Desperados III

Vanhojen pelisarjojen paluu pitkän tauon jälkeen tuntuu aina erityiseltä. Vaikka pieni kyyninen ääni pääkopassa kuiskuttelee rahastuksen katalaa epäilystä, sydän janoaa takaisin niihin tunnelmiin, joissa nuoruusvuosina sai kulumaan kymmeniäkin tunteja samoja kenttiä tahkoten. Yhden nostalgisen matkalipun päätepysäkkinä on vuonna 2001 julkaistu Desperados: Wanted Dead or Alive, jonka teini-ikäinen pojankloppi sai itselleen muropaketin kylkiäisenä. Niin ne ajat muuttuvat, sillä nykyään lasten herkkuruoan mukana tuskin enää jaettaisiin räiskintäseikkailuja ihan vastaavalla kepeydellä.

Ensimmäinen Desperados sai pätevien arvosanojensa siivittämänä jatko-osat puoli vuosikymmentä myöhemmin. Desperados 2: Cooper's Revengen sekä vuotta myöhemmin ilmestyneen Helldoradon jälkeen sarja tuntui kuitenkin heittäneen stetsonin naulaan ja puhaltaneen revolverin savut viimeisen kerran. Pelisarjoja ahkerasti nimiinsä haalinut THQ Nordic päätti kuitenkin vielä pyyhkiä pölyt nahkabuutsien päältä. Vieläkö Cooperin jengillä riittää vikkelyyttä kaksinkamppailuissa?

Pääasiassa reaaliaikainen strategiateos Desperados III pohjaa tukevasti menneeseen. Viiden sankarin muodostama kopla harventaa vihollisjoukkoja tiimityönä hitaasti edeten. Ylivoima on nimensä mukaisesti ylivoimaa, joten pelaajan ohjastaman viisikon käy avoimessa tulitaistelussa kalpaten liian isoa vastustajamäärää vastaan. Varovaisuus, virheistä oppiminen, sutjakka liikehdintä ja erityisesti ruumiiden piilottaminen ovatkin avain onneen. Mikäli aiemmat teokset ovat tulleet tutuiksi, meno palautuu selkäytimeen jo ensihetkien aikana.

Kolmeen lukuun jaettu tarina hyödyntää lähdemateriaaliaan oivallisesti. Isänsä kuolemaa kostava John Cooper saa matkallaan mukaan neljä erilaista sankaria, jotka erottuvat toisistaan hienosti. Hahmokööri on värikäs ja kliseitä oivallisesti hyödyntävä: Cooper on jäyhä lännensankari, Doc McCoy vähän puhuva synkistelijä, voimakastahtoinen Kate O'Hara taitaa vilauttelun jalon taidon ja niin edelleen. Erityisesti köörin välistä ja taitavasti kirjoitettua dialogia seuraa mielellään.

Vaikka kostotarina onkin villin lännen tunnetuin juonilinja, sen ympärille on osattu rakentaa hienoja kenttiä. Mukana on niin junaryöstö, syvä kanjoni, puksuttava lännenjuna kuin ränsistynyt New Orleanskin. Kuvasto hyödyntää kliseitä oppikirjamaisesti. Tekijöitä voisi jossain määrin syyttää innovaatioiden puitteista, mutta toisaalta villin lännen kuvasto on rikollisen vähän käytetty kuvasto. Sen maailmaan mahtuisi niin paljon enemmänkin yrittäjiä.

Koska viholliset partioivat porukalla pitkin kenttiä, Desperados III mahdollistaa pelin pysäyttämisen Showdown-tilassa useamman konnan samanaikaista nujertamista varten. Tällöin liike jäädytetään hetkeksi kaikilla paitsi vaikeimmalla vaikeusasteella, joten viholliskööriä voi kurmuttaa yhtäaikaisilla liikkeillä. Täyden viiden sankarin koplan hyödyntäminen samalla kertaa tyhjentää taistelutantereen kerralla, jolloin matka voi taas jatkua eteenpäin. Yksinäinen sankari harvoin pääsee liian pitkälle, sillä vihollisjoukot pitävät toisiaan silmällä eri paikoista. Lurjusten näkökentän saa onneksi näkyviin napinpainalluksella, joskin jostain syystä kerrallaan voi katsoa vain yhden roiston katselukulman. Kenties useamman paljastaminen samalla kertaa olisi helpottanut kuolleiden kulmien näkemistä liikaa.

Isometrisestä kulmasta kuvattu toiminta etenee useissa eri korkeustasoissa. Siinä missä vartiotornin huipulla näkyvä vilkuilee kauas horisonttiin, lattiarajan konnilta jää kattotasanteen tapahtumat näkemättä. Toisaalta rappukäytävään pääseminen onkin monesti työn ja tuskan takana, jolloin ainoat apukeinot ovat McCoyn kiikarikivääri ja Katen valeasu sekä reisi, joiden avulla lumoutunut vartiomies kyyläilee tarvittavan ajan väärään suuntaan.

