ovat riittäviä, kunhan muistaa tikuttavansa kymmenen euron arcadejulkaisua. Uudelleenpeluuarvoa löytyy kuitenkin rajattomasti, mikäli kaverilistalta löytyy kilpailuhenkisiä kumppaneita. Omaa tulostaan voi aina parantaa vielä sen yhden kerran - sitten seuraavaksi töihin tai kouluun about kolmen tunnin unilla.