Neversong

Omalaatuinen tasoloikkaseikkailu Neversong alkaa, kun Peet-poika herää painajaisesta ja huomaa kotikaupunkinsa muuttuneen. Peetin paras ystävä ja rohkea Wren, johon pelokas ja säikky päähenkilö on nojautunut vuosien varrella, on kadonnut, eikä lähipitäjäkään ole ennallaan - aikuiset ovat Wreniä etsiessään sotkeentuneet metsissä vaaniviin vaaroihin. Vallan ottaneet kaupungin lapset eivät suhtaudu lämmöllä Wreniin tai tämän etsintäyrityksiin.

Peetin seikkailu on teemoiltaan varsin runsas tasoloikinta, jonka eri osat eivät aivan sovi yhteen saati yhtenäisen oloiseksi kokonaisuudeksi. Neversong esittelee parin tunnin pituuteensa nähden hengästyttävän mittaisen hahmokaartin, jonka kiinnostavia jäseniä ei valitettavasti syvennetä ollenkaan. Pelaajaa kierrätetään melkoisella vauhdilla eri ympäristöstä toiseen niin, ettei pelikokemus ehdi syventyä erityisen pysäyttäväksi saati järin mieleenpainuvaksikaan. Tämä on harmi, sillä Peetin ikätovereiden jutut ovat melkoisen laadukasta settiä ja ääninäyttelijät hoitavat homman huolella. Hahmoja kannattaa jututtaa sekä lisätietojen kuulemisen että hyvistä jorinoista nauttimisen nimissä. Peetin mukana liihotteleva keijukainen hoitaa vuorovaikutushommat hieman vanhojen Legend of Zelda -pelien tapaan.

Neversongin omalaatuista fantasiamaailmaa myös avataan ja syvennetään maastosta löytyvien keräilykorttien muodossa: osa korteista avaa Peetille parempia suojavarusteita, ja jotkut puolestaan kertovat kiinnostavia yksityiskohtia maailman salaisuuksista. Ratkaisu toimii ja tuo kiitettävästi syvyyttä parin tunnin mittaiseen seikkailuun.

Neversong on visuaalisesti kiinnostava mutta kaikkea muuta kuin yhtenäinen teos graafisilta ansioiltaan. Alto's Adventuren kulmikasta grafiikkaa hauskasti henkivä Neversong näyttää selkeältä ja värikkäältä niin televisiossa kuin Switchin omalla ruudullakin. Näyttävät välianimaatiot kuitenkin kuljettavat tarinaa eteenpäin Tim Burtonin töistä inspiroituneella kauhumeiningillä, joka toisaalta toimii tunnelmallisen äänisuunnittelun ja vapisevan kertojanäänen myötä, muttei toisaalta tunnu sopivan yhteen muuten niin geometrisen tarkan ja ihan eri tyylisuuntaa edustavan kenttä- ja hahmosuunnittelun kanssa. Vähän Limbo-viboja pursuavat kauhukentät ovat sitä vastoin aika messeviä hienoine valaistuksineen.

Vaikka Neversong ei tarjoa erityisen pitkäikäistä seikkailunautintoa, ainakin itse jäin kaipaamaan erillistä karttaa pelin monipuolisista alueita sekä ylipäätään enemmän infotekstiä siitä missä ollaan menossa ja mihin pitäisi seuraavaksi suunnata. Eri alueita ja tarinan osia piisaa siinä väärin, että huomasin ainakin itse meneväni ajoittain sekaisin siitä, mitä nyt ollaan tekemässä ja miksi. Sivusuuntainen tasoloikinta etenee myös aika perinteisissä tunnelmissa hivenen jäykän ohjattavuuden kampittamana. Peet hyppelee ilmaan hieman ponnettoman oloisesti, ja hämähäkkivihollisten hutkiminen pesismailalla tuntuu veden alla huitomiselta. Vikkelästi vipeltävät vihut ja verkkaisesti heiluva pesismaila ovat aika turhauttava yhdistelmä, eivätkä taistelut tuo kokonaisuuteen oikeastaan mitään erikoista lisää. Nuijituista vihollisista irtoaa kristallinomaisia pisteitä, joista irtoaa sadan ryppäissä jatkopaloja kokonaisterveyteen. Painajaismaiset pomotaistelut ovat kiinnostavia tuttavuuksia mainion hahmosuunnittelun ansiosta, mutta sivupamput on suhteellisen helppo kellistää, kunhan pelaaja malttaa opetella niiden kaavamaisen käytöksen ulkoa.

Neversong tarjoaa kaikkiruokaisille tasoloikkakonkareille kiinnostavan pelielämyksen, jossa huippukohdat ovat kuitenkin suhteellisen vähissä - innostavat ideat eivät istu yksiin järin luontevalla tavalla, vaikka Neversongissa piisaakin särmää ja persoonallisuutta.