Seikkailun aikana muutamat niksit osoittautuvat huomattavasti muita tehokkaammiksi. Jotta pelaaja ei pääsisi liikaa rutinoitumaan, tekijät ovat mitä erilaisimmilla syillä rajoittaneet tehtävään osallistuvaa hahmokaartia. Tappotalkoot jäävät väliin yhtäällä krapulan, toisaalla polvikivun ja jossakin yksinkertaisesti hetkellisen poislähdön takia. Mukaan olisi eittämättä mahtunut muutama lisäkenttä täydellä köörillä, sillä niissä Desperados III on parhaimmillaan. Vaikka syy hahmojen poisjättöön on perusteltu, tuntuu se hitusen laiskalta. Kentät, joissa jengi jakautuu pariin eri lähtöpaikkaan, onnistuvat viihdyttämään huomattavasti enemmän.

Harmillisesti kamera on kuitenkin monissa kohdin kaikkea muuta paitsi notkea. Liipaisimen ja tatin avulla kääntyvä katselukulma jättää monesti asioita näyttämättä, jolloin esimerkiksi kiipeilykohdat sotkevat suunnitelmat täydellisesti. Valitettavasti mukana ei ole mahdollisuutta klikata valittua määränpäätä, vaan liikkeet täytyy ohjata omatoimisesti. Erityisesti päänvaivaa aiheuttaa usean hahmon ohjaaminen samanaikaisesti, jolloin tekoäly tapaa kipittää turhankin herkästi vihollisen näkökenttään. Pikalataus tuleekin matkan aikana tutummaksi kuin laakista onnistuneet yritykset.

Myönnän pelänneeni ennakkoon suuresti Desperadosin monimutkaisuuden kääntymistä konsoliohjaimelle. Huolet osoittautuvat onneksi pääsääntöisesti turhiksi. Hahmojen ja kykyjen pyörittely onnistuu melkoisen vaivattomasti, mutta erityisesti ruumiskasojen tai reunojen läheisyydessä olevien valintojen tekeminen tökkii. Kun samalla painikkeella nostetaan ruumista, hypätään alas ja yritetään tiputtaa ansaa pahaa aavistamattomien konnien niskaan, suunnitelmat töksähtävät aivan liian monesti väärään toimintoon. Kriittinen ajoitus ei oikein kestäisi sekuntiviisarin etenemistä oikeaa vaihtoehtoa etsiessä.

Tarinatila tarjoaa runsaasti tekemistä, sillä lopputekstien rullailuun meni omalla varovaisella etenemisellä noin 30 tuntia. Kartat tarjoavat tukun haastetehtäviä, joiden parissa saa vierähtämään roimasti lisätunteja. Kunhan kentät tulevat tutuiksi, myös speedrun-pikapelaajat pääsevät näyttämään kyntensä. Yksittäisen haasteen mukaan tehtävän pitäisi onnistua noin 20 minuutin aikarajassa, kun taas oma ensimmäinen yritys otti parisen tuntia. Liipaisinta olisi voinut jälkikäteen miettien kuluttaa ahkeramminkin.

Oman lisämausteensa tekemiseen tuo matkan varrella aukeavat Baron-haasteet, jotka kierrättävät jo läpäistyjä kenttiä. Niissä alkuperäinen hahmokööri vaihtuu päälaelleen, mikä tuo tekemiseen täysin uudenlaisen fiiliksen. Esimerkiksi junaryöstön läpikäynti pelkästään yliluonnollisia kykyjä taitavan Isabellen avulla on kerrassaan mainio rykäys. Vastaavasti erillisellä junatykillä räiskintäkin tarjoaa parikymmenminuuttisen tehtävän ajaksi loistoviihdettä. Toivottavasti tekijätiimillä riittää virtaa paronin lisähaasteiden luomiseen, sillä niiden avulla puuhaa piisaisi tulevaisuudessakin.

Audiovisuaalisesti kyseessä on yksinkertaisuudestaan huolimatta upea ja tunnelmallinen teos. Taustabiisit, puheensorinat, hälyttävät vartijat sekä graafinen tyyli huokuvat villin lännen piirrosmaista tunnelmaa. Lievä yksinkertaistaminen olisi silti tehnyt poikaa, sillä muutamat turhan pienet esineet häiritsevät ja jumittavat liikettä suotta. Lisäksi muutamat kaatumiset ja pitkähköt lataustauot hitusen häiritsevät kokemusta. Toivottavasti mahdolliset korjauspaketit paikkaavat tilannetta vielä julkaisun kynnyksellä.

Desperados III tarjoaa oivallisen ja strategisen lännenseikkailun, jonka suurimmat ongelmat ovat käytännössä puuttuvia ominaisuuksia. Tulostauluvertailu kavereita vastaan, moninpeli sekä Mario Maker -tyyppinen mahdollisuus omien Baron-haasteiden luomiseen tuntuvat kutkuttavilta mutta valitettavasti sivuutetuilta mahdollisuuksilta. Niiden avulla teokseen saisi vielä runsaasti lisätekemistä. Toisaalta moisen vaatiminen tuntuu myös kohtuuttomalta, kun mittarissa on lopputekstien rullatessa kymmeniä tunteja erinomaisesti viihdyttänyttä menoa.

Joka tapauksessa kyseessä on yksi viimeisten vuosien piristävimmistä ja tunnelmallisimmista nostalgiatripeistä. Desperados III kunnioittaa juuriaan hetkittäin jopa turhankin paljon, mutta samalla teos tuntuu virkistävältä kuin tuulahdus preerialla. Tekijät eivät liiaksi ole innovoineet tai keksineet pyörää uudelleen, mutta lopputulos palauttaa ne vuosikymmenen ikäiset kauniit muistot mieleen, joita saluunan penkillä kelpaa muistella.