Spelunky 2

Alkuperäinen Spelunky on se peli, jonka pariin on ollut hyvä palata aina uudelleen. Nyt on saatu ilmoille toiminnallisen tasoloikan jatko-osa. Mossmouth on toteuttanut asiantuntijan elkein roguelike-elementit täydellisen pelattavuuden kanssa. Aikoihin en ole näin hyvää videopeliä pelannut.

Spelunky 2 onkin mestariluokan suoritus kenttäsuunnittelunsa osalta. Mukana on kaikki se, mikä teki alkuperäisestä mahtavan, ja lisäksi jo nähtyjä elementtejä laajennetaan. Tarjolla on salaisuuksia, toimintaa, toivoa, epätoivoa ja runsaasti pelin uudelleen aloittamista.

Kuoleminen on Spelunky 2:n keskeinen pelimekaniikka. Vaikeustaso on tapissa, eikä armoa anneta. Haaste ei kuitenkaan ole epäreilu, vaikka joskus julmalta tuntuukin. Valtaosa kuolemistani tapahtui oman huolimattomuuteni vuoksi, ja tämä juuri ajaa yrittämään uudelleen päihittämään pelin.

Kuten jo mainitsin, Spelunky hyödyntää roguelike-pelimekaniikkaa, mukaan lukien niin sanottu permadeath ja satunnaisesti muotoutuvat kentät. Kun siis kuolema korjaa, koko peli alkaa alusta uudessa pelimaailmassa. Edeltäjän tyyliin satunnaisesti muotoutuminen on tehty yleisesti ottaen erittäin hyvin. Muutama uusi lisäys tosin aiheuttaa sen, että ajoittain pelaaja kohtaa armottomia käänteitä. Tällöin yksi ainoa virhe merkitsee varmaa kuolemaa.

Onneksi tarina on söpö. Pelihahmona on Spelunky Guyn tyttö Ana, joka suuntaa Kuuhun etsimään kadonneita vanhempiaan. Perille päästyään mystinen luola ilmaantuu, ja näin seikkailu alkaa alusta. Päälle päin saattaa vaikuttaa siltä, että Spelunky 2 on lapsiystävällinen peli miellyttävän ulkoasun ja kipakan soundtrackin ansiosta. Hyvin pian Ana (tai jokin muu avattavista pelihahmoista) pieksää pahiksia, pommittaa kauppiaita ja houkuttelee luolamiehiä piikkeihin.

Kaikki yllä kuvattu istuu hyvin myös ensimmäiseen peliin, joten mikä on erilaista jatko-osassa Spelunky 2? Erityisesti ne muutamat ensitunnit pelin alussa. Ensimmäinen kenttä Dwelling jakautuu neljään osaan, ja muistuttaa kovasti alkuperäisen pelin kaivoksia. Merkittävin uusi lisäys ovat erilaiset vihollistyypit. Ne ovat kaikki hyvin suunniteltuja, ja ne pakottavat pohtimaan omaa lähestymistapaa uudella tavalla.

Muitakin uusia lisäyksiä on, mutta nämä neljässä aloitusosiossa nähtävät tarjoavat kovan vastuksen. Ei vähiten siksi, että lopuksi on selvitettävä pomovastus. Tilannetta on kuitenkin tasapainotettu muutamallakin helpotuksella. Kalkkunoista voi tehdä ratsuja, ja niitä voi palauttaa NPC-hahmolle joissakin kentissä. Tai sitten kalkkunoista voi tehdä ruokaa lisäterveyden saamiseksi. Edellisen pelin malliin oman koiran voi pelastaa saadakseen lisää terveyttä tehtävien välillä. Tällä kertaa nämä hauvelit ovat pysyvästi paikoillaan.

Paikkoja tutkiessa käy selväksi, miten paljon erilaisia pieniä muutoksia onkaan tehty. Mukana on useita ratsuja, jotka tarjoavat uusia kykyjä ja liikkumismahdollisuuksia. Samalla mukana tulee omia riskejään. Salaiset huoneet voivat olla liitoksissa toisiinsa ovien avulla, ja usein esteenä on ansoja ja muuta ikävää. Toisaalta myös silloin luvassa ovat ne parhaat palkinnot. Taustalla tapahtuu paljon, eikä kaikki ole aivan selvää alusta alkaen. Tämä koskee erityisesti laajennettua tavaravalikkoa: merkittävä osa paljastaa todellisen hyötynsä vasta ajan ja kokeilemisen jälkeen. Osa pelaajista pitää tällaisesta tavasta antaa pelaajan löytää itse pelin toiminnot. Spelunky 2 on kuitenkin ajoittain tarpeettoman epäselvä, ja pieni tujaus lisää selkeyttä olisi voinut tehdä ihmeitä yhdessä tai kahdessa paikassa. Ja muuta kritisoitavaa minulla ei olekaan.

Aloitusosion jälkeen pelaaja laitetaan tienhaaraan, ja valittavana on suunnata joko Jungleen tai Volcanaan kokeilemaan uusia nestefysiikoita. Jokaisella uudella alueella on omat haasteensa, ja aina on oltava valmis yllätyksiin. Pelattavuus on koukuttavaa, ja jo ensimmäinen peli osoitti tutun kaavan toimivaksi.

Yksinpelin ohella mukana on laajennettu moninpeli, joka on muutamalla pelimuodollaan mitä parhain paikalliseen moninpeliin sopiva. Botteja vastaan pelaaminen ei ole kivaa, mutta oikeiden ihmisten kanssa pommien nakkelu areenalla on hauskaa. Vähemmän hauskaa, joskin palkitsevampaa, on co-op-hengessä kolmen kaverin kanssa pelaaminen. Tällöin ideana on suorittaa se päätarina yhdessä. Kun kuolema yhden kaverin korjaa, hän herää eloon arkusta seuraavassa kentässä. Pelimekaniikka toimii hyvin, ja verkkopelin lisääminen on hieno juttu.

Spelunky 2 lisää mukaan juuri oikean määrän uutta saadakseen tutun tuntumaan uudelta. Samalla se vanhan pelin menestysominaisuudet pidetään ennallaan. Kokeiltavana on paljon uutta, mutta en aio niitä paljastaa tässä. Pieni selkeytys muutamassa paikassa olisi ollut paikallaan, mutta kyseessä on silti yksi vuoden peli -ehdokkaistani